Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika muuttaa meille...
27.12.2006 |
Ja ahdistaa siis. Poika on 4-vuotias ja meillä 1,5 v tyttö ja toinen tulossa keväällä, talo tuntuu liian pieneltä meille kaikille. Miten mulla kestää hermo? Suunnitelmana oli saada päättötyö valmiiksi ennen vauvaa, mutta taitaa jäädä. Jotenkin ollut tosi masentunut olo kun kuultiin asiasta ja sekin vielä että äiti ilmoitti asiasta tekstiviestillä.. Miettimisaikaa saatiin noin päivä, äiti oli jo varannut ajan lastenvalvojalle, jossa teki alustavat paperit. Toinen vaihtoehto olisi ollut pojalle sijoituskoti, joten tietenkin otetaan poika tänne.
Tuntuu vaan niin pahalta pojan puolesta. Ja omastakin. Ja miehen puolesta, poika kun ei tunnu oikein " omalta" , jos näin voi sanoa. Poika syntyi lyhyen, parin kuukauden suhteen seurauksena, ero tuli siis heti alkuraskauden aikana. Välit ovat olleet tosi riitaisat, äiti ei ole yleensä antanut mieheni nähdä poikaansa, joskus se on taas tuotu kuukaudeksi. Eli lapsi siis ei aina ole miehelle kaikista tärkein kuten tuossa yhdessä ketjussa mainittiin, lapsi voi myös jäädä vieraaksi biologiselle vanhemmalleen. Mitenköhän me kaikki sopeudutaan tähän tilanteeseen? Onkohan muita joilla isä onkin muuttunut etästä lähiksi ja miten arki lähti sujumaan?
Kommentit (9)
vaan rakkaammalta. Ja poik varmasti arvostaa teille pääsyä (vaikkei se ehkä hänestä heti näykkään, päinvastoin), sillä ainakin kertomuksestasi sai sen päätelmän etti äiti ole pitänyt hänestä kovin hyvää huolta. Ja tyttösi on varmasti innoissaan saadessaan kotiin isoveljen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ajattelette kuitenkin pojan kannalta parasta vaihtoehtoa (joka siis saattaa olla eri kuin vanhempien eli teidän kannalta paras ja vaivattomin vaihtoehto). Siitä on hyvä alkaa. Arki alkaa sujua pikku hiljaa,kun vaan annatte pienen pojan tuntea itsensä tervetulleeksi ettekä missään tapauksessa koskaan tuo ilmi sitä, vaikka joskus tuntisittekin että hän on vain pelkkä rasite ja " liikaa" teidän perheessä. Antakaa pojalle aikaa, alku saattaa olla hankalaa. Ajatelkaa kuitenkin asiaa pojan kannalta. Aikuisten on kestettävä hankaluuksia ja selvittävä vaikeista asioista, lapsella ei ole vielä valmiuksia sitä tehdä... Onnea matkaan!
että ehditte tutustua toisiinne ja sopeutua. Tuleehan moni sijais- ja adoptiolapsikin tuonikäisenä. Kannattaisiko miettiä, että kävisitte jossain neuvolassa juttelemassa?
Vähän turhan kovaan putkeen miehesi kyllä lapsia vääntää...
Reppana, kun kukaan ei oikein halua. VArmasti teillä on aluksi vaikeaa ja varmasti poikakin temppuilee jne. kun pääsee kunnolla tutuksi, mutta sinä ja miehesi voitte saada tämän toimimaan. Te voitte saada pojan tuntemaan olonsa kodikkaaksi ja turvalliseksi. Silloinkin kun se kaikkein pisin sarvi on kasvamassa otsaan, ajatelkaa ensin sitä lasta. Hänellä ei ole helppoa, vaikka ei ole kyllä teilläkään. Voimia ja tsemppiä kaikille teille!
Kannattaa muuten lukea vaikka joku adoptiovanhemmille suunnattu kirja, tilannehan on samankaltainen, paitsi että tämä lapsi vain ei ole oikein toivottu... Voi, kun on paha mieli lapsen puolesta.
lapsi ei ole syyllinen siihen, mitä isän ja äidin välillä onkaan ollut vialla. Tietenkään hän ei tunnu " omalta" heti, mutta camoon, eihän syntyvää vauvaakaan tunne, ennen kuin on tutustunut. Te tutustutte nyt vähän vanhempina. Tottakai tulee vaihe, jossa kaikki panevat vastaan ja varsinkin lapsi varmasti näyttää epäluulonsa ja hylkäämisenpelkonsa - ja jollei näytä, jotain on huonosti - mutta teidän tehtävänne aikuisina on osata varautua siihen ja kestää sen läpi, niin kuin kestäisitte koliikin ja uhmaiän ja muroosiän biologisten lastennekin kanssa. Sanoin tarkoituksella biologisten, koska jos lapsi on teillä pitkään, on parempi ajatella, että myös hän on sinunkin " oikea" lapsesi, vaikka hänellä onkin biologinen äiti jossain muualla ja myös biologiseen äitiin pidetään yllä hyvää suhdeta. Mutta ette te voi erotella eri asemiin perheessä olevia lapsia.
Omia pelkojanne teidän ei pidä esitellä, siitä ei ole hyötyä teille eikä lapsille. Eikä niitä pidä ruokkia miettimällä, että on paha olo milloin kenenkin puolesta. Yhtä hyvin se poika voisi olla sinun esikoisesi etkä silloinkaan kokisi, että sinä tai sinun lapsesi joutuvat LUOPUMAAN mistään vaan pikemminkin, että te saisitte kokea erilaisia asioita isonveljen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en ylipäätään antaisi lastani pois, ja jos tämä ko. äiti haluaa poikansa muuttavan meille niin mitäpä siihen on sanomista. ap
...olemaan sun miehes pojasta. Aika vastuuton äijä tuntuu olevan, jos ei omista lapsistaan välitä tuon enempää. Kannattais varmaan miettiä, että tekeekö tollasen kans niitä vielä lisää. " Omaa lasta en antais pois..." hohhoijaa. Äijäs tuntuu olevan eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...antaisi sinunlaiselles lastani hoitoon. Reppana vasta 4-vuotias...