Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua pienen lapsen pakkomielteet ja tällaiset ajatukset?
08.05.2015 |
Alle kouluikäisellä ahdistavan paljon pakkomielteitä ja -toimintoja, tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla ja kaikki pitää olla just eikä melkein. Lisäksi mielessä pyörii pakkoajatuksena ajatus äidin tappamisesta.
Mistä voi johtua?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatatte lapsihitleriä joka oppii jo nuorena että kaiken pitää mennä hänen tahtonsa mukaan tai tulee ruumiita? Tuli ekana mieleen...
Puhun nyt itsestäni tuossa... mietin lapsuuttani.
ap
Asperger? Yleinen neuroottisuus/ahdistuneisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OCD, se on käsittääkseni tavallista lapsilla. Googlaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 22:08"]
miten aikuisikä on mennyt?
[/quote]
nimim. itselläni(kin) OCD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olin varsinkin nuorempana aivan hirveä jännittäjä ja panikoija kaikessa, täydellisyyden tavoittelija. Ylikiltti, arka. Miellyttämisen haluinen, en uskaltanut sanoa vastaan kenellekään (edelleenkin se on vaikeaa). Herkästi ahdistuva ja kaikenkaikkiaan hyvin herkkä ihminen olen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuule, suosittelen terapiaa. Ihan tosi. Itsekin käyn ja olen saanut helpotusta. Olet muuten kuin kopio minusta :) traumaattinen lapsuus?
nimim. OCD
voip olla ensioireita monestakin eri neurologisesta häiriöstä, esim. tourettesta. voi liittyä lapsen stressiin, onko esim kotioloissa tapahtunut hiljan muutoksia? toisaalta monilla lapsilla oirehdinta on ohimenevää ja voip myös lieventyä ja kadota itsekseen. itse edustan jälkimmäistä. älä myötäahdistu tai tuomitse. tarkkaile tilannetta ja sitä, tapahtuuko toiminnoissa muutoksia, millaisissa tilanteissa ja mihin liittyvät. pysy chillinä, kunhan eivät häiritse arjesta suoriutumista niin suhtautuisin niihin itse niin neutraalisti kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä ainakin on isän ja äidin nirhaaminen kanssa joskus puheissa,toivottavasti teilläkin kuitenkin yhtä lapsellista ja liittyy leikkiin.
Ja yksi pojista tarkka esim.munkin syönnissä,ei saa mennä sokeria sormiin tai suupieliin..
Mut muuten ok .
OCD taas täällä :) lapsuutesi kuulostaa samankaltaiselta kuin minun. Oletko harkinnut terapiaa? Jotain ahdistuneisuutta ym sulla on
Kuka on ocd? Minä olen nimittäin itse ap.
Ap paikalla taas.
No, jossain määrin on ollut kai traumaattinen lapsuus... En kelvannut koskaan omana itsenäni, en saanut osoittaa negatiivisia tunteitani, kukaan ei lohduttanut, vanhemmat eivät pitäneet sylissä koskaan, pikkusisarus sai kaiken huomion. Äiti oli "aina" minulle vihainen, huusi paljon, kiristeli hampaitaan, olin tiellä joka paikassa. Äiti saattoi mollata minua toisten kuullen, kaupassakin sain kuulla kunniani, häpesin niin että poskia kuumotti, muistan sen vieläkin. En osannut mitään, ainakaan oikein. Isä oli äkkipikainen, suuttui minulle, omalle lapselleen, pikkuasioista. Yritin sitten lepytellä antamalla omia pehmojani isälle jne. Syyksi suuttumiselle riitti se, jos en ollut hänen kanssaan samaa mieltä.
Lista on pitkä.