Menisittekö naimisiin tällaisen miehen kanssa?

Luin näitä muita ero-aloituksia ja teenkin niiden innoittamana pienen listan siitä, millaisen miehen kanssa olen/olin menossa naimisiin. 

Olen ollut aina sellainen kiltti tyttö, joka ajattelee aina ensin muiden parasta, niinpä huomasin, että olen ajautunut siihen tilanteeseen, että olen menossa naimisiin kamalan miehen kanssa!

Olen aina elänyt niin kuin muut toivovat minun elävän, en ole oikeastaan tehnyt ikinä itse mitään suuria valintoja, vaan olen valinnut niin kuin minun oletetaan valitsevan. 

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja mietin tosissani eroamista, olenko nyt yliherkkä vai menisittekö itse naimisiin tällaisen miehen kanssa:

1. Ei siivoa, ei ikinä, ei edes omia sotkujaan.

Jättää astiat pöytään/sohvalle, ei laita niitä koneeseen, ei huuhtele niitä edes valmiiksi. Jättää vaatteensa lojumaan lattialle, ei pese ikinä pyykkiä ja valittaa, jos joku vaate ei ole puhtaana kaapissa kun hän sitä tarvitsee. Ei laita pyykkiä kuivumaan, ei siis siivoa millään tavalla, puistelen painavat ja suuret mattommekin yksin.

2. On pihi rahan suhteen. Tuhlaa omat rahansa pelaamiseen/turhaan elektroniikkaan/autoonsa.

Kun rahat sitten yllättäen loppuvat aina viimeistään viikkoa ennen palkkapäivää, alkaa hän käsi ojossa vaatia, että minun on ostettava hänelle ruokaa, koska hänellä ei ole rahaa. Loukkaantuu kun mainitsen, ettei hän käyttäisi kaikkia rahojaan harrastuksiin, vaan maksaisi ensin laskut ja ostaisi ruokaa. Tämä toistuu joka kuukausi, välillä maksan hänen erääntyneitä laskujansa, ettei häneltä menisi luottotiedot. Meidän parisuhteessa se olen aina minä joka ostaa ylipäätään kaikki "yhteiset ostokset" eli, maidot, vessapaperit, voit, pesuaineet, kodin huonekalut jne.

3. Ei osoita mitään hellyyttä minua kohtaan. Olemme olleet ilman seksiä nyt yli 3 vuotta, meillä ei ole lapsia, olemme alle 30 vuotiaita. Emme edes pussaile, koska mies ei halua. Sen sijaan mies kyllä haukkuu minun vartaloani ja tyyliäni. Olen pitkä ja hoikka ja tiedän, että kelpaisin monelle muulle miehelle vaikka heti tasavertaiseksi puolisoksi. Mutta miestäni ei kiinnosta, naimisiin hän kyllä silti haluaa.

4. Emme tee mitään yhdessä, mies on joko autotallissaan tai katsoo kotona televisiota, kun hän tulee töistä/harrastuksestaan kotiin, on ruuan oltava valmiina tai hän hermostuu. (Käyn siis itsekkin töissä)

Kerran jätin tahallani kämpän levälleen, en siivonnut sotkuja, tiskannut, pyykännyt 4 päivään, kunnes itse en enää kestänyt sitä sotkua ja aloin kuuraamaan.

Tämän luettuasi ajattelet varmaan, että "Minä en ikinä eläisi noin" ja arvaappa mitä, en halua enää elää minäkään kun olen silmäni saanut auki. Olin vähän masentunut suhteemme alkuaikoina ja en huomannut, että tilanne on tämä. Nyt kun tajusin, niin onko toivoa yrittää vielä muuttaa miestä, vai lähdenkö nyt ensimmäistä kertaa oikeasti elämään omaa elämääni, miettimättä mitä sukulaiset ja ystävät sanovat?

Ja jos nyt lähden, niin onko vinkkejä miten saan rohkeuden kerättyä ja miten voin olla välittämättä siitä, mitä muut sanovat?