Laihdutusleikkaus ei auta, jos potilas ei pysty muuttamaan elintapojaan

Tämän olisin itsekin kirjoittanut ko ketjuun jos olisin jaksanut. Erityisesti ahmimisesta kärsivät potilaat ovat ongelma. Leikkaus on kuitenkin iso ja sen jälkeinen elämänmuutos suuri, motivaatiota tarvitaan, jo ihan siihen leikkausta edeltävään laihdutukseen. Onneksi ainakin Suomessa arvion leikkauskelpoisuudesta tekee useampikin lääkäri/ravitsemusterapeutti. 

Jotenkin luulen ettei yksikään siihen leikkaukseen haluavista kuitenkaan niin tyhmä ole ettei sitä tietäisi. Mä luulen että se leikkaus toimisi vaan niin paljon isompana motivaattorina kuin ihmisten pään aukominen. Jotkut eivät saa otettua itseään niskasta kiinni ennen kuin tulee se PAKKO. Sukulainen kävi siinä leikkauksessa pari vuotta sitten, taisteltuaan ylipainon kanssa vuosia. Vaikka kuinka yritti niin repsahti, eli itsekurin puutettahan siinä oli. Mutta leikkauksen jälkeen se lipsuminen loppui, hänelle siitä ainakin oli iso apu.

Voi hyvä helvetti. Juuri niille niitä leikkauksia tehdään, jotka eivät saa itse laihdutettua tai lihovat aina takaisin. Ahmimishäiriö estää leikkauksen, normi jojoilu ei.

Amen! Laihduttaminen ei ole rakettitiedettä, kuluta enemmän kuin syöt. Terveelliset elämäntavat ei ole oikeasti niin vaikea asia. Jos helvetti vieköön miljoonat ihmiset pystyvät siihen niin niin pystyt sinäkin. Kyllä, se on epämukavaa ja kivaa mutta nii vain se on.

"Hoitakaa päänne kuntoon" on asia, jota on helppo huudella, mutta vaikea toteuttaa. Psykiatrista tukea lihavuuden syihin on jokseenkin mahdotonta saada. Jos suhde ruokaan on ongelmallinen, sen kanssa on yhtä vaikeat elää kuin alkoholistin viinavarastossa. Yksin pitäisi itsensä parantaa samalla kun ympäristö inhoaa sinua hekkouksinesi.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:32"]

"Hoitakaa päänne kuntoon" on asia, jota on helppo huudella, mutta vaikea toteuttaa. Psykiatrista tukea lihavuuden syihin on jokseenkin mahdotonta saada. Jos suhde ruokaan on ongelmallinen, sen kanssa on yhtä vaikeat elää kuin alkoholistin viinavarastossa. Yksin pitäisi itsensä parantaa samalla kun ympäristö inhoaa sinua hekkouksinesi.

[/quote]

Psykiatrista apua on mahdollista saadayksityiseltä sektorilta , mutta sen on yllätys yllätys itse kustannettava. Helpompi varmaan hakeutua suoraan leikkausjonoon. 

Minun tuttavapiiristä 3 on käynyt leikkauksessa. Se jolle operaatio tehtiin ensin, taistelee edelleen, eli ei oppinut uusille tavoille. Toiseksi leikatulle kävi paremmin, paino on pysynyt kurissa ja elintavat kohtuullisena. Kolmas on niin tuore ettei voi vielä sanoa mitään, ihmettelin kyllä että pääsi sillä on mm. mielenterveysasioiden takia sairauseläkkeellä. Ejkä katsoivat että selkäkivut on saavata pois ja leikkaus on ainut keino. Emme siis tunne niin hvyin että näistä syistä olis keskusteltu.

Ei auta ei. Äidilleni kävi noin. Hän pääsi lihavuusleikkaukseen, kun oli 160-senttiselle naiselle kertynyt painoa 150 kiloa, ja alkoi olla terveysindikaattori-arvoissa häikkää myös kuten verensokerit, verenpaine jne. 

Leikkauksen jälkeen kaikki vaikuttikin menevän mainiosti. Vähitellen paino laski niinkin alas kuin 75 kiloon. Tässä vaiheessa kuitenkin äiti pääsi eläkkeelle, ja ajan kuluksi alkoi taas ruoka maistua. Vähitellen alkoi syödä raskaampia ruokia ja vähän kerrallaan enemmän, jolloin mahalaukku alkoi venyä niin että sinne mahtuukin enemmän ruokaa. Myös viinin lipittely tuli kuvioihin ja mehujen, nesteestähän pystyy saamaan kaloreita liikaa leikattunakin. Nyt painaa taas äiti 130 kg ja pystyy syömään ihan kuten ennenkin, vaikka ison ravintolapizzan kerralla ja vielä makean leivonnaisen päälle... Eli ihan kankkulan kaivoon meni se leikkaus.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:27"]

Jotenkin luulen ettei yksikään siihen leikkaukseen haluavista kuitenkaan niin tyhmä ole ettei sitä tietäisi. Mä luulen että se leikkaus toimisi vaan niin paljon isompana motivaattorina kuin ihmisten pään aukominen. Jotkut eivät saa otettua itseään niskasta kiinni ennen kuin tulee se PAKKO. Sukulainen kävi siinä leikkauksessa pari vuotta sitten, taisteltuaan ylipainon kanssa vuosia. Vaikka kuinka yritti niin repsahti, eli itsekurin puutettahan siinä oli. Mutta leikkauksen jälkeen se lipsuminen loppui, hänelle siitä ainakin oli iso apu.

[/quote]

Hyvä jos sukulaisesi sai itsensä tasapainoon leikkauksen avulla. Mutta mitään PAKKOA se leikkaus ei aiheuta elämäntapojen muutosta ajatellen, korkeintaan väliaikaisesti näin. Paljon tehokkaampi ja pysyvä pakko syntyy niin, että leikkaukseen ei kerta kaikkiaan pääse jos ei ensin muuta elämäntapojaan todistettavasti. Siksi on ihan järkevää evätä leikkaus niiltä, jotka ulkopuolisenkin arvion mukaan elävät itsepetoksessa eivätkä siihen ruokailutottumusten muuttamiseen todennäköisesti pysty. Siinä menee yhteiskunnan rahoja huimia määriä hukkaan, kun ihminen ensin leikataan ja aiheuttaa myöhemmin kuitenkin terveydenhuoltojärjestelmälle aivan samat kustannukset kuin olisi aiheuttanut muutenkin.

Näin joskus jenkkiläisen dokumentin, jossa nuori mies oli sairaalloisen lihava ja vaati pääsyä leikkaukseen. Lääkäri sanoi, että onnistuu, kunhan miekkonen ensin pudottaa painoa sen verran että leikkauksen riskit pysyvät aisoissa. Ei onnistunut, vaikka laihdutuksen tueksi mies otettiin sairaalaan osastolle ympärivuorokautiseen tarkkailuun (mies ruikutti äidilleen niin sitkeästi, että tämä alkoi salakuljettaa herkkuja osastolle..). Aivan varmasti tämäkin henkilö tiesi, että leikkaus ei korjaa elämäntapoja vaan se tulee tehdä itse, mutta silti hän ei vain siihen pystynyt. Ensisijaisesti tuossa olisi tarvittu psykologin puuttumista äidin ja pojan vinksahtaneeseen suhteeseen (poika asuikin äidillään vaikka oli aikuinen ihminen), ja pojan mt-ongelmiin.

ap

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 12:32"]

"Hoitakaa päänne kuntoon" on asia, jota on helppo huudella, mutta vaikea toteuttaa.[/quote]

Olen samaa mieltä tästä, mutta se ei muuta sitä ettei yhteiskunnan kannata maksaa kalliita leikkausta sellaiselle, joka ei siitä mt-ongelmiensa vuoksi tule hyötymään. Ainoa tie terveempään elämään käy silloin terapeutin vastaanoton kautta. Jokainen valitsee itse lähteekö parantamaan mielenterveyttään siitä huolimatta ettei se ole helppoa, vai tyytyykö elämään fyysisten terveysongelmiensa rasittamana loppuelämänsä. 

Jos leikkaus olisi lihavuuden ja samalla ne mt-ongelmat parantava ihmelääke, hyväksyisin ilman muuta että se maksetaan jokaiselle haluavalle.

ap

Lihavuuden hoito leikkauksella (ei muuta muutosta elämään) = Hoidetaan vain oiretta ei puututa sen syihin = Ei pysyvää muutosta. As simple as that. Ei se leikkaus ole mikään oikoreitti onneen. Yhdistettynä muihin painon pudotuksen ja hallinan työkaluihin, voi leikkaus olla toimiva lisäapu.
Normaalipainon ylläpitääkseen joutuu tyytymään aika pieneen / kohtuulliseen ruokamäärään, joten se ajankulu ja elämän sisältö kannattaa hakea jostain muusta kuin syömisestä ja liikkuminen kannattaa ottaa elämäntavaksi. Jo 3 x 30min reipasta liikuntaa viikossa riittää ja on hyvä alku.
Ei painon pudotus vaadi mitään 6x viikolla salilla + lenkit päälle + rahka, kana, kasvis, puuro -ruokavaliota. Maltillisella tahdilla saa pysyvämpiä ja siihen OMAAN arkeen sopivia muutoksia kohti terveellisempiä elämäntapoja. Mutta se vaatii tahtoa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:12"]Psykiatrista apua on mahdollista saadayksityiseltä sektorilta , mutta sen on yllätys yllätys itse kustannettava. Helpompi varmaan hakeutua suoraan leikkausjonoon. 

[/quote]

"Helpompi" toki potilaan kannalta, kun ei tarvitse itse tehdä muuta kuin syyllistää lääkäriä, joka ei sinne jonoon päästä. Enpä haluaisi olla lääkäri tuossa tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:48"]

Lihavuuden hoito leikkauksella (ei muuta muutosta elämään) = Hoidetaan vain oiretta ei puututa sen syihin = Ei pysyvää muutosta. As simple as that. Ei se leikkaus ole mikään oikoreitti onneen. Yhdistettynä muihin painon pudotuksen ja hallinan työkaluihin, voi leikkaus olla toimiva lisäapu. Normaalipainon ylläpitääkseen joutuu tyytymään aika pieneen / kohtuulliseen ruokamäärään, joten se ajankulu ja elämän sisältö kannattaa hakea jostain muusta kuin syömisestä ja liikkuminen kannattaa ottaa elämäntavaksi. Jo 3 x 30min reipasta liikuntaa viikossa riittää ja on hyvä alku. Ei painon pudotus vaadi mitään 6x viikolla salilla + lenkit päälle + rahka, kana, kasvis, puuro -ruokavaliota. Maltillisella tahdilla saa pysyvämpiä ja siihen OMAAN arkeen sopivia muutoksia kohti terveellisempiä elämäntapoja. Mutta se vaatii tahtoa.

[/quote]

Tahtoa, itsekritiikkiä ja edes kohtalaisen realistista minäkuvaa. Sellaisia ei kaikilla näy olevan.

Minäpä onnistuin! -40 kg ja leikattu 3 v sitten. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 23:23"]

Minäpä onnistuin! -40 kg ja leikattu 3 v sitten. 

[/quote]

Sinulle on siis leikkaus myönnetty, koska on uskottu että pystyt pysyvään elämäntapamuutokseen, ja olet myös siihen pystynyt. Onneksi olkoon!  

Kiitos 15 :) töitä on pitänyt lujasti tehdä, sekä fyysisesti että psyykkisesti, mutta kyllä kannatti. Melkein normaalipainoisena elämä on hurjan paljon helpompaa kuin ennen. 

Onko lisää kokemuksia? Itse tässä kamppailen ja harkitsen asiaa.

Keski-ikäiselle työkaverilleni leikkaus tehtiin, ja hän laihtui nopealla tahdilla kymmeniä kiloja. Muutos oli kait liian nopea ja liian paljon, sillä hän on nyt sitä mieltä, että hänen elämänsä ja ulkonäkönsä muuttui liikaa. En tiedä mitä hän sillä tarkoitti.

Ehkä hän oli niin tottunut kaikenlaiseen herkutteluun, ja esim syömään paljon maustettuja ruokia, ja nyt se ei enää onnistu. Luulen ,että hänelle kovin askeettinen ruokavalio ei sovi. Hyvä ruoka ja juoma oli hänellä iso osa elämää ja työssäkin ravintola-alalla.

Haluaisin kuulla lisää kokemuksia, hyviä ja huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Amen! Laihduttaminen ei ole rakettitiedettä, kuluta enemmän kuin syöt. Terveelliset elämäntavat ei ole oikeasti niin vaikea asia. Jos helvetti vieköön miljoonat ihmiset pystyvät siihen niin niin pystyt sinäkin. Kyllä, se on epämukavaa ja kivaa mutta nii vain se on.





Just näin!  Ja ihan sama kaikenmaailman päihdeongelmien kanssa. Ei ole mitään ongelmaa olla kohtuukäyttäjä tai absolutisti, miljoonat ihmiset ovat. Ei ole mitään rakettitiedettä.  Voi toki olla epämukavaa eikä niin kivaa, mutta jos on vähääkään itsekuria niin onnistuu kyllä. Miksi niin moni valitsee olla luuseri?

Vierailija kirjoitti:

Onko lisää kokemuksia? Itse tässä kamppailen ja harkitsen asiaa.

Keski-ikäiselle työkaverilleni leikkaus tehtiin, ja hän laihtui nopealla tahdilla kymmeniä kiloja. Muutos oli kait liian nopea ja liian paljon, sillä hän on nyt sitä mieltä, että hänen elämänsä ja ulkonäkönsä muuttui liikaa. En tiedä mitä hän sillä tarkoitti.

Ehkä hän oli niin tottunut kaikenlaiseen herkutteluun, ja esim syömään paljon maustettuja ruokia, ja nyt se ei enää onnistu. Luulen ,että hänelle kovin askeettinen ruokavalio ei sovi. Hyvä ruoka ja juoma oli hänellä iso osa elämää ja työssäkin ravintola-alalla.

Haluaisin kuulla lisää kokemuksia, hyviä ja huonoja.

Tää on ihan perusjuttu. Ensinnäkin syöminen on monille tapa säädellä tunteita, ihan samalla lailla kuin monille se on esim. alkoholin juominen. Kun tuo keino vaan viedään pois, eikä mitään tule tilalle, niin ahdistus voi olla valtavaa. Siksi masentuneisuus on  tosi paljon korkeampaa lihavuusleikatuilla vs. tavikset. Myös itsemurhariski on leikkauksen jälkeen koholla.



Toinen asia on tuo minäkuva ja kehonkuva ylipäätään. Se on oikeasti tosi iso juttu, eikä todellakaan ole niin, että ihmisen itsetunto ja mieliala aina kohoaisivat laihtumisen myötä. Tilanne voi olla myös täysin päinvastainen.

Onko lisää kokemuksia