Tekopyhät ihmiset

Ärsyttää tekopyhät ihmiset. Entisellä työpaikallani oli nainen, joka oli olevinaan niin pyhä, ettei muka muista pahaa sanaa sanonut. Puhui kumminkin pahaa, mutta aloitti aina tyyliin : "Ihan näin meidän kesken" tai"en mä millään pahalla, mutta...". Oli olevinaan tosi uskovainen, kanssakulkija jne. Uteliaana kyttäsi, onko toisella murheita ja sitten painosti kertomaan edes jotakin. Kun olit kertonut edes jotain, että eroon pääsi, oikein alleviivaten korosti, että lähimmäisenä hänen kuuluu tukea. Suunnilleen seuraavassa lauseessa (jos asia oli koskenut lapseeni liittyvää murhetta) alkoi kehua omaa lastaan. Eipä huvittanut kertoa hälle mitään. Saman työpaikan kiroava ateisti oli pahassa paikassa paljon parempi lähimmäinen. Korostettakoon, että olen itse kuta kuinkin uskova ihminen, mutta huomasin, että eipä se uskoaan alleviivaava aina se paras ja aidoin kuuntelija ole.