stressi, ahneus, väsymys ja seksi

Täällä ihmiset valittavat, etteivät jaksa seksiä pitkien työpäivien jälkeen. Ihanko on niin, että kaikki painavat 12-tuntisia päiviä. Ja onko niin, että kun työväki ei enää puhalla yhteiseen hiileen, työnantaja voi taas kiristää peukaloruuvia ja vaatia kohtuutonta työn tekoa?



Isoisien taistellen hankkimaan työpäivien kohtuulliseen mittaan ei liene paluuta. Ei niin kauan kuin työntekijät eivät puhalla yhteen hiileen. Eikä niin kauan kuin ei hiukan tingitä ahneudsta.



Katsokaa ympärillenne! Tiiratkaa ikkunasta ulos! Arvelkaa kaupungilla kävellessä, että mitä puuttuu. Mistä täällä on pula. Mitä tavaraa on liian vähän? (No, joillakin on pula, mutta heilläkin olisi piisalti, jos toiset eivät ahnehtisi.) Jos on pakko painaa 70-tuntisia työviikkoja, että saadaan iso talo maksettua, auto maksettua, ulkomaanmatka koko perheelle ja pakettiautokuorma joululahjoja, niin kannattaako syyttää ketään muuta kuin itseään voimien hupenemisesta. Jos tyytyisi vähempään hankkimiseen ja kevyempään työtaakkaan, voisi seksikin maittaa. Minun mielestäni monien olisi hyvä hiukan pohtia arvojaan. Kumpi on tärkeämpää, perhe, puoliso, lapset, sukulaiset ja sosiaalinen elämä - sisältäen myös seksin - vai talo, auto, matkat jne...



Olen antanut itseni ymmärtää, että takavuosikymmeninä, jolloin paljon parjatut vasemmistolaiset painottivat kaikkien yhteistä hyvää, ihmisillä oli enemmän aikaa ja jaksamista toisilleen. Tämä nyt haiskahtaa vasemmistolaiselta kannanotolta, ja ehkä onkin sitä, mutta kun tutkailen viime vuosikymmenten yhteiskunnallista, taloudellista ja sosiaalista muutosta, joudun tekemään karun johtopäätöksen. Ahneus ja kylmä taloudellinen valtapeli käyvät käsi kädessä pahoinvoinnin kanssa - siis myös seksinpuutteen.