Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää tänään, että en voi saada lapsia
16.09.2014 |
Tuntuu kauhealta, ainoa asia mikä olisi voinut tuoda elämälleni iloa ja sekin vietiin pois. Olen pitkään hautonut ajatusta itsemurhasta ja tuntuu, että tämä oli viimeinen niitti.
Monen vuoden ajan elämä on ollut hyvin yksitoikkoista, kunnes tapasin miehen jonka kanssa olisin voinut kuvitella perustavani perheen ja nyt sekin haave vietiin minulta pois.
Kuka ees huolisi kaksikymppistä naista, joka ei voi ees täyttää naisen velvollisuutta?? ;'(
Kommentit (37)
Voi ei. Tuo on minunkin pahin pelko. Voimia, kyllä se siitä helpottaa. Muista ettei itsemurha oo vastaus mihinkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 23:59"]
Olen pahoillani puolestasi :( Voimi kuitenkin selvitä tästä eteenpäin, kelpaat varmasti miehille, ei kaikki todellakaan halua elää lapsiperhe-elämää.
[/quote]
Mutta minä halusin perustaa perheen, iloita niistä pienistä hetkistä joita kukaan muu ei välttämättä koskaan ymmärrä, hivuttaa niitä pieniä poskia, suukotella ja kertoa kaiken paranevan ajallaan. Tuntuu niin kauhealta katsoa oman siskon pieniä suloisia lapsia, ja tajuta että en voi ikinä kokea sitä samaa, pitää omaa lasta sylissä :(
Siksi olen tullut tähän pisteeseen, päätän elämäni. Viimeinenkin mahdollisuus jatkaa katosi.
Saat joskus miehen ja adoptiolapsia. Voitte myös ottaa lapsia sijoitukseen. Eräs ystäväni on lapseton ja odottaa nyt viime hetkiä adoptiolastaan haettavaksi. Hän on todella onnellinen, ja niin olen minäkin hänen puolestaan, ajatus heistä adoptoimassa on maailman luonnollisin ja lapsi saa niin mahtavat vanhemmat, että olen melkein itse kateellinen :)
Eikö sinulle tarjottu psykiatrista apua tilanteen selvityksen jälkeen? Saisitko kokea raskauden luovutetulla munasolulla, vai onko sekin kohdallasi mahdotonta? Joka tapauksessa, eihän tuollaisen uutisen jälkeen voi jättää ihmistä yksin!
Kaikkea hyvää!
Mikä oli diagnoosisi? Onko adoptio poissuljettu vaihtoehto, jos lääketieteellisesti on 100% ettet lasta voi saada?
Olen pahoillani. Olet kuitenkin nuori.mahdollisuuksia on esim adoptioon, mutta sitä ennen tarvitsee saada nuppi kuntoon ja itsemurha-ajatukset pois. Hae keskustelu apua, terapiaa. Elämässä on paljon muutakin tärkeää kuin omaa sukua olevat lapset. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina olen ollut vahva ihminen, ajatellut että pienet kolhut kuuluu elämään, kuitenkin tämä tieto sai minut lyyhistymään lattialle, itkin monta tuntia ja haukoin henkeä, välillä jopa ajantajuntani katosi, tuntui kuin olisin jo kuollut. Miten voisin jatkaa jos ainut haaveni mureni palasiksi hetkessä.
Mikä se diagnoosi siis oli? Eli mitkään keinohedelmöityksetkään eivät kohdallasi tule kyseeseen, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei tuo onnea. Onni on sinussa ja se täytyy itse kaivaa esille.
Minä olen menettänyt lapsen ja koin ääretöntä tuskaa siitä johtuen. Luulin, että uusi lapsi tuo onnen muttei se tuonut. Elämäni muuttui jopa raskaammaksi koska en voinut hyvin. Vuosien saatossa ymmärsin tämän. Olemalla onnellinen täytyy hyväksyä elämä sellaisena kuin se on. Ja olla armollinen siitä, ettei pysty tai saa kaikkea.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 23:59"]
Olen pahoillani puolestasi :( Voimi kuitenkin selvitä tästä eteenpäin, kelpaat varmasti miehille, ei kaikki todellakaan halua elää lapsiperhe-elämää.
[/quote]
Mutta minä halusin perustaa perheen, iloita niistä pienistä hetkistä joita kukaan muu ei välttämättä koskaan ymmärrä, hivuttaa niitä pieniä poskia, suukotella ja kertoa kaiken paranevan ajallaan. Tuntuu niin kauhealta katsoa oman siskon pieniä suloisia lapsia, ja tajuta että en voi ikinä kokea sitä samaa, pitää omaa lasta sylissä :(
Siksi olen tullut tähän pisteeseen, päätän elämäni. Viimeinenkin mahdollisuus jatkaa katosi.
[/quote]
Kerroitko lääkärille, miltä sinusta tuntuu? Jos oikeasti olet toivoton ja elämäsi on umpikujassa, on vain yksi taakkojen kantaja, joka voi Sinua auttaa ja Hän on Jeesus Kristus. Rukoilen puolestasi, että saisit voimaa jatkaa elämistä ja rakastamista. Jumala tekee ihmeitä ja Hänelle ei mikään ole mahdollista. Sinä voit rukoilla häneltä muutosta elämääsi ja diagnoosiisi. Herrain Herra ja Kuningasten Kuningas puuttuu elämääsi ja muuttaa elämäsi ihmeellisellä tavalla. Kiitos Jeesus!
Kriisiapua saat vaikkapa sairaalan yöpäivystykseen soittamalla, Mobilesta, auttavasta puhelimesta, seurakunnan työntekijöiltä jne. Älä luule jääväsi yksin! Jumala ei jätä sinua yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 00:16"]
Mikä se diagnoosi siis oli? Eli mitkään keinohedelmöityksetkään eivät kohdallasi tule kyseeseen, vai?
[/quote]
Lääkäri sanoi että keinohedelmöitystä voidaan koittaa, mutta todennäköisyys raskauteen on hyvin pieni kohdallani. Eleistä ja puheesta sain sellaisen käsityksen, että turha edes koittaa..
Mä sain saman tuomion vähä vanhempana (30).. . just pian sen jälkeen kun oli miehen kaa alettu yrittään raskautta. Diagnoosi oli POF ( premature ovarian failure) - ei ikinä biologisesti omaa lasta mulle! Ei mitään syytä, näin se vaan on.
Kiitos!! Loputon kiitos sille ihmeelliselle ihmiselle joka luovutti munasolujaan ja jonka ansiosta meillä on nyt 2 lasta, ihan omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 00:27"][quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 00:16"]
Mikä se diagnoosi siis oli? Eli mitkään keinohedelmöityksetkään eivät kohdallasi tule kyseeseen, vai?
[/quote]
Lääkäri sanoi että keinohedelmöitystä voidaan koittaa, mutta todennäköisyys raskauteen on hyvin pieni kohdallani. Eleistä ja puheesta sain sellaisen käsityksen, että turha edes koittaa..
[/quote]
Jos on pienikin mahdollisuus, niin kannattaa koittaa!! Tiedän muutamia, jotka ovat vuosien yrityksen jälkeen saaneet lapsen keinohedelmöityksellä, ja se raskaus on sitten käynnistänyt kehon oman hormonitoiminnan, ja myöhemmin ovat saaneet ihan biologisiakin lapsia. Tsemppiä!!!
Mikä se diagnoosi nyt sitten oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä se sun unelmien mies jonka kanssa lapsia olit tekemässä oli, kun sä dramaattisesti haukoit henkeä tuntikausia lattialla?
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 00:34"]
Mikä se diagnoosi nyt sitten oli?
[/quote]
Lääkäri puhui jostain diagnoosista "selittämätön lapsettomuus" , saan parin päivän päästä postissa lääkärin lausunnon, kyseisessä tilanteessa en enää edes kyennyt tajuamaan lääkärin höpinöitä.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 00:37"]
Missä se sun unelmien mies jonka kanssa lapsia olit tekemässä oli, kun sä dramaattisesti haukoit henkeä tuntikausia lattialla?
[/quote]
Unelmien mies? Puhuinko jostain helvetin unelmien miehestä?? Tiedätkö miltä tuntuu monen vuoden jälkeen nousta ylös kaikesta paskasta mitä on joutunut kokemaan, ja heti joku asia tiputtaa sut sinne kaivon pohjalle, josta on melkein mahdotonta nousta takas pinnalle?
Juuri tuollaisia ihmisiä halveksun, ymmärtämättömyyttä tilanteessa jossa joku kärsii, nauretaan paskasesti ja leveillään kun oma perse voi hyvin.
Eli et sä mitään lapsettomuustuomiota saanu eikä lääkäri voi sanoa miten mikäkin hoito tehoaa :D kauanko olet ollut lapsettomuushoidoissa, kun sulla diagnosoitiin selittämätön lapsettomuus? Joka kuu on siis ultrassa todettu, että johtofollikkeli on kasvanut ja irronnut ajallaan ja lutenisoivat hormonit toimii normaalisti etkä ole tullut raskaaksi? Miehen sperma on varmaan myös tutkittu, ettei vika ole hänessä? Mikä oli siittiöiden määrä pesun jälkeen? Vielähän teillä on lääkehoidot, inseminaatio ja ivf kokeilematta.
Samaa kyllä mietin jo alkusta alkaen, ei ap ole edes lapseton. Jonkunlainen hätähuutohan tällainen aloituskin tietysti on, mutta lapsettomuus ei ole siihen syynä.
Olen pahoillani puolestasi :( Voimi kuitenkin selvitä tästä eteenpäin, kelpaat varmasti miehille, ei kaikki todellakaan halua elää lapsiperhe-elämää.