Vanhemmat ei nykyään halua lastensa menestyvän
En voi käsittää suurimman osan nykyvanhempien kasvatustyyliä. Aivan kuin ei haluttaisi lasten menestyvän (ja menestyksellä viittaan nyt menestykseen uralla sekä myös ihmissuhteissa). Lapsille ei opeteta työnteon merkitystä ("yhyy, mun lapsi joutui siivoamaan koulussa!"), heille ostetaan uusimmat pelit ja vehkeet (älypuhelimet, tabit yms.) tosta noin vaan eikä kasvateta niiden oikeaoppiseen käyttöön (suurin osa lapsista/nuorista ei oikeasti käsitä, ettei sitä puhelinta räplätä koulussa tai tylharjottelussa!). Lapset löysäilevät miten sattuu, heitä ei opeteta kunnioittamaan muita ihmisiä vaan kannustetaan pikemminkin kostamaan ("anna takaisin samalla mitalla!") jos joku käyttäyttyy väärin heitä kohtaan. Monista huomaa, että heitä ei kotona vanhempien toimesta huomioida sillä tavoin, miten lapsi tulisi huomioida (lapsesta ja hänen kuulumisista pitäisi olla kiinnostunut ja hänen kanssaan pitäisi jutella paljon, häntä pitäisi kunnioittaa). Tämä purkautuu sitten rasittavana ja häiritsevänä huomionhakuna koulussa. Käytöstavat ovat suurimmalla osalla täysin nollassa. Miksi vanhemmat eivät ymmärrä tekevänsä lapsillensa vain suuren karhunpalveluksen? Miksi he haluavat lapsistaan luusereita?
Kommentit (5)
No reilusti yli puolella oppilaista on tälläiset vanhemmat. Perinteiset koulua, käytöstapoja ja työn tekoa arvostavat vanhemmat alkavat olla harvinaista herkkua!
Ei ap.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 07:55"]Mikäs yleistys tämä taas oli?
[/quote]
Tällainen "katso peiliin" -yleistys. Jos siellä peilissä näkyy kuvatunlainen vanhempi, kannattaa miettiä millaisen tulevaisuuden sille kultamussukalleen haluaa ja sen pohjalta muuttaa kasvatustyyliä. Jos taas ei, ei tämä koske sinua.
Minä kasvatin lapseni suunnilleen noin. Koulussa ollaan oppimassa, ei siivoamassa pois homeisia jätteitä. Ostin pelit ja vehkeet. Tosin kotona kuuntelin heitä ja muistutin¨, että tekemällä työtä saa yleensä enemmän kuin jos töitä ei tee.
Toinen on menestyvä rahoituskonsultti Frankfurtissa ja toinen EU-tehtävissä Brysselissä. Jos olisin opettanut, että nöyrästi pitää totella opettaa, joka vaatii tekemään hengenvaarallisia asioita, niin heitä ei ehkä edes olisi enää tai olisivat osan päivästä hengityskoneessa.
Koulun siivoaminen ei ole oppilaiden tehtävä edes silloin, kun varastosta pitää kantaa homeisia kansioita pois eikä yksikään palkattu siivoustyöntekijä siihen suostu.
Hyviä huomioita, mutta miksi vanhemmat jotka haluavat lapsen menestyvän eivät opeta edes itseään johdonmukaisuuteen ja aiheessa pysymiseen. Some viesteihin on turha yrittää ympätä kymmentä asiaa yksikin (kysymys) riittää.
Mikäs yleistys tämä taas oli?