Mieheni mielestä en näytä yhtä hyvältä kuin tavatessa-välit poikki
Viimeiset kolme vuotta on ollut hiljaista makuuhuoneessa. Kaksi viikkoa sitten kysyin, mitä hän ajatteli minut ensimmäistä kertaa nähdessään ja alkoi kehuryöppy. Kysyin perään, näytänkö yhtä hyvältä nykyään ja mies naurahti ja kysyi "näytänkö mä vai mukamas?". Päätin jättää hänet. Tavatessamme oltiin 18v, nykyään 29v.
Mun seksuaalinen itseluottamus riippuu täysin hänestä. Haluan tuntea oloni HALUTUKSI, mitä miehen oli jälkipuintien mukaan vaikea ymmärtää. Viimeisimmästä kehusta on se kolme vuotta.
Nyt ilmeisesti tein tosi väärin, kun jätin menestyvän hyvännäköisen miehen vaan siksi, että lähdin etsimään miestä joka HALUAA ja NÄYTTÄÄ HALUAVANSA minut?! Sellaista leffarakkautta ja intohimoa. Ei sitä taida ollakaan?
Kommentit (10)
Tiedät itse, että et ole samassa kuosissa kuin joskus aikonaan, joten miehesi olisi pitänyt valehdella sinulle. Kaikki miehet eivät valehtele, jotkut sanovat ihan rehellisesti mitä ovat mieltä.
Älkää kysykö varsinkaan sellaisilta miehiltä joilla on tapana sanoa suoraan asiat, jos haluatte kuulla valheita. Säästytte turhilta itkuilta ja murheilta, ei se totuus mihinkään katoa vaikka joku teille valehtelee.
No onko miehesi yhtä hyvän näköinen 10 vuotta sitten? Miehesi on törppö.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 06:19"]
No onko miehesi yhtä hyvän näköinen 10 vuotta sitten? Miehesi on törppö.
[/quote]No sehän toteaa tuossa että ei itse näytä hyvältä, luetko sinä edes näitä avauksia. Aloittaja on herkkänahkainen itkupilli, jonka hauras itsetunto ei kestä yhtään mitään.
Että koko ajan pitää olla kehumassa raahaamaasa sänkyyn ettei akkaa itketä? Voi hyvä helvetti. Onko oikeasti noin tyhmiä 29-vuotiaita? Sitten ollaan onnellisia jos ukko sanoo että tottakai näytät samalta kuin 11v sitten
Ap on tainnut lihota ja kulahtaa muutenkin,30v naisista suurin osa alkaa olemaan parhaat päivät nähneitä, se on karu totuus, poikkeuksia tietenkin löytyy.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 01:59"]Viimeiset kolme vuotta on ollut hiljaista makuuhuoneessa. Kaksi viikkoa sitten kysyin, mitä hän ajatteli minut ensimmäistä kertaa nähdessään ja alkoi kehuryöppy. Kysyin perään, näytänkö yhtä hyvältä nykyään ja mies naurahti ja kysyi "näytänkö mä vai mukamas?". Päätin jättää hänet. Tavatessamme oltiin 18v, nykyään 29v.
Mun seksuaalinen itseluottamus riippuu täysin hänestä. Haluan tuntea oloni HALUTUKSI, mitä miehen oli jälkipuintien mukaan vaikea ymmärtää. Viimeisimmästä kehusta on se kolme vuotta.
Nyt ilmeisesti tein tosi väärin, kun jätin menestyvän hyvännäköisen miehen vaan siksi, että lähdin etsimään miestä joka HALUAA ja NÄYTTÄÄ HALUAVANSA minut?! Sellaista leffarakkautta ja intohimoa. Ei sitä taida ollakaan?
[/quote] Niin, nuorena sitä pysyy hyvän näköisenä tekemättä mitään kunhan ei liho. Vanhempana olisi suotavaa nähdä edes vähän vaivaa pitääkseen rungon kunnossa. Naamaan tulee ryppyjä, mutta mies kiihottuu paljolti näkemästään. Jos allit ja perse roikkuu, reidet on kuihtuneet ja muhkuraiset, en minä ainakaan kiihotu. Jos on ihastunut toisen fyysiseen olemukseen enemmän kuin henkiseen, käy juuri kuten ap llä.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 06:19"]No onko miehesi yhtä hyvän näköinen 10 vuotta sitten? Miehesi on törppö.
[/quote] Mikä törppö siellä huutelee. Eihän se noin mene. Että vanhat läskit miehet kiihottuu rupsahtaneista hylkeistä? Seksi on nuorten ja kauniiden juttu. Mielummin ilman kuin yrittää seksiä epäseksikkään kanssa...
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 06:42"]Ap on tainnut lihota ja kulahtaa muutenkin,30v naisista suurin osa alkaa olemaan parhaat päivät nähneitä, se on karu totuus, poikkeuksia tietenkin löytyy.
[/quote]
Suurin osa näyttää paremmalta kuin koskaan
Enpä usko että makuuhuoneen hiljaisuus johtuisi ulkonäöstäsi. Olette olleen niin nuoresta yhdessä, että (tämä on vain arvailua) olette alkaneet kasvaa yksilöinä, ja siinä käy helposti niin että kasvetaan eri suuntiin. Tottakai ihminen muuttuu eikä välttämättä ole niin viehättävä/haluttava ulkoisesti kuin alkuaikoina, mutta jos suhteen henkinen puoli on kunnossa, niin ulkoisella ei ole niin väliä.
muistan itsekin kuinka epävarma olin itsestäni seurustellessani ensirakkauteni kanssa parikymppisenä. Olin riippuvainen toisesta ja ajattelin liikaa mitä toinen ajattelee. Oma onnellisuus ja itsetunto ei saisi olla liian riippuvainen toisesta! Tottakai kumppaniaan saa tarvita ja olla vähän riippuvainenkin, muttei niin että täysin ripustautuu toisen varaan.
sinun kannattaisi joka tapauksessa keskittyä oman itsetuntosi rakentamiseen, niin että olet tyytyväinen itseesi ja hyväksyt kehosi sellaisena kuin se on. Ylipaino ( jos sitä ap.lla edes on) ei ole este itsensä hyväksymiselle, mutta hyvä olo on monen asian summa, kyllä valtaosa ihmisistä sanoo että ovat energisempiä kun paino on normaalin rajoissa, harrastaa liikuntaa ja syö perus-terveellisesti. Ero ei ole välttämättä aina huono asia, mutta jos molemmista tuntuu että suhde on pelastamisen arvoinen, niin yrittäkää pelastaa se.
Lääkkeet