Oon elänyt 10 vuotta sellaisessa uskomuksessa, että

Nauti elämästä! :)

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:23"]

-mulla on liian lihava, huono vartalo

-typeriä ilmeitä usein kasvoilla

-sellainen anatomia, ettei mulle voi antaa suuseksiä

-vääränlainen luonne, oon tyhmä ja laiska

Kun erosin oonkin saanut kuulla miehiltä, että oon treenattu, seksikäs, kaunis ja kiva nainen. Oon oppinut nauttimaan taas seksistä ihan uudella tavalla ja itsetuntoni on vahvistunut. Oliko tämä mielestäsi turha ero, kun jotkut tuttavat tuntuvat olevan sitä mieltä (eivät kylläkään tiedä noista exän puheista)? Itse olen onnellisempi nyt, kuin vuosikausiin oon ollut.

[/quote]

Taisit vastata kysymykseesi ihan itse, mutta onnittelut siitä, että olet aivan huomaamattasi ollut treenattu, seksikäs, kaunis ja kiva nainen. Ihan kuin elokuvissa.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:25"]

Nauti elämästä! :)

[/quote]

Kiitos :) ap

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:23"]

-mulla on liian lihava, huono vartalo

-typeriä ilmeitä usein kasvoilla

-sellainen anatomia, ettei mulle voi antaa suuseksiä

-vääränlainen luonne, oon tyhmä ja laiska

Kun erosin oonkin saanut kuulla miehiltä, että oon treenattu, seksikäs, kaunis ja kiva nainen. Oon oppinut nauttimaan taas seksistä ihan uudella tavalla ja itsetuntoni on vahvistunut. Oliko tämä mielestäsi turha ero, kun jotkut tuttavat tuntuvat olevan sitä mieltä (eivät kylläkään tiedä noista exän puheista)? Itse olen onnellisempi nyt, kuin vuosikausiin oon ollut.

[/quote]

Taisit vastata kysymykseesi ihan itse, mutta onnittelut siitä, että olet aivan huomaamattasi ollut treenattu, seksikäs, kaunis ja kiva nainen. Ihan kuin elokuvissa.

[/quote]

Ymmärrän skeptisyytesi. Mutta kun katson valokuvia noilta ajoilta, niin olen todellakin näyttänyt ihan hyvältä. Peilistä vaan katsoi järkyttävä valas, koska exä oli sitä mieltä niin minäkin olin. ap

Ei sinulla sitten ole omaa mielipidettä?

Ensin oli exän mielipide ja nyt "miesten" mielipide!

Entäs sinä itse...mitä mieltä olet? Tykkäätkö itsestäsi?

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:57"]

Kerrankin muistan, kun sain pitkästä aikaa raahattua miehen kanssani ulos. Mentiin leffaan ja sen jälkeen terassille istuskelemaan. Minulla oli hyvä mieli, nautin kauniista kesäillasta ja katselin ihmisiä. Mies näytti kuin myrkyn nielleeltä eikä puhunut mitään. Kotona kysyin mikä on, niin mies avautui kuinka typeriä ilmeitä minulla oli ollut ja kuinka "tyrkyltä" olin siellä terassilla näyttänyt. Noihin aikoihin alkoivat ne itsemurha-ajatukset. ap

[/quote]

Mies käyttäytyy kuin idiootti, puhuu noin typeriä, ja se saa sinut vaan miettimään itsemurhaa, ei miehen jättämistä? Parisuhteessa ollaan sen takia kun rakastutaan toisiinsa, tai ainakin tykätään todella paljon ja toisen kanssa on hyvä olla, jos ne kriteerit ei täyty, niin kyllä siinä vaiheessa pitää asialle jotain tehdä, ihmisen elämä on liian lyhyt siihen että kuuntelisi tuollaista sontaa omalta puolisolta.

[/quote]

Niin, nyt ymmärrän kaiken mitä kirjoitat ja olen samaa mieltä. Silloin ajattelin, että minä todellakin olen ruma, ärsyttävä ja kertakaikkiaan liian huono tähän maailmaan. Onneksi sitten kuitenkin tein sen oikean päätöksen. ap

Olen ollut samantapaisessa suhteessa ja eronnut kaksi vuotta sitten. "Sua viedään kuin pässiä narussa" kommentoijat eivät ymmärrä mistä puhuvat. Minäkin olen vahva, hyvän itsetunnon omaava nainen. Kymmenen vuoden ajan kuulin suunnilleen päivittäin etten ole sellainen kuin pitäisi, vaikka tiesin ettei se ole totta tai ainakaan koko totuus, vaikuttaa jatkuva negatiivisten asioiden kuuleminen mielialaan ja itsetuntoon. Olin masentunut jä väsynyt, harrastamani liikunta jäi ja lihoin 10kg, tunsikin itseni ällöttäväksi valaaksi. Eroprosessin myötä aloin harrastamaan liikuntaa joka oli jäänyt koska ex ei pitänyt siitä että olin poissa ja että käytin aikaa itseen, tein sen ilkeästä kommentoinnista huolimatta. 

Mikä sitten saa jäämään? Meillä niin kuin varmasti monella muullakin; ensin jonkinlainen toivo suhteen paranemisesta, yhteiset lapset, koti ja muu omaisuus ym. käytännön syyt. Eroprosessin meillä meni aikaa pari vuotta ennen kuin lopulta erosimme; parisuhdeterapiat sun muut käytiin ensin läpi. Jossain vaiheessa minulle selvisi että ero on ainoa järkevä vaihtoehto. Myös surutyö suhteesta josta ei koskaan tullut sitä mitä toivoin piti käydä läpi, en voinut erota ennen kuin olin varma että se on oikea ratkaisu. Se joka ei ole kokenut henkistä väkivaltaa ei tiedä eikä ymmärrä minkälaista se on ja mitä se tekee ihmiselle. Kokemani jälkeen ymmärrän myös parisuhteessaan pahoinpideltyjä naisia ja sitä miksi he eivät kykene lähtemään, kun olet vuosia syyllistetty ja sinulle on hoettu että kaikki on syytäsi niin se jättää jälkensä. Kun sellaisessa suhteessa on rauhallisia päiviä tai jaksoja ei uhri välttämättä jaksa ottaa esille ongelmia vaan nauttii rauhasta niin kauan kuin sitä kestää vaikka tietääkin että se ei kestä kovin kauaa. Onnea Ap:lle rohkeudesta tehdä ratkaisu!

Todella hienoa että olet päässyt pois. Exäsi harjoitti julmaa henkistä väkivaltaa.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 00:40"]

Olen ollut samantapaisessa suhteessa ja eronnut kaksi vuotta sitten. "Sua viedään kuin pässiä narussa" kommentoijat eivät ymmärrä mistä puhuvat. Minäkin olen vahva, hyvän itsetunnon omaava nainen. Kymmenen vuoden ajan kuulin suunnilleen päivittäin etten ole sellainen kuin pitäisi, vaikka tiesin ettei se ole totta tai ainakaan koko totuus, vaikuttaa jatkuva negatiivisten asioiden kuuleminen mielialaan ja itsetuntoon. Olin masentunut jä väsynyt, harrastamani liikunta jäi ja lihoin 10kg, tunsikin itseni ällöttäväksi valaaksi. Eroprosessin myötä aloin harrastamaan liikuntaa joka oli jäänyt koska ex ei pitänyt siitä että olin poissa ja että käytin aikaa itseen, tein sen ilkeästä kommentoinnista huolimatta. 

Mikä sitten saa jäämään? Meillä niin kuin varmasti monella muullakin; ensin jonkinlainen toivo suhteen paranemisesta, yhteiset lapset, koti ja muu omaisuus ym. käytännön syyt. Eroprosessin meillä meni aikaa pari vuotta ennen kuin lopulta erosimme; parisuhdeterapiat sun muut käytiin ensin läpi. Jossain vaiheessa minulle selvisi että ero on ainoa järkevä vaihtoehto. Myös surutyö suhteesta josta ei koskaan tullut sitä mitä toivoin piti käydä läpi, en voinut erota ennen kuin olin varma että se on oikea ratkaisu. Se joka ei ole kokenut henkistä väkivaltaa ei tiedä eikä ymmärrä minkälaista se on ja mitä se tekee ihmiselle. Kokemani jälkeen ymmärrän myös parisuhteessaan pahoinpideltyjä naisia ja sitä miksi he eivät kykene lähtemään, kun olet vuosia syyllistetty ja sinulle on hoettu että kaikki on syytäsi niin se jättää jälkensä. Kun sellaisessa suhteessa on rauhallisia päiviä tai jaksoja ei uhri välttämättä jaksa ottaa esille ongelmia vaan nauttii rauhasta niin kauan kuin sitä kestää vaikka tietääkin että se ei kestä kovin kauaa. Onnea Ap:lle rohkeudesta tehdä ratkaisu!

[/quote]

Olen se pässiä narussa-kirjoittaja. Kyllä uskon tietävä, mistä puhun. Olen ollut tuollainen nainen. Suhteesta suhteeseen hankin vain miesten hyväksyntää. Milloin piti olla muodokas, milloin hoikka ja treenattu, milloin bruna ja milloin blondi. Milloin olin liian sosiaalinen, liian hissukka, teit niin tai näin, aina se jostakusta on väärin. Vasta, kun olin yksin pari vuotta, tutustuin itseeni, millainen olen ja millainen haluan olla. Seuraava suhde onkin sitten kestänyt nyt vuosia, koska mies rakastaa minua tällaisena kuin olen. En käytä puolta päivää miettiäkseni näyttääkö perseeni missäkin housuissa tarpeeksi hyvältä, ettei mies naura minulle lattaperseisyyttäni(mikä ei edes ole totta) ja kommentoi pillkkaavaan ääneen"miksei sulla ole tuollainen kuin tuolla naisella?"

Terapii huonosta itsetunnosta eroon pääsemiseksi on tarvittu, mutta en usko että enää olisin pässi ja jäisin huonoon suhteeseen, edes lasten takia.

Tiedän tunteen, mutta itse myös muutuin ulkoisesti sanoja vastaavaksi. Hyvä jos olet saanut pidettyä itsesi ihmisenä liiton ajan.

No sua viedään kyllä kuin pässiä narussa, jos aina olet sitä mieltä kuin miehesikin. Hyvä että pääsit edellisestä, jos hän myrkytti mielesi. Mutta olisiko parempi olla hetki yksin ja tutustua siihen ihmiseen kaikkien muiden mielipiteiden alla. Millainen todella olet, mitä SINÄ ajattelet itsestäsi.

Ja tää aloitus kumpuaa ehkä siitä, että minulla on edelleenkin syyllisyydentunteita eron takia, vaikka tiedän ettei muuta ratkaisua olisi ollut. Olin eron aikoihin niin huonossa kunnossa, että mietin jopa itsemurhaa, koska olin mielestäni niin epäonnistunut naisena ja ihmisenä. ap

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:31"]

Ei sinulla sitten ole omaa mielipidettä?

Ensin oli exän mielipide ja nyt "miesten" mielipide!

Entäs sinä itse...mitä mieltä olet? Tykkäätkö itsestäsi?

[/quote]

Ennen exän tapaamista olin itsevarma ja itsenäinen ihminen, jonnekin se sitten vaan jäi. Pohjimmiltani tiesin, että oon ihan ok, mutta kun päivittäin saa kuulla hirveitä asioita itsestään, kyllähän sen sitten alkaa uskoa. ap

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:34"]

No sua viedään kyllä kuin pässiä narussa, jos aina olet sitä mieltä kuin miehesikin. Hyvä että pääsit edellisestä, jos hän myrkytti mielesi. Mutta olisiko parempi olla hetki yksin ja tutustua siihen ihmiseen kaikkien muiden mielipiteiden alla. Millainen todella olet, mitä SINÄ ajattelet itsestäsi.

[/quote]

Oon samaa mieltä, sen takia en ole uskaltanut vielä aloittaa uutta vakituista suhdetta. Tutustun itseeni ja muihin (positiivisiin!) ihmisiin ja teen kuten 2 neuvoi. ap

Toi on kyllä totta että itsetunto kannattaa rakentaa oman mielipiteen varaan eikä muiden. Mutta kyllähän siinä tilanteessa auttaa se että vierellä on ihminen joka ihailee sua eikä sellanen joka saa olon tuntumaan paskaksi.

Miksi niin moni mies ottaa naisen, joka on hänen mielestään niin kamalan kuvottava?

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:49"]

Miksi niin moni mies ottaa naisen, joka on hänen mielestään niin kamalan kuvottava?

[/quote]

Tätä kyselin exältä, että miksi sä minun kanssa oot, jos oon kerran niin kauhea. Selkeää vastausta vaan en koskaan saanut. Ja kyllähän meilläkin ihan normaali alku parisuhteessa oli, miehen käytös muuttui vähitellen. ap

Mitä tästä taas opimme? Jos joku sanoo sinusta ikäviä asioita, älä ole missään tekemisissä enää sen ihmisen kanssa. Se on kumma että normaalit naiset jäävät kuuntelemaan miehen haukkumista vuosikausiksi, eikö kannattaisi lähteä jo heti siinä alussa kun haukkumista alkaa ilmetä? Itselläni on aina ollut aika huono itsetunto, ja masennustakin on ollut, mutta toisen haukkumista en jää kuuntelemaan, minulla on tarpeeksi tekemistä itseni kanssa, en halua negatiivisia ihmisiä ympärilleni. Jos joku lähelläni oleva ihminen on niin ilkeä että sanoo minulle jotain ilkeää, ajattelen kyllä että ompa ikävä ihminen, moukka jolla ei ole käytöstapoja ollenkaan ja vähintäänkin lähden pois.

Kerrankin muistan, kun sain pitkästä aikaa raahattua miehen kanssani ulos. Mentiin leffaan ja sen jälkeen terassille istuskelemaan. Minulla oli hyvä mieli, nautin kauniista kesäillasta ja katselin ihmisiä. Mies näytti kuin myrkyn nielleeltä eikä puhunut mitään. Kotona kysyin mikä on, niin mies avautui kuinka typeriä ilmeitä minulla oli ollut ja kuinka "tyrkyltä" olin siellä terassilla näyttänyt. Noihin aikoihin alkoivat ne itsemurha-ajatukset. ap

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:57"]

Kerrankin muistan, kun sain pitkästä aikaa raahattua miehen kanssani ulos. Mentiin leffaan ja sen jälkeen terassille istuskelemaan. Minulla oli hyvä mieli, nautin kauniista kesäillasta ja katselin ihmisiä. Mies näytti kuin myrkyn nielleeltä eikä puhunut mitään. Kotona kysyin mikä on, niin mies avautui kuinka typeriä ilmeitä minulla oli ollut ja kuinka "tyrkyltä" olin siellä terassilla näyttänyt. Noihin aikoihin alkoivat ne itsemurha-ajatukset. ap

[/quote]

Mies käyttäytyy kuin idiootti, puhuu noin typeriä, ja se saa sinut vaan miettimään itsemurhaa, ei miehen jättämistä? Parisuhteessa ollaan sen takia kun rakastutaan toisiinsa, tai ainakin tykätään todella paljon ja toisen kanssa on hyvä olla, jos ne kriteerit ei täyty, niin kyllä siinä vaiheessa pitää asialle jotain tehdä, ihmisen elämä on liian lyhyt siihen että kuuntelisi tuollaista sontaa omalta puolisolta.