Aina sai neuvoa työkavereita kännykän käytössä.

Hankin ensimmäisen kännykkäni suhteellisen myöhään v. 1999 siihen nähden, että monilla oli jo silloin kännykkä, mutta siitä asti sainkin sitten toimia työkavereilleni kännykkätukihenkilönä melko kauan. Työpaikan ruoka-, kahvi- ja tupakkatauoilla.

Muistatteko vielä WAP:in? Se oli todella kova sana ensimmäisen vuosikymmenen alussa, koska se toi internetin kännykköihin. Vaikkakin hyvin karsitussa muodossa, mutta se oli ensimmäinen kännyköille räätälöity versio internetistä.

Silloin ihmiset meillä töissä olivat aivan pihalla siitä, miten WAP:pia käytetään, mutta jokainen halusi oppia. Minä opettelin, ja sen jälkeen sain koko ajan olla neuvomassa muita. Sitten alkoi tulla ihan kunnon nettiselaimiakin kännykköihin, Opera, Opera Mini ja muita. Kun työkaverit kuulivat niistä, taas piti neuvoa.

Sitten piti opettaa, mistä voi imuroida maksullisia pelejä ilmaiseksi ja auki hakkeroituina, miten ja mistä ladataan ilmaisia polyfonisia soittoääniä, miten käytetään kännykän kameraa jne.

Piti opettaa, mistä löytyy sovellus, jolla kännykän voi muuttaa telkkarin kaukosäätimeksi, mistä hankitaan virustentorjuntaohjelma ja miten sitä käytetään jne. Kaikki tämä ja enemmänkin vv. 2003 - 2009.

Symbianilla mentiin siihen aikaan. Muutamaa Maemon käyttäjääkin piti myöhemmin opettaa, miten Maemoon hankitaan vaikkapa Debian tai Androidin ensimmäinen versio rinnakkaiseksi käyttöjärjestelmäksi dualbootilla, piti opettaa roottaukset ja kaikki.

Sitten, kun kaikki siirtyivät Samsung Galaxyyn, ketään ei enää tarvinnut opettaa. Sitten kaikki oli jo intuitiivista ja helppoa. Raskas taakka laskeutui luisuilta hartioiltani.

Jos vain olisin saanut euron jokaisesta tupakkatauosta, jonka käytin opettamalla työkavereilleni kännykän käyttöä, olisin nyt rikas. Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa, kuten sanotaan.