hei te ammattikasvattajat!
mietittekö omien lastenne kanssa arjessa koko ajan lapsenkasvatusta ammattillisesta näkökulmasta? tuttavapiiriini kuuluu ammattikasvattaja, joka usein fb-päivityksessä kirjoittaa, mitä mistäkin tilanteesta (oman lapsensa kanssa) ammattikasvattajana ajattelee. teettekö tekin näin? hän siis vertailee "äitinä..." ja "ammattikasvattajana..." samassa päivityksessä. onko tämä yleistä?
Kommentit (7)
Töissä on helpompaa..mutta tottakai kasvatustoimintani on pääosin samaa, omaan lapseen kohdistuu enemmän tunteita jolloin lepsuilun vaara (tai lähinnä tiukkana olemisesta tulee huono omatunto) on suurempi.
Ei oo lapsii vielä, mutta en usko jaksavani vielä työpäivän jälkeen tehdä töitä himas. Kai jotkut asiat tulee puoliautomaattisesti ja vaikeissa tilanteissa itsellä on käytettävissä työkaluja ja kykyä pohtia tilannetta. Oman lapsen kohdalla varmaa tunteet pelissä eritavalla.
En. Toisten lapsia on paljon helpompi kasvattaa kuin omia :-D
Siis kyllähän sitä analysoi omaa toimintaansa tyyliin "vaikka tiedän, että tässä olisi pitänyt toimia näin, niin teinkin noin..." tai "onneksi tiesin että, jotta pystyin handlaamaan tämän tilanteen näin hyvin"
Mutta ei mulle kyllä oikein auennut mitä se ap:n kaveri facebookiin kirjoittaa.
Mun lapset on erittäin hyvin kasvatettuja. Tunnen toivottomuutta, kun YRITÄN kasvattaa lapsia. joilla ei ole mitään käytöstapoja tai herneitä päässä...
En. Oon ihan surkea oman lapsen kanssa, ihan liian lepsu.