Lue keskustelun säännöt.
Mies raivostui...
15.09.2014 |
...alkoi huutamaan lapsille ja menin väliin. Käskin miestä pyytämään anteeksi lapsilta kiroilua ja huutamista ja raivostui käskystäni niin paljon, että otti lähimmän lehden, kääri sen rullalle ja mäiski sillä ylävartaloani. Muutama isku osui, mutta ei kovin kovaa. Yksi pieni mustelma tuli. Tekonsa jälkeen väitti kivenkovaa että ei ole tehnyt niin, vaan minä aloin riehumaan lasten edessä. Kyllä minä huusin. Suutuin valtavasti siitä, että lapsille huudetaan tuolla tavoin. Ansaitsinko silti lyönnit? Lasten edessä. Olen aivan rikki... Ja toisaalta tuntuu, että ylireagoin. Kunnon jälkiä ei edes jäänyt... Mies lähti hakemaan itselleen apua. Tajusi yön aikana tekonsa ja on myös aivan rikki. Puhui kasten kanssa, sanoi, että on tehnyt valtavan väärin. Minä olen vain shokissa, enkä pysty puhumaan kenellekään. Häpeä on valtava. Tämä on ainoa, johon uskallan purkaa taakkani. Nimettömänä. Harkitsen avioeroa, mutta olen kiinni miehessäni ja rakastan häntä. Meillä on ollut valtava määrä stressiä, olen sairastunut vakavasti. Tulevaisuus on jo muutenkin pelottavaa. Miten hitossa tästä voi selviytyä? Miten?
Kommentit (13)
Et ylireagoinut. Väkivalta on aina vakavaa, vaikkei jälkiä tällä kertaa jäänytkään. Tuollainenkin lyöminen kertoo siitä ettei mies ole kontrollissa käytöksestään vihantunteiden aikana, ja se on vakava asia.
Jos mies nyt kuitenkin vakavissaan katuu ja hakee apua, ei tämän yhden tapauksen takia avioeroa kannata harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että mies hakee apua käytökseensä. Älä häpeä, teit parhaasi yrittäessäsi rauhoittaa ja palauttaa tilannetta normaaliksi. Käy myös itse juttelemassa jonkun kanssa, mieluiten toki vaikka kriisipuhelimessa nimettömänä, jos muut vaihtoehdot tuntuvat tällä hetkellä ongelmallisilta. Muista pitää huolta lapsista, he voivat olla myös järkyttyneitä tapahtuneesta ja kysy ammattilaiselta neuvoa, kuinka toimia nyt tapahtuneen jälkeen.
Voimia!
Ei se hirveästi auta, jos mieheltä on kuppi jo nurin ja sinä alat ratkoa asiaa myös huutamalla.
Todennäköisesti miehes tulee pieksemään sua jatkossakin. Nyt katuu ja vannoo, ettei enää ikinä ym. Kynnys on kuitenkin ylitetty ja seuraavalla kerralla riidellessä voi sit käyttää jo nyrkkejäänkin, eikä jotain lehdellä läpsyttelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 11:01"]
Todennäköisesti miehes tulee pieksemään sua jatkossakin. Nyt katuu ja vannoo, ettei enää ikinä ym. Kynnys on kuitenkin ylitetty ja seuraavalla kerralla riidellessä voi sit käyttää jo nyrkkejäänkin, eikä jotain lehdellä läpsyttelyä.
[/quote]
Ei välttämättä. Tiedän tapauksen missä vastaavassa tapauksessa ei sen yhden kerran jälkeen ole väkivaltaa nähty kuin tv:ssä. Viiteentoistavuoteen - että voi se jäädä kerraksi vaan.
Elämään ei mahdu virheet. Mitä mies huusi lapsille? Mikä oli aihe?
Onko miehellä muutenkin vaikeaa?
Minusta sinäKIN teit väärin kun et voi antaa miehen avautua lapsille.
Jos te ette pysty toimimaan yhtenä rintamana vaan sinä koet tarvetta mennä "väliin" tai "auttamaan lapsia" niin miten te voisitte elää yhdessä? Minusta teillä ei ole pohjaa.
On hienoa että miehesi meni hakemaan apua, muttei parisuhteessa ole pakko oltava. Jos teillä kasvatusnäkemys eroaa ja sinä koet tarvetta mennä miehesi sanan väliin niin ei tuosta vaan koskaan tule mitään.
Minusta hedelmällisintä olisi jos sinäkin menet terapiaan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 11:00"]
Ei se hirveästi auta, jos mieheltä on kuppi jo nurin ja sinä alat ratkoa asiaa myös huutamalla.
[/quote]
Empatiakyky nolla tällä vastaajalla. Mitä sitten, että ei auta huutaminen? Mieskö saa hutkia, kun kerran sattui harmittamaan niin vietävästi. Ap:n mahdollinen epäjohdonmukainen käytös ei nyt ollut syynissä, vaan miehen yhtäkkinen väkivaltainen purkaus.
Tsemppiä ap, toivottavasti saatte koko perheenä tarvitsemaanne apua!
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 11:42"]
Elämään ei mahdu virheet. Mitä mies huusi lapsille? Mikä oli aihe?
Onko miehellä muutenkin vaikeaa?
Minusta sinäKIN teit väärin kun et voi antaa miehen avautua lapsille.
Jos te ette pysty toimimaan yhtenä rintamana vaan sinä koet tarvetta mennä "väliin" tai "auttamaan lapsia" niin miten te voisitte elää yhdessä? Minusta teillä ei ole pohjaa.
On hienoa että miehesi meni hakemaan apua, muttei parisuhteessa ole pakko oltava. Jos teillä kasvatusnäkemys eroaa ja sinä koet tarvetta mennä miehesi sanan väliin niin ei tuosta vaan koskaan tule mitään.
Minusta hedelmällisintä olisi jos sinäkin menet terapiaan miehen kanssa.
[/quote]
No kyllä sen äidin/vanhemman tehtävä on suojella niitä lapsia myös toisen vanhemman asiattomalta käytökseltä. Ei miehellä tai vaimolla ole mitään erityistä oikeutta avautua lapsille, ei kellään ole. Toki näissä tilanteissa voi aina yrittää pohtia sitä, miten väliin menee ja mikä siinä oikeasti auttaa eikä eskaloi tilannetta enempää. Mutta silti, vanhemman velvollisuus on pitää huolta lapsistaan ja suojella heitä. Tarvittaessa myös toisen vanhemman virheiltä. Virheitä toki voi sattua kaikille, ihmisiä kun ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 10:45"]
...alkoi huutamaan lapsille ja menin väliin. Käskin miestä pyytämään anteeksi lapsilta kiroilua ja huutamista ja raivostui käskystäni niin paljon, että otti lähimmän lehden, kääri sen rullalle ja mäiski sillä ylävartaloani. Muutama isku osui, mutta ei kovin kovaa. Yksi pieni mustelma tuli. Tekonsa jälkeen väitti kivenkovaa että ei ole tehnyt niin, vaan minä aloin riehumaan lasten edessä. Kyllä minä huusin. Suutuin valtavasti siitä, että lapsille huudetaan tuolla tavoin. Ansaitsinko silti lyönnit? Lasten edessä. Olen aivan rikki... Ja toisaalta tuntuu, että ylireagoin. Kunnon jälkiä ei edes jäänyt... Mies lähti hakemaan itselleen apua. Tajusi yön aikana tekonsa ja on myös aivan rikki. Puhui kasten kanssa, sanoi, että on tehnyt valtavan väärin. Minä olen vain shokissa, enkä pysty puhumaan kenellekään. Häpeä on valtava. Tämä on ainoa, johon uskallan purkaa taakkani. Nimettömänä. Harkitsen avioeroa, mutta olen kiinni miehessäni ja rakastan häntä. Meillä on ollut valtava määrä stressiä, olen sairastunut vakavasti. Tulevaisuus on jo muutenkin pelottavaa. Miten hitossa tästä voi selviytyä? Miten?
[/quote]
Teitte molemmat väärin. Hyvänä puolena asiassa on tietenkin se, että tuommoiset idiootit ansaitsevat toisensa. Vanhemmat eivät koskaan (siis koskaan) saisi riidellä lasten edessä ja etenkään lasten kasvatukseen liittyvistä asioista. Sinun olisi tullut ottaa mies vaivihkaa syrjemmälle ja sitten olisitte keskustelleet asiat puhki vain kaksistaan kaikessa rauhassa, sen sijaan, että sinäkin hyökkäsit sekamelskan keskelle kuin hyeena pahentamaan tilannetta entisestään.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 11:42"]
Elämään ei mahdu virheet. Mitä mies huusi lapsille? Mikä oli aihe?
Onko miehellä muutenkin vaikeaa?
Minusta sinäKIN teit väärin kun et voi antaa miehen avautua lapsille.
Jos te ette pysty toimimaan yhtenä rintamana vaan sinä koet tarvetta mennä "väliin" tai "auttamaan lapsia" niin miten te voisitte elää yhdessä? Minusta teillä ei ole pohjaa.
On hienoa että miehesi meni hakemaan apua, muttei parisuhteessa ole pakko oltava. Jos teillä kasvatusnäkemys eroaa ja sinä koet tarvetta mennä miehesi sanan väliin niin ei tuosta vaan koskaan tule mitään.
Minusta hedelmällisintä olisi jos sinäkin menet terapiaan miehen kanssa.
[/quote]
No sehän olisikin järkevää, erota ja antaa puolet ajasta lapsensa yksinään ihmiselle, josta on ok huutaa lapsille...
Oletan, että ap ja mies ovat keskustelleet kasvatusmetodit ennen lastenhankintaa, kuten on toivottavasti tapana. On totta, että yhteinen rintama lasten nähden on paras asia, mutta aivan varmasti kuka tahansa järkevä vanhempi menee väliin, jos tilanne eskaloituu lapsille haitalliseksi, mitä iästä riippuen lapselle huutaminen on.
Väkivaltaa ei tule suvaita missään olosuhteissa. Jos mies ei hae apua, niin yksinhuoltajuus ja valvotut tapaamiset. Lapset ansaitsevat turvallisen kasvuympäristön. Jos tilanne on kuitenkin normaalista selvästi poikkeava, niin tilanteen purkaminen ammattilaisen kanssa voisi auttaa.
Pariterapiakaan ei olisi välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 11:01"]
Todennäköisesti miehes tulee pieksemään sua jatkossakin. Nyt katuu ja vannoo, ettei enää ikinä ym. Kynnys on kuitenkin ylitetty ja seuraavalla kerralla riidellessä voi sit käyttää jo nyrkkejäänkin, eikä jotain lehdellä läpsyttelyä.
[/quote]
Ei välttämättä. Tiedän tapauksen missä vastaavassa tapauksessa ei sen yhden kerran jälkeen ole väkivaltaa nähty kuin tv:ssä. Viiteentoistavuoteen - että voi se jäädä kerraksi vaan.
[/quote]
Mutta jälkensä se jättää silti.
Voi olla, että puoliso vetäytyy jatkossa väkivallan pelossa ennen kuin riita menee liian pitkälle. Tietty pelko, särö luottamukseen jää aina. Ei se silti välttämättä suhteen jatkoa estä, mutta ei se sitä laadullisesti parannakaan.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 10:45"]
...alkoi huutamaan lapsille ja menin väliin. Käskin miestä pyytämään anteeksi lapsilta kiroilua ja huutamista ja raivostui käskystäni niin paljon, että otti lähimmän lehden, kääri sen rullalle ja mäiski sillä ylävartaloani. Muutama isku osui, mutta ei kovin kovaa. Yksi pieni mustelma tuli. Tekonsa jälkeen väitti kivenkovaa että ei ole tehnyt niin, vaan minä aloin riehumaan lasten edessä. Kyllä minä huusin. Suutuin valtavasti siitä, että lapsille huudetaan tuolla tavoin. Ansaitsinko silti lyönnit? Lasten edessä. Olen aivan rikki... Ja toisaalta tuntuu, että ylireagoin. Kunnon jälkiä ei edes jäänyt... Mies lähti hakemaan itselleen apua. Tajusi yön aikana tekonsa ja on myös aivan rikki. Puhui kasten kanssa, sanoi, että on tehnyt valtavan väärin. Minä olen vain shokissa, enkä pysty puhumaan kenellekään. Häpeä on valtava. Tämä on ainoa, johon uskallan purkaa taakkani. Nimettömänä. Harkitsen avioeroa, mutta olen kiinni miehessäni ja rakastan häntä. Meillä on ollut valtava määrä stressiä, olen sairastunut vakavasti. Tulevaisuus on jo muutenkin pelottavaa. Miten hitossa tästä voi selviytyä? Miten?
[/quote]
Teitte molemmat väärin. Hyvänä puolena asiassa on tietenkin se, että tuommoiset idiootit ansaitsevat toisensa. Vanhemmat eivät koskaan (siis koskaan) saisi riidellä lasten edessä ja etenkään lasten kasvatukseen liittyvistä asioista. Sinun olisi tullut ottaa mies vaivihkaa syrjemmälle ja sitten olisitte keskustelleet asiat puhki vain kaksistaan kaikessa rauhassa, sen sijaan, että sinäkin hyökkäsit sekamelskan keskelle kuin hyeena pahentamaan tilannetta entisestään.
[/quote]
..täydellisessä maailmassa. Mullakin on sietämätön, raivokohtauksia saava mies joka ei tajua, että lapsi ei ole koira vaan pieni, hauras ihminen. Onneksi lapsi tulee minuun ainakin toistaiseksi... Ero meneillään ja mies raivoaa ja uhkailee ja syyllistää, kuten ennenkin. On käynyt käsiksikin jo useamman kerran vaikkei toki "pahasti". Ei aina loputtomiin voi hermo pitää itselläkään kun kaikki pitää kuitenkin jatkuvasti niellä ja hoitaa. Rakastan lastani, en miestäni. Hänellä on joitain asioita todella vinksallaan pään sisässä enkä ainakaan minä -millään konstilla, kokeiltu on - pysty häntä auttamaan. Ahdistaa ja pelottaa lapsen ja itseni puolesta, mutta tämä on vain mentävä läpi niin aukeaa uusi sivu elämään. Pellkään vain, millaista on kun lapsi on joskus isällään.. Selviää aikanaan miten vaikean kautta tässäkin on kuljettava.