Lue keskustelun säännöt.
Laihalle/hoikalle painosta huomauttelu...
08.09.2014 |
Se on yhtä loukkaavaa kuin lihavalle sanoisi toistuvasti painosta.
Siis aivan sama mikä on syy lääkärillä käymiseen niin aina ne alkaa kyselemään että syönkö hyvin, onko minulla syömishäiriö tai panttaanko ja välttelenkö ruokaa? Ymmärrän kyllä, että on hyvä varmistaa, mutta onko pakko joka ikinen kerta?!?
Tässä vasta kävin ehkäisy neuvolassa ja ensin terveydenhoitaja mittasi verenpaineet ja punnitsee. Syke oli melko kohollaan ja hoitaja kysyi sitten että sitä punnitustako jännitän. (Mainittakoon tähän väliin että minulle jäi kammo sairaaloihin kun jouduin synnyttämään kuolleen lapseni.)
No sitten lääkäri sanoo ensimmäisenä: Jaahas ootkin aika hoikka, syöthän sinä? Eikä nyt varmasti vieläkään ole mitään ongelmia syömisen kanssa?
Olen ennenkin käynyt samalla lääkärillä e neuvolassa ja samat asiat joka kerta pitää keskustella painostani.
Vuosi sitten minut pistettiin painon tarkkailuun. Kahden kuukauden välein kävin punnituksissa ja paino pysyi aina samana. Minut on pistetty ravitsemusterapeutille, lääkäreille ja ties mihin koska minun sanaani ei uskota. Paino ei ole tippunut mihinkään, näytän terveeltä ja olen terve. Ainut vaivani on huonot nivelet jotka taas ovat periytyneet ja kun niitä olen käynyt tutkituttamassa niin olen vain saanut lähetteen ravitsemusterapeutille koska olen niin hoikka.
Ja tämä ei ole pelkästään lääkäreiden tapa vaan myös ihan tuntemattomat ihmiset saattavat kaupassa tulla sanomaan että lapsi rakas osta vähän pullaa niin lihot.
Tämä on todella ärsyttävää, loukkaavaa ja uuvuttavaa.
Olen aina ollut hoikka. Kun synnyin, olin 44cm ja vähän reilu 2kg. Neuvolassa minulle sanottiin kun lapsi vielä olin, että kasvan omaa siroa linjaani ja ei mitään huolta.
Nyt olen 21v, 166cm ja painan 45kg. En urheile vaan toisinaan teen lihaskunto liikkeitä jotta saan lihasmassaa nivelien ympärille. Syön pääsääntöisesti säännöllisesti, paljon ja liharuokia. Käytän jopa paljon rasvaa. Olen jopa kokeillut lihottaa totaalisella liikkumattomuudella, mässäilyllä ja epäterveellisellä rasvaisella ruualla, mutta ei niin ei.
Minä todella haluaisin lihoa, mutta en koe oloani huonoksi näinkään. Sen 5kk mitä olin raskaana, painoin enimmillään 50kg. Synnytyksen jälkeen painoa jäi 47kg ja alle 2pv synnytyksestä paino oli taas 45kg. Siinä on ja pysyy.
Olen vain niin kyllästynyt kun jatkuvasti huomautetaan painostani. Minua jopa kiusattiin peruskoulussa kun olin niin pieni. Asiaan ehkä vaikutti sekin kun pojat halusivat nostella minua ilmaan kun se oli niin helppoa ja muutamat likat tästä sitten tulivat mustasukkaisiksi ja alkoivat nimitella ja muutenkin kiusata.
Tiedän etten ole ainoa jolle näin puhutaan. Miten teille muille hoikille puhutaan painosta? Sanotaanko ylipainoisille lääkärissä ja kaupassa että pitäisi käydä punnituksissa ja ravitsemusterapeutin juttusilla?
p.s. Pahoitteluni jos vaikea lukea kun nuo kappalejaot ei tunnu mobiililla toimivan. Ja pahoitteluni jos kirjoitusvirheitä löytyy paljonkin :)
Kommentit (20)
166 45 on todella sopivassa mitassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, ettet liho. Et vain syö tarpeeksi. Tunnen näitä laihoja, jotka voivat syödä mitä vain lihoamatta. Mukamas. Ne eivät vain syö niin paljon, että paino nousisi. Ei kourallinen sipsejä lihota. Pussillinen kyllä. Eskimo-puikko on aivan yhtä tyhjän kanssa. Vedäpä 1,5 litraa jäätelöä kerralla. Määrät ratkaisevat, ei ruoan laatu.
Itse en kokenut hoikkana ollenkaan epämiellyttäväksi painostani huomauttelua. Tosin en ollut noin laiha kuin sinä, ja koin itse itseni erittäinkin sopivaksi (165 cm, 50 kg). Olin salaa vähän ylpeäkin jos joku kauhisteli laihuuttani tai sitä syönkö minä mitään. Ainoa mikä joskus ärsytti oli oma äiti joka yritti väkisin tuputtaa ruokaa, lähinnä ärsytti se peräänantamattomuus ja inttäminen siitä asiasta, ei itse hoikkuuskommentointi.
No, nykyisin olen sitten ylipainoinen parikymmentä kiloa. Lihoin raskauksien aikana 20 kg / raskaus, 2 lasta, eikä ole kuin 10 kg lähenyt pois, nyt paino 80 kg. Ja nyt kyllä vituttaa painokommentit, syystä että lihavuus ei ole ihannoitua kuten laihuus. Oli ihan ok kuunnella kommentteja hoikkuudesta, mutta ei ole kiva kuulla olevansa läski... Läskiyteen kun liitetään oletuksia myös henkisistä ominaisuuksista, kuten että läski on laiska, impulsiivinen, ei ole tahdonvoimaa jne.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 09:40"]
En usko, ettet liho. Et vain syö tarpeeksi. Tunnen näitä laihoja, jotka voivat syödä mitä vain lihoamatta. Mukamas. Ne eivät vain syö niin paljon, että paino nousisi. Ei kourallinen sipsejä lihota. Pussillinen kyllä. Eskimo-puikko on aivan yhtä tyhjän kanssa. Vedäpä 1,5 litraa jäätelöä kerralla. Määrät ratkaisevat, ei ruoan laatu.
[/quote]
Mutta onko tarvetta lihoa, jos on hyvä olo nykyisissä mitoissaan?
Itse olen ollut aikuisiällä kolmessa painossa ja tuntuu että mikään ei ole hyvä ihmisille jotka tuntevat tarvetta nostaa itseään. Olin nuorena lievästi ylipainoinen 72/165cm ja sitten hetken normaalipainoinen ja nyt 49/165 eli lievästi alipainoinen bmi:n mukaan.
Ensin olin ihmisten mielestä järkyttävä sotanorsu ja nyt taas luuviulu joka jos menee lyhtypylvään taakse niin vain korvat näkyy.
Voin todella hyvin nykyisessä painossa mutta tuntuu että ilkeät kommentit ovat lisääntyneet varsinkin harrastus porukassa (5v sama porukka joka kerta) eli he saivat vettä myllyyn siitä että sain laihdutettua 23kg ja pysyttyä tässä painossa viimeiset 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 09:40"]
En usko, ettet liho. Et vain syö tarpeeksi. Tunnen näitä laihoja, jotka voivat syödä mitä vain lihoamatta. Mukamas. Ne eivät vain syö niin paljon, että paino nousisi. Ei kourallinen sipsejä lihota. Pussillinen kyllä. Eskimo-puikko on aivan yhtä tyhjän kanssa. Vedäpä 1,5 litraa jäätelöä kerralla. Määrät ratkaisevat, ei ruoan laatu.
[/quote]
Mutta jos ei pysty ylensyömään? Tietysti lihoo jos vedetään putki kurkusta alas ja pakkosyötetään, mutta jos ei kykene nielemään litraa jäätelöä tai pussia sipsejä? Silloinhan sitä syö niin paljon kuin jaksaa ja pystyy, mutta ei liho. Sama kun sanoisi lihavalle että lopeta syöminen kokonaan niin varmasti laihdut. Se vain ei ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korostatko jotenkin pukeutumisella laihuuttasi? Minä olen 175 cm ja 50 kg eikä kukaan tuolla tavalla huomauttele.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 09:40"]
En usko, ettet liho. Et vain syö tarpeeksi. Tunnen näitä laihoja, jotka voivat syödä mitä vain lihoamatta. Mukamas. Ne eivät vain syö niin paljon, että paino nousisi. Ei kourallinen sipsejä lihota. Pussillinen kyllä. Eskimo-puikko on aivan yhtä tyhjän kanssa. Vedäpä 1,5 litraa jäätelöä kerralla. Määrät ratkaisevat, ei ruoan laatu.
[/quote]
Mutta onko tarvetta lihoa, jos on hyvä olo nykyisissä mitoissaan?
[/quote]
Ei ollutkaan kyse siitä, vaan monet näistä valittelevat, etteivät millään yrittämiselläkään liho. Yksi kaverini on tällainen, ettei muka liho, vaikka syö ihan mitä vaan. Ne määrät ovat sitten sellaisia, että syö neljäsosan Saarioisten pizzasta, kourallisen sipsejä, kaksi palaa suklaata, neljä lakunpalasta ja 0,33dl tölkin Cokista. Että koko päivän vetänyt vaan roskaruokaa ja on ihan täynnä, eikä millään liho. Noista ei tule edes sitä kalorimäärää, jonka jokaisen aikuisen naisen pitäisi päivän aikana syödä. Kun ei syö tarpeeksi, vatsalaukku on niin pieni, ettei sinne yksinkertaisesti mahdu. On ähky olo, vaikkei ole saanut tarpeeksi ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut kokea, miltä tuntuu se, kun puolitutut ja -tuntemattomat kokee ihan ylitsepääsemättömän suurta kiusausta mainita toistuvasti painostani heihin törmätessäni. Olen 164/48, syön hyvin jne ja ollut vuosikausia näissä lukemissa. Etenkin ilmiö toistuu vanhemman naisväen keskuudessa, on sellaisia tuttujen tuttuja, jotka joka kerta tavatessamme nostavat painostani numeron: "Voi kun sä oot pieni! Mä en muistanutkaan miten hoikassa kunnossa sä oot, kai sä syötkin jotain?" siis ihan avoimesti, kovaan ääneen ihmisten edessä.
Oon kokenut tuon melkoisen loukkaavaksi, enkä todellakaan ota sitä kohteliaisuutena, kun siinä aina sivutaan sitä, että syönkö minä ollenkaan, kun olen kerta hoikka. Toiset ihmiset on hoikkia, toiset on pyöreitä, eikä itselleni tulisi mieleenkään alkaa kiekumaan jollekin tuntemattomalle ihmiselle, jonka ruokahaluista ja tottumuksista minulla ei oo mitään tietoa, että miten isoja saati pieniä ne on.
Hoikkuudesta saa jollain tapaa aina ilmeisesti muistutella ja sitä saa kovaan ääneen ihmetellä. Se voi myös olla loukkaavaa ja itse ainakin oon sen sellaiseksi kokenut, kun se aina toistuu ja toistuu ja sitä pitäisi niinkuin selitellä ventovieraille. Enkä pukeudu hoikkuutta korostavasti, vaan ihan tavallisiin farkkuihin ja tähän aikaan vuodesta neuleisiin, joihin en tosiaan "huku", vaan oikean kokoisiin vaatteisiin vaatekaupasta.
Minua ei tuollaiset huomauttelut, joita kuulee aika ajoin, hetkauta yhtään... itse tiedän että olen terve, syön monipuolisesti (en tosin aina kovin terveellisesti) enkä kärsi minkäänlaisista sairauksista. Olen pieni kokoinen... se siitä!
Hassua on se että yleensä nuo huommauttelut tulee naisilta joilla vähän mahamakkarat roikkuu eikä muutenkaan pidä itsestään (kropastaan) hirveästi huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin joskus lukioikäisenä lääkärillä, joka kertakaikkiaan päätti että mulla on syömishäiriö, vaikka mulla ei ollut mitään sen tapaistakaan. Olin varmasti jonkin verran alipainoinen, mutta en mikään luuranko. Ikäväkseni kroppa nyt oli sellainen, että ei ollut tissejä eikä takapuolta eikä rasvaa missään. Ei, vaikka söin karkkia kaksin käsin, lisäksi normaalisti lämmin ruoka 2 x päivässä + aamupalat jne. Yritin kyllä joskus ihan lihottaakin itseäni juomalla vain kulutusmaitoa ja voitelemalla leivät paksulla voikerroksella. Lisäksi painoni ei ollut koskaan laskenut, se näkyi selvästi kouluterveydenhoitajan tiedoista. Äitini oli ikäisenäni vielä laihempi. Kerroin nämä asiat lääkärille, siis että en rajoita syömisiäni mitenkään, äitini on ollut vielä laihempi, en oksenna syömisen jälkeen (lääkäri kysyi teenkö näin...), painoni ei ole koskaan laskenut jne. Silti lääkäri "tiesi", että minulla on syömishäiriö. Niin, kuinkas ollakaan kun häiriön kieltäminen lasketaan vähän niin kuin yhdeksi oireeksi! Mitä oikeastaan ihminen voi sanoa/tehdä, jos joku alkaa vängätä siitä että hänellä on syömishäiriö? Nimittäin jos kertoo että ei ole niin sekin tulkitaan häiriön oireeksi.
Ymmärrän kyllä, että on hyvä varmistaa, mutta onko pakko joka ikinen kerta?!?
Käyt siis aina samalla lääkärillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 09:40"]
En usko, ettet liho. Et vain syö tarpeeksi. Tunnen näitä laihoja, jotka voivat syödä mitä vain lihoamatta. Mukamas. Ne eivät vain syö niin paljon, että paino nousisi. Ei kourallinen sipsejä lihota. Pussillinen kyllä. Eskimo-puikko on aivan yhtä tyhjän kanssa. Vedäpä 1,5 litraa jäätelöä kerralla. Määrät ratkaisevat, ei ruoan laatu.
[/quote]
Miksi kenenkään pitäisi lihottaa epäterveellisellä tavalla? Itse olin lapsena ja vielä nuorena aikuisena todella alipainoinen välillä, vaikka söin kyllä epäterveellisyyksiäkin. Minulla vaan on sellainen aineenvaihdunta. Terve ihminen kuuntelee nälkäänsä eikä ahmi.
Toisen ihmisen painon ja ulkonäön kommentointi on vaan niin junttia! Itselleni ei tulisi ikinä koskaan mieleenkään arvostella toisen painoa tai muotoja. Miten jotkut kehtaa?
Mun mielestä ulkonäöstä huomauttelu on huonoa käytöstä olit sitten lihava, laiha, laihduttanut...
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 09:40"]En usko, ettet liho. Et vain syö tarpeeksi. Tunnen näitä laihoja, jotka voivat syödä mitä vain lihoamatta. Mukamas. Ne eivät vain syö niin paljon, että paino nousisi. Ei kourallinen sipsejä lihota. Pussillinen kyllä. Eskimo-puikko on aivan yhtä tyhjän kanssa. Vedäpä 1,5 litraa jäätelöä kerralla. Määrät ratkaisevat, ei ruoan laatu.
[/quote]
:Dd Minä vedin viime vkl mässyviikonlopun. Söin la-su yhden 300g sipsipussin dipillä, kaksi eri 400g karkkipussia ja tähän päälle irttareita, 2x1,5l sokerillista pepsiä, ison pizzan x2, ison lautasellisen pastaa juustolla, iltapalaksi sokerihuurrutettuja muroja ja kunnon sokeripommirahkaa :D Ja yöllä meni toi sipsipussi, vaikka hyihyi yösyöminen lihottaa. Näitä mässyviikonloppuja on kuukaudessa vähintään yksi, ja karkkia ja limsaa (hyihyi, paja tapa) menee viikottain. Joskus joka päivä viikossa. Ja mitat silti 175/47, ehkä siksi, kun herään ennen viittä tehdäkseni tunnin treenit ennen kouluun lähtöä :)
*paha. Ja noita viikonloppuja on normaalisti se 2-4/kk :3 Olen vain niin sokeriperse, etten pysty pysymään erossa mässyistä :D Kukaan ei päällepäin uskois, kuinka paljon roskaruokaa yms vedän, koska kulutan sen kaiken, eikä se jämähdä mun kroppaan :)
Hoikkia ihmisiä saa(näköjään) oikein luvan kanssa kauhistella. "Voi kamala kun olet laiha... Kenelle tulis edes mieleen sanoajollekin lihavalle vastaavasti "voi kamala kun olet läski"? Niin...
Olis jossain vaiheessa todella hoikassa kunnossa, kun treenasin pelkästään kestävyysurheilua. Nuo kommentit alkoi käydä hermoon. Mitä helvettiä se kuuluu kenellekkään minkälaisissa mitoissa olen?
Nyt treenaan sekä voimaa, että kestävyysurheilua(olen urheillut aina) ja olen hyvinkin sopusuhtainen, hieman lihaksikaskin. Nyt näillä narisijoille on valjennut uusi ongelma minussa; pakonomainen urheilu/ treenaaminen...Voi hyvää päivää.Urheilussa ei ole minulle mitään pakkomielteistä, ei ole ollut, eikä tule olemaan.
Painosta huomauttelu on ikävää, olipa paino mikä tahansa.
Omilla ylipainoisilla tuttavillani on aika paljon kokemusta siitä, että vaiva kuin vaiva leimataan ylipainon aiheuttamaksi. Esim. tuttavani nilkka oli venähtänyt/nyrjähtänyt. Lääkärin arvio oli, että se johtui hänen ylipainostaan. Toinen hauskempi esimerkki on, kun toinen tuttava meni lääkäriin. Lääkäri oli potilaaseen katsomatta (en tiedä, miten se on mahdollista) todennut, että nämä oireet viittaavat selvästi ylipainoon. Tämä potilas oli todellisuudessa laiha.
Olen itse myös ylipainoinen ja kipuillut asian kanssa kauan, ja hetkeksi onnistunutkin pudottamaan painoa roimasti. Yleensä saan olla rauhassa, mutta joskus tunnen olevani sanallista vapaata riistaa kenelle tahansa, tutulle, puolitutulle ja tyystin tuntemattomalle. Minun painoani on kommentoitu mitä moninaisimmin sanoin, ja ennen kaikkea valistettu. Ja naurettavinta tämä on ollut silloin, kun olen ollut omassa liikuntaharrastuksessani. Eräs kanssaharrastaja sai pitkäksi aikaa hupia minun painostani ja koki tarpeeksi valistaa oikeaoppisesta syömisestä jopa harjoitusten yhteydessä - paikassa, jossa minä juuri ihan itse teen painolleni jotakin. Mainittakoon, etten mässyttänyt treenien yhteydessä hillomunkkipossua enkä juonut limsaa.
Toinen taas koki tarpeelliseksi kertoa minulle, että hän ei suhtaudu tähän liikuntaharrastukseen vakavasti minun ylipainoni vuoksi. En ymmärrä, miksi se oli hänelle tärkeä sanoa ääneen, koska emme puhuneet mitään koko asiaan liittyvää. Ja hän oli ilmeisesti vielä yllättynyt, että olin loukkaantunut.
*
Mutta vaikka itse olen ylipainoinen, ymmärrän hyvin tilanteesi. On inhottavaa, jos hoitoa hakiessaan takerrutaan kerta toisensa jälkeen painoon, vaikka olisi tullut tyystin eri asian vuoksi hoidettavaksi. Ja ymmärrän, että laiha ihminen saa myös oman osuutensa pilkasta. Olen itse joutunut sopertelemaan puolustuspuheita laihojakin ajatellen, kun ylipainoinen keskustelutoverini paukautti aika kovan solvauksen laihoja kohtaan. Tätä klassista "tuolla se anorektikko menee/minä en ikinä haluaisi olla noin muodoton/koirat tykkää luista"...
Oma naiivi unelmani olisi, että itse kukin saisi elää painonsa suhteen rauhassa. Enkä tarkoita sitä, ettei ongelmiin olisi syytä puuttua, mutta vapaata riistaa ei meistä kukaan ole. Ei kukaan halua joutua valistetuksi, loukatuksi tai pilkatuksi kaikkialla, minne sattuu menemään.