Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä sellaisia joilla lapsena järkkynyt perusturva
29.03.2015 |
...pahemman kerran (vanhemmat alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia tms), mutta ovat silti pärjänneet elämässään hyvin surkeista lähtökohdista huolimatta?
Kuvaile lyhyesti minkälainen lapsuutesi oli, ja minkälainen itse olet luonteeltasi. Miksi luulet selvinneesi? Miten sisaruksilla menee, jos sellaisia on?
Kommentit (14)
Toinen vanhempi alkoholisti ja toinen muuten vain tasapainoton. Todella ankara lapsuus minulla ja veljellä. Teininä sairastin myös syövän. Ei ole helppoa ollut, mutta nyt opiskelen parikymppisenä yliopistossa ja asun turvallisessa parisuhteessa rakkaan kihlatun kanssa. Meidät lapset taisi pelastaa rauhalliset ensimmäiset ikävuodet ja vanhempien luja usko meidän kykyihin. Veli on aika vetäytyvä, mutta opiskelee ja tapaa kavereitaan. Meistä tuli vähään tyytyväisiä, ja ollaan tosi tarkkoja oikeudenmukaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat erosivat kun olin ala-asteella, asuin ensin isän kanssa kun äiti löysi elämänsä rakkauden (väkivaltainen alkoholisti), sitten muutin äidin luo kun isä kyllästyi pitämään minusta huolta. Äidin mies oli suurimman osan ajasta humalassa ja meillä notkui usein epämääräistä porukkaa kun tulin koulusta kotiin. Yritti joskus myös käpelöidä minua. Koulussa alkoi mennä huonosti kun kotona ei pystynyt tekemään läksyjä tai lukemaan kokeisiin. Yläasteella aloin pyörimään huonoissa porukoissa mutta sain käytyä koulut kunnolla. Muutin kotoa pois heti kun täytin 18. Joskus mietin minkälaista olisi jos olisi ollut turvallinen lapsuus. Äitini ei ole vieläkään tehnyt mielestään mitään väärin. Olen päälle kolmikymppinen, minulla on hyvä koulutus ja työpaikka, ja lapsia joiden en ikipäivänä antaisi kasvaa tuollaisissa olosuhteissa. Toisiin ihmisiin luottaminen on vaikeaa, kuljen edelleen tuntosarvien kanssa tunnustellen. Olen vasta viime vuosina oppinut rentoutumaan ja nauttimaan elämästä, meni pitkään ennen kuin oikeasti tajusi ettei kotona, tai muita ihmisiä tarvitse pelätä.
Isä käytti huumeita, näin väkivaltaa ja aineita. Äiti lähti suhteesta heti kun isän huumeidenkäyttö tuli ilmi. Tai yritti. Piiloteltiin sängyn alla kun isä yritti tulla väkisin sisälle, piiloteltiin maalla "salaisessa mökissä", oltiin paossa. Koskaan isä ei mulle tehny pahaa, äitille sitäkin enemmän. Kuiville pääsi kun tulin teini-ikään mutta lujaahan mulla meni. Joku järki kuitenkin oli ja nykyään korkeakoulut käytynä, vakituisessa duunissa ja elämäni ensimmäisessä terveessä parisuhteessa..:) kahdessa edellisessä olin samantyylisessä alisteisessa asemassa kun äitini isäni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:56"]Äidilläni 4 lasta kolmen eri miehen kanssa ja mikään suhde ei kestänyt. Muutettiin muutaman vuoden välein paikkakunnalta toiselle kun äidillä taas kerran joku elämää suurempi rakkaus. Äiti etsi aina elättäjää ja rahankäyttö holtitonta. Oli rankkaa vaihtaa koulua ja paikkakuntaa. Äiti on mennyt koko elämänsä miesten perässä,ei ole suostunut oppimaan että onnellisuus lähtee itsestä ja omasta päästä ei kenestäkään muusta. Teininä oli niin hemmetin kyllästynyt ja muutin mummolle ja kävin lukion.
[/quote]
En halua kertoa montako meitä sisaruksia on j monelleko isälle, koska minut voitaisiin tunnistaa.Minulla samanlainen tilanne siis, vieläkin hävettää ja nolottaa äidin elämäntyyli.Pienenä en ymmärtänyt muiden aikuisten suhtautumista perheeseemme, myöhemmin tunnistin säälivät ja halveksuvat katseet.Koulussa nimiteltiin ja kiusattiin.
En ole äitini kanssa missään tekemisissä, osaan sisaruksistani pidän yhteyttä.En tee koskaan lapsia.
On paikalla,mutta en halua levitellä elämääni netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:17"]
On paikalla,mutta en halua levitellä elämääni netissä.
[/quote]
Ei tarvi, täällä kuitenkin aika usein keskustelua tällaisistakin aiheista, joten uskon että joku muu haluaa kertoa jotain, sen enempää "elämäänsä levittelemättä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvaton lapsuus, holtiton teini-ikä, täysi-ikäistyttyäni rauhoituin. Nykyään nuorena aikuisena hyvin tärkeää, että oma koti on turvallinen ja rauhallinen paikka. Opiskelen Sisar on vielä sen verran nuori, että ehtii vielä päättää elämänsä suunnan.
Itselläni lievästi kehitysvammainen toinen vanhempi. Olen sisaruksieni kanssa saanut erittäin ankaran uskonnollisen kasvatuksen. Lapsia on hakattu päähän niin raamatulla kun nyrkilläkin. Jumalan valtakunnan työn perässä muutettiin jatkuvasti paikkakunnalta toiselle. Elettiin köyhyydessä ja perheessä oli poikkeuksellisen paljon sairautta.
Olen myös se ainoa selviytyjä kolmesta lapsesta. Toisella sisaruksella paha päihdeongelma, ja toinen mielenterveysongelmainen, eivät koskaan saaneet kunnolla elämästä kiinni, pystyneet käymään töissä tai perustamaan perhettä. Enkä osaa sanoa miksi näin on käynyt. Toki itsellänikin on nuorempana ollut kausia jolloin olen ollut masentunut ja ahdistunut, mutta aika hyvin olen selvinnyt niistä. Ikää nyt 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläni 4 lasta kolmen eri miehen kanssa ja mikään suhde ei kestänyt. Muutettiin muutaman vuoden välein paikkakunnalta toiselle kun äidillä taas kerran joku elämää suurempi rakkaus. Äiti etsi aina elättäjää ja rahankäyttö holtitonta. Oli rankkaa vaihtaa koulua ja paikkakuntaa. Äiti on mennyt koko elämänsä miesten perässä,ei ole suostunut oppimaan että onnellisuus lähtee itsestä ja omasta päästä ei kenestäkään muusta. Teininä oli niin hemmetin kyllästynyt ja muutin mummolle ja kävin lukion.
Sisareni on pärjännyt hyvin. Hänen kanssaan on vähän vaikea puhua näistä asioista, ehkä jotenkin on auttanut se, että hän on elänyt lapsuutensa sellaisen seesteisemmän vaiheen aikana, ja vanhempien ongelmat alkoivat kärjistyä uudelleen kun hän oli jo murrosiässä. Me nuoremmat ja vanhemmat sisarukset taas olemme oireilleet omilla tavoillamme. Itse ehkä se lauman pahin epäonnistuja, jotenkin ihmettelen, että miten sisareni on kaikkeen pystynyt. Luonteeltaan hän on sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja saa helposti kavereita - ehkä se on auttanut, hänellä on ollut sitten kodin ulkopuolelta muuta turvaa? Ja tietysti työelämässäkin nuo ovat juuri oikeita ominaisuuksia menestymistä ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:56"]
Äidilläni 4 lasta kolmen eri miehen kanssa ja mikään suhde ei kestänyt. Muutettiin muutaman vuoden välein paikkakunnalta toiselle kun äidillä taas kerran joku elämää suurempi rakkaus. Äiti etsi aina elättäjää ja rahankäyttö holtitonta. Oli rankkaa vaihtaa koulua ja paikkakuntaa. Äiti on mennyt koko elämänsä miesten perässä,ei ole suostunut oppimaan että onnellisuus lähtee itsestä ja omasta päästä ei kenestäkään muusta. Teininä oli niin hemmetin kyllästynyt ja muutin mummolle ja kävin lukion.
[/quote] äitisi on ollut holtiton ja lapset kärsii, ikävää
En voi sanoa että perusturva olisi järkkynyt, mutta aika korkealta pilvilinnoista putosin perhetragediassa ollessani yläasteella. Siitä lähti oma alamäkeni, jota kesti vain vuoden, mutta jonka aikana käytiin todella alhaalla, mutta pääsin sitten myös takaisin "jaloilleni". Tästä voin kiittää miestäni, joka pisti rauhoittumaan. Nyt kaksi lasta, ammatti ja oma asunto, sekä muutenkin kaikki ihanan tasaista :)
Mulla oli teinivAnhemmat, joita kiinnosti muu kuin lapset. Eron jälkeen meitä ei halunnut kumpikaan. Minä oireilin teininä ja nuorena aikuisena voimakkasti, mm. päihteet. Nykyään elän tasaista keskiluokkaista perhe-elämää. Terapia piti käydä.
Siskoni pärjää, käy terapiassa ja työssä.
Veli on narkkari kadulla. Toinen veli kärsii kehitysviivästymästä lapsena luultavasti olosuhteista johtuen. Näyttää silti että ihan ok sillä menee nyt aikuisena, opiskelee jne.