Onko siitä mitään haittaa, jos lapsella ei ole rytmiä elämässään?

että onko siitä lapselle varsinaisesti mitään haittaa, mutta olen huomannut että se helpottaa omaa elämää kummasti, kun lapsella on se rytmi. Tai miten sitä asiaa haluaa katsoa, sillä tokihan se rajoittaakin, mutta minusta on ollut kiva elää niin, että kellosta katsomalla tiedän milloin lapsellani on nälkä ja milloin on lapsen aika mennä nukkumaan. Selviää ilman turhia kiukutteluja, kun koskaan ei tule huomaamatta nälkä eikä pääse yliväsymään. Nukkumaanmenot on ihanan helppoja, sänkyyn viedään ja sinne jää.



Kukin tavallaan. Minä olen itse aina inhonnut rutiineja ja liikaa säännöllisyyttä, mutta toisaalta pidän helposta elämästä ja säännöllisyys lapsen kanssa tekee elämästäni helppoa:-).



T. Entinen hippi

syötävää. Silloin ajautuu helposti siihen, että lapsi syö pelkkiä välipaloja.

Mutta en jumalauta pysty. Molemmissa aiemmissa vastauksissa taas noita ;))) ;) hymyjä. En kestä. Nyt menee kone kiinni.

tarvitaan rytmiä ja jos lapsi ei saa harjoitusta " rytmin" suhteen, niin näiden asioiden oppiminen voisi periaatteessa olla vaikeampaa ;) Mutta tuskin nyt ihan oikeasti mitään suurta haittaa on, jos silloin tällöin tehdään asioita mitensattuu... Mutta jos homma on jatkuvaa, niin varmaankin tuommoinen aikakäsitteiden ym omaksuminen voi olla vaikeampaa.. Mutta en ole tosiaankaan mikään asiantuntija ;)

ap

Mutta selkeästi aamupala, lounas, välipala, illallinen, iltapala. Rytmittyvät sen mukaan, koska aamupala syödään (tyyliin aamupala klo 8, lounas klo 11.30 maissa, välipala noin 14, ruoka noin 17 jne TAI aamupala klo 10, lounas klo 13 maissa, välipala noin 15 jne).



Minä en periaatteesta herätä aamusta lasta, joka nukkuu. En ennen kuin on hoitoon tai kouluunlähtö edessä. Hoitoon lähdöissäkin venyttelen omaa (liukuvaa) työaikaani, 7-vuotiaasta joutuvat joka tapauksessa koulun rytmiin.

Tai että herää puolenpäivän aikaan.

Jos lapsi monta vuotta on tottunu nukkumaan miten sattuu, niin varmasti ongelmia on tiedossa sitten vanhempana... On hankala nukkua normaalisti, kun ei ole sitä ikinä oppinu..



Aattele asiaa niin päin, että saisit iltaisin omaa aikaa pari tuntia, kun teneva nukkuu ;)

Toki riippuu lapsestakin ja niitten määrästä. Jos on useampia pieniä lapsia, rytmi on miltei välttämättömyys, nimittäin vanhempien kannalta. muuten elämä on yhtä huutoa ja hulinaa eikä lepohetkiä näy. Kun on säännölliset uniajat ja ruoka-ajat niin ainakin tietää koska saa itse levähdystauon. Samoin ehkä yhden erityisen levottoman kanssa.



Mutta jos on vain yksi kiltti lapsi niin on ihan sama onko mitään rytmiä. Ruuan saa lämmitettyä vaikka purkista silloin kun nälkä iskee ja nukkua voi silloin kun nukuttaa.



Itsellä on kokemusta kummastakin vaihtoehdosta. Aikanaan oli neljä lasta lyhyin ikävälein ja a vot kun oli pakko olla nipona. Nyt kun ne ovat isoja koululaisia ja meillä on 2-vuotias iltatähti, niin mitään rytmiä ei enää noudateta. Perheessä ei välttämättä syödä lämmintä ruokaa ollenkaan, koululaisethan saavat sen koulussa (illat ja iltapäivät taas viettävät joko harrastuksissa tai kavereilla eli ei meille mitään yhteistä ruoka-aikaa löytyisikään) ja juniori pärjää huvin purkkiruuallakin. Ja sen lisäksi imetän vielä ihan täysillä. Päiväunet nukutaan silloin kun ehditään, joskus klo 11, joskus klo 17. Iltaunille joskus klo 8, joskus klo 12.

Lapsi on kiltti, aurinkoinen ja tottelevainen. Juu ja taitava. Ei näytä kärsivän mistään.

Omasta kokemuksesta oma unirytmini meni sekaisin vuorotyön myötäja kärsin vuosia uniongelmista.



Kai lapsenkin sisäinen rytmi saattaa yhtälailla mennä sekaisin? Älä tee sitä lapsellesi. Ihan kamalaa kuin ei kykene nukkumaan silloin kun pitäisi.

en osaa samastua enkä kuvitella miltä uniongelma tuntuisi. Itselläni ei koskaan ole ollut aikaa jolloin olisi " pakko" nukkua ja toisaalta silloin kun saan nukkua niin ei ole ollut ongelmia nukkumisen kanssa, ellei sitten ole ollut joku ärsyttävä ääni päällä ja siihen taas yleensä löytyy aina ratkaisu (kuten kuorsaavan miehen potkaiseminen).



Itse nukun hyvin vapaasti koska joudan. Paras rytmi minulle on mennä kahdeksalta illalla nukkumaan ja herätä neljältä aamulla. Mutta välillä täytyy valvoa iltaisinkin. Joskus valvon koko yön (töitä tehden ja netissä surffaillen). Kesäisin taas olen jakanut aamulehtiä jolloin täytyy herätä jo yhden tienoilla. Silloin tuppaa olemaan vähän ongelma etten kerkiä tarpeeksi ajoissa nukkumaan ja aamuja jaon jälkeen en taas malta tuhlata nukkumiseen. Nyt minulla on ollut jonkin aikaa sellainen rytmi että joka toisen yön nukun hyvin oma 2-vuotias kainalossa, joka toisen yön taas valvon töitä tehden ja torkkuen ehkä sohvalla tunnin tai pari. Väsynyt olen useinkin mutta se ei haittaa elämääni. Sitten kun olen liian väsynyt niin nukun.

niin tärkeintä olisi saada nukkua silloin kun nukuttaa. Jos jokin ulkopuolinen esim työ pakottaa valvottamaan niin se sekoittaa oman sisäisen järjestelmän.



Vanhemman tulisi seurata lapsen luonnollista nukahtamisrytmiä ja laittaa lapsi nukkumaan ennen kuin tämä on liian väsynyt.

Vierailija:

Jos lapsi monta vuotta on tottunu nukkumaan miten sattuu, niin varmasti ongelmia on tiedossa sitten vanhempana... On hankala nukkua normaalisti, kun ei ole sitä ikinä oppinu..

Aattele asiaa niin päin, että saisit iltaisin omaa aikaa pari tuntia, kun teneva nukkuu ;)

Meillä on vanhin lapsi jo liki täysi-ikäinen, lapsia on viisi (isohkoilla ikäeroilla) ja jokainen on vuorollaan " tottunu nukkumaan miten sattuu" . Kouluun/hoitoon mennessä ovat hyvin tottuneet aamusta aikaisemmin heräämisrytmiin, kesät eletään kuin pellossa.

Alle tietyn ikäiset elelevät meillä " yöllä nukutaan" ja " nukkumaan illasta kun on väsynyt" ja " päiväunia tarpeen mukaan" ajatuksella. Eli meillä välillä 23.30 nukkumaan menevä vajaa 3-vuotias ei ole mitenkään harvinainen tyyppi. Joskus nukahtaa yöunille klo 19-20, jos ei ole nukkunut päiväunia. Joskus taasen 22-23.30 aikajanalla, jos on nukkunut päiväunia.

Koska isot sisaruksensa ovat kasvaneet samalla menetelmällä ihan normaaleiksi, ilman uniongelmia porskuttaviksi ihmisiksi, rohkenen väittää ettei siitä ole mitään haittaa. (Mainittakoon täysin tähän nukkumiseen liittymättömänä vielä, että ne samaiset isot sisarukset ovat niin koulussa kuin päiväkodissa olleet hyvää palautetta saavia, hyvin menestyviä nuoria ihmisiä. Esikoinen on mm. yhteysoppilas, sittemmin tutor ja arvostettu oppilas niin yläasteella kuin nyt [seudun parhaassa] lukiossakin, eikä muillakaan sisaruksillansa koulu huonosti mene.)

Jos lapsi tekee jotain iässä X, on hyvin todennäköistä että vanhempana, asioiden ollessa jo erilaisia ja lapsen ollessa isompi, tilanne on jo muuttunut.

Yöunille menevät 22-24 maissa, nukahtavat kyllä viimeistään puolin öin. Nukutaan parhaina päivinä 12 asti. Syödään kun on nälkä, eli ei 5 ateriaa päivässä. Ellei ole kova nälkä, sillon syödään vähän väliä. Lapset kasvaa ja kehittyy tosi hyvin ja vaikuttaa onnellisilta. Joten tää passaa meille.