Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanon ihmiselle, joka haluaa tavata minut? Olen masentunut.
24.09.2014 |
Olen puoli vuotta ollut todella maissa. Juuri ja juuri olen saanut työni suoritettua, kesäloma meni itkiessä ja nukkuessa. Perheen kanssa pystyn olemaan, mutta ne muutamat kerrat, kun olen yrittänyt tavata muita ihmisiä, ovat olleet todella uuvuttavia. Viime kerralla menin niin paniikkiin, että lähdin kesken kaiken pois. Sanoin vain, etten jaksa.
Nyt kaveri laittoi viestiä, että haluaisi tavata. En jaksa, mutten halua kertoa hänelle mitään masennuksesta. En jaksa selittää, enkä jaksa keskustella siitä. En mistään muustakaan. Olen varma, etten pariin kuukauteen ole missään tapaamiskunnossa. Mitä vastaan?
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 14:00"]
Keksit jonkun tekosyyn. Tai jos on hyvä ystäcä niin kerrot totuuden. Mäkään en jaksa ihmisiä.
[/quote]
Tekosyy, etten voi pariin kuukauteen nähdä, vaikka asuu kilometrin päässä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos sopisit jotkut lyhyet kahvilatreffit ja ilmoittaisit jo alussa, että sinun pitää lähteä tiettyyn aikaan. Et kerkiäsi ahdistua liian pitkästä tapaamisesta. Kysele sinä hänen kuulumisiaan ja kerro omistasi pintapuolisesti. Kun on heti tiedossa, että aika on lyhyt ja tapaatte kummankin kodin ulkopuolella, se ei ehkä rasittaisi sinua liikaa. Rasittaisiko sinua enemmän tekosyyn käyttäminen ja tapaamispyynnön huomiotta jättäminen kuin tuollainen lyhyt kahvilakohtaaminen? Mieti, haluaisitko hoitaa tilanteen näin.
Toivon sinulle hartaasti voimien palautumista. Tuleva kaamosaikakin lisää masennusta. Itse sain kaamosmasennukseen yllättävää apua reilusta D3-vitamiiniannoksesta (kannattaa valita öljypohjainen ja 100 mikrogramman vahvuinen, löytyy luont.tuotekaupasta). Lisäksi käytin aamuisin kirkasvalolamppua ja heitinpä huiviini myös vahvaa B-vitamiinien yhdistelmätablettia.
Jotain ikiomaa harrastusta jos jaksaisit, sekin voisi nostaa. Olen saanut apua myös joogasta. Kansalais- ja työväenopistojen joogakursseille voi vielä mennä. Jooga on rauhallista, siellä ei tarvitse puhua kellekään ja eikä siellä kilpailla osaamisesta. Jokainen lähtee omalta tasoltaan. Jooga liikuntamuotona ei ole sidottu mihinkään uskontoon.
Toivon, että sinulla masennuksen pilvet alkaisivat rakoilla ja syysaurinko voisi hiukan valaista ja antaa voimaa!
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 14:20"]
Mitäs jos sopisit jotkut lyhyet kahvilatreffit ja ilmoittaisit jo alussa, että sinun pitää lähteä tiettyyn aikaan. Et kerkiäsi ahdistua liian pitkästä tapaamisesta. Kysele sinä hänen kuulumisiaan ja kerro omistasi pintapuolisesti. Kun on heti tiedossa, että aika on lyhyt ja tapaatte kummankin kodin ulkopuolella, se ei ehkä rasittaisi sinua liikaa. Rasittaisiko sinua enemmän tekosyyn käyttäminen ja tapaamispyynnön huomiotta jättäminen kuin tuollainen lyhyt kahvilakohtaaminen? Mieti, haluaisitko hoitaa tilanteen näin.
Toivon sinulle hartaasti voimien palautumista. Tuleva kaamosaikakin lisää masennusta. Itse sain kaamosmasennukseen yllättävää apua reilusta D3-vitamiiniannoksesta (kannattaa valita öljypohjainen ja 100 mikrogramman vahvuinen, löytyy luont.tuotekaupasta). Lisäksi käytin aamuisin kirkasvalolamppua ja heitinpä huiviini myös vahvaa B-vitamiinien yhdistelmätablettia.
Jotain ikiomaa harrastusta jos jaksaisit, sekin voisi nostaa. Olen saanut apua myös joogasta. Kansalais- ja työväenopistojen joogakursseille voi vielä mennä. Jooga on rauhallista, siellä ei tarvitse puhua kellekään ja eikä siellä kilpailla osaamisesta. Jokainen lähtee omalta tasoltaan. Jooga liikuntamuotona ei ole sidottu mihinkään uskontoon.
Toivon, että sinulla masennuksen pilvet alkaisivat rakoilla ja syysaurinko voisi hiukan valaista ja antaa voimaa!
[/quote]
Kiitos. Jaksan omaa perhettäni ja saan siitä voimaa. En jaksa lähteä mihinkään. Olin todella helpottunut kesän jälkeen, kun tajusin, ettei pitkään aikaan ole tulossa mitään juhlia. Kesällä oli kolmet häät, kahdet ristiäiset ja yhdet rippijuhlat. Ne suoritin itkua niellen läpi ja nukuin jokaisen tilaisuuden jälkeen pari päivää, kotimatkan itkin autossa.
Olen jo pitkällä toipumisessani, tiedän, mistä masentuneisuuteni johtuu ja saan apua läheisiltäni. En vain todellakaan halua puhua tästä, enkä jaksa ihan oikeasti hymyillä tai esittää pirteää. En vain jaksa. Inhottavaa, kun pitää läheisille kavereille laittaa lähes tylyjä viestejä, etten halua tavata. Kun parille laitoin, että olen väsynyt ja tarvitsen omaa aikaa, he pommittivat minua viesteillä monta päivää ja kysyivät, voiko auttaa, voiko tehdä jotain, haluanko apua, tuonko jotain piristävää tekemistä, syömistä jne. Se uuvutti entisestään ja tuli vieläkin ahdistuneempi olo.
ap
Keksit jonkun tekosyyn. Tai jos on hyvä ystäcä niin kerrot totuuden. Mäkään en jaksa ihmisiä.