Hoikalla äidillä pullukka lapsi

Voi hoikallakin olla epäterveellinen ruokavalio, ja voi olla äitikin ollut lapsena pullukka.

No eihän kaikilla pulleilla äideilläkään ole pullea lapsi

No niinhän se tietysti on, että voi olla. Ehkä ylipäätään surettaa ylipainoiset lapset ja ajattelen, että jos pitää omista linjoista kiinni, pitäisi myös lapsen linjoista. Toisaalta lihavillakin vanhemmilla on lihavia lapsia ja sekin surettaa kovasti, kun lapsen elämää hankaloitetaan pienestä asti.

Itse olen hoikka, mutta tyttöni on pullukka. Tyttö 5v syö enemmän kuin minä, esim. päiväkodissa on joka päivä jälkiruokaa!

Ehkä niillä lapsilla on isäkin? Ehkä jopa pullea?

Ei pulleus periydy!

Juu, on näitäkin.Tuttavani on todella hoikka ja syö kuin rekkamies ja erittäin epäterveellisesti. Hänen teinityttärensä sitten ei ole perinyt hänen hoikkuusgeeniään, samalla ruokavaliolla hänellä on yli 20kg ylipainoa. On se surullista kyllä. Teini-ikä varsinkin on rankkaa aikaa, varsinkin jos selvästi jollain tavalla erottuu joukosta.

Kyllä se pulleus ainakin joissakin suvuissa periytyy.

Mun tyttöni on kuin minä, voi syödä nyt nuorena vaikka mitä ja pysyy langanlaihana. Tunnen myös perheen, jossa pitää vahtia jokaista suupalaa, sekä lasten että aikuisten. Karkkia ja makeita herkkuja eivät syö juuri lainkaan ja ruokavaliossa on paljon tuoreita kasviksia ja proteiinia. Muuten lihovat.

Meidän tytär oli pienenä pullea (nyt normaalipainoinen koululainen). Me muut perheessä olemme hoikkia tai jopa laihoja. Voimme syödä mitä tahansa ja niin paljon kuin tekee mieli. Mieli tekee yleensä jotain raikasta, kuten vihanneksia ja hedelmiä. Emme ole makean perään.

Oli suuri yllätys kun tajusimme että yksi perheenjäsenemme on makumieltymyksiltään, ruokahalultaan ja lihomistaipumukseltaan ihan erilainen kuin me muut. Kun tajusimme tytön olevan ihan pohjaton herkkujen suhteen ja ruoansulatuskin toimii paljon hitaammin kuin muilla, niin lopetimme herkkujen säilyttämisen kaapissa. Kiinnitimme muutenkin huomiota siihen kuinka usein on vaikkapa jätskiä tarjolla, koska tyttö söi omansa, santsasi ja söi vielä veljensäkin jätskin loput.

Voin kuvitella että tyttö teini-ikäisenä taas lihoo, kun päättää enemmän ruokavaliostaan. 

Ou nou. Mä olen myös hoikka äiti ja mulla on neljä hoikkaa lasta ja yksi pullukka. Kaikki syödään tasavertaisesti, mutta yksi liikkuu selvästi muita vähemmän, ei vaan liikunta kiinnosta vaikka kovasti tsempataan.

Voi että, mitäköhän minusta ajatellaan kun itse olen se pullukka ja lapsi on se hoikka? Näännytän lapsen nälkään ettei vaan hänestäkin tulisi pullukkaa?

Mulla on lapsina hoikka ja pullukka. En saa pullukkaa liikkeelle vaikka ostin uuden pyörän ja vien Hop Loppiin. Ajaa kerran kuussa vaikka muu perhe joka ilta ja Hop Lopissa istuu pelipiirustuskoneella.

Minä olin lapsena pullukka. Tai no, kaikissa suhteissa silloisten kasvukäyrien ylärajoilla, olin yli 160 senttinen ja kuukautiseni alkoivat, kun olin kymmenen. Varmasti silloin joku ihmetteli, että miten hoikilla, keskipituisilla ja ennen kaikkea urheilullisilla vanhemmillani oli niinkin romuluinen lapsi kuin minä. Siinäpä kävi kuitenkin sitten niin, että kuukautisten alkamisen jälkeen en enää juuri kasvanut, ja minusta tuli ruumiinrakenteeltani hyvin samanlainen kuin äitini, joka oli ollut lapsena hoikka ripakinttu. Jännää on, että tyttäreni on taas aivan kuin mummonsa lapsena, vaikka on varmasti paremmalla ruualla kuin köyhissä oloissa 50-luvulla kasvanut isoäitinsä vauvana. 

Bulimikko-mammoja?

Mä olen myös hoikka, aina ollut. En ole superurheilullinen, sellainen hyötyliikkuja lähinnä ja silloin tällöin käyn lenkillä tai pyöräilemässä. Mulla on kaksi tyttöä, jotka ovat ihan erilaisia ja joita ei siskoksiksi arvaisi: toinen on pitkä ja todella hoikka, saa herkutella vaikka miten mutta ei liho, toinen on myös suhteellisen pitkä mutta pienestä asti ollut ihan selkeästi pullea, ja nyt on ihan oikeasti ylipainoinen. Harmittaa vähän hänen puolestaan, kun me kaksi olemme tällaisia herkkupeppuja emmekä liho lainkaan, ja hän kun katsoo keittiöön päin, lihoo. Aineenvaihdunta ja lihomistaipuminen on siis ihan erilainen. Tyttö kyllä liikkuukin ihan mukavasti, mutta olen ajatellut että nyt kun on siinä iässä että voi alkaa enemmän harrastamaan, kannustan häntä erityisesti aktiivisiin ja liikunnallisiin harrastuksiin. Mutta en olisi etukäteen osannut kuvitella, että samoista geeneistä syntyy kaksi ruumiinrakenteeltaan noin erilaista lasta, kun suuria eroja liikunnallisuudessa tai ruokatavoissa ei edes ole.

Meidän perheessä on 2 pullukkaa eli me vanhemmat ja 2 todella hoikkaa teiniä.

Teinit syö enemmän kuin me vanhemmat ja vetää vielä kaiken maailman herkut kaupan päälle.

Nuorilla kulutus on kova ja aineenvaihdunta pelaa.

Tosin minä ja mieheni lihoimme vasta 30+ eli olemme olleet myös hoikkia ennen.

Entinen läski lapsi täällä hei.

Vanhemmat eronneet. Asuin kellon ympäri työskentelevän isän luona, isän "vaimon" hoidettavana. Meillä ei ikinä ollut säännöllisiä ruoka-aikoja, ei salaatteja, ei kasviksia, eikä hedelmiä. Koulusta kun tulimme kotiin (ala-asteen ensimmäiset luokat), veljeni ja minä lämmitimme nälissämme välipalaksi juustoiset valmislihapiirakat tai paljon vaaleaa höttöpaahtoleipää tai höttömuroja, vanukasta... Silloin kun oli lämmintä ruokaa, se oli ruskeakastiketta (voita ja jauhoa...) +lihaa ja perunaa, erilaisia valmispussikeittoja, einestuotteita...  Ikäni taittui kaksinumeroiseksi, kun aloin ymmärtämään mitä on normaali ruokavalio. Söin koulussa ruokaympyrän mukaan yhden lautasellisen ja vein jälkiruokahedelmän kotiin ja söin salaa huoneessani :/ 13v Muutin sitten äidille, joka tiesi ravitsemuksesta yhtä vähän kuin edellinen vastuuaikuiseni. Hän painoi 48kg ja oli 166 pitkä... Äidin mielestä olin lihava ja näin ollen hän osti aika huonosti ruokaa kotiin. Oli aikoja, jolloin heräsin öisin nälkään ja keittelin pelkkää valkoista riisiä koulun jälkeen. Kun ruokaa oli, sitä oli pakko syödä paljon. Tätä jatkui neljä vuotta, sitten muutin omilleni.

(Tähän väliin kerron, että 1. kodissani kunnollisen ruokavalion ehdottaminen johti syytöksiin, että olen itsekäs ja kiittämätön p*ska, minun pitäisi itse tehdä ruokani kun ei kelpaa + muuta yhtä tervettä käytöstä.)

Välittömästi varasin ajan terveyskeskukseen, jossa selvitin kalorikulutukseni, tarpeeni mm. vitamiineille ja menin kaupan kautta kotiin. Nyt, xxxxx myöhemmin painan lähes 30kg vähemmän kuin kotoa pois muuttaessani. Olen terve.

Valitettavasti 3 veljeäni asuvat lapsuudenkodissa. Kaikki vaarallisen ylipainoisia nuoria miehiä, huoneissaan limupullojen ja tietokoneiden kanssa. Elämänsä lipuvat hukkaan; eivät kehtaa mennä ulos häpeän vuoksi, jokainen hetki tietokoneella on poissa sosiaalisesta kanssakäymisestä, aikuistumisesta ja erilaisista tuntemuksista; onnistuminen, ihastuminen, ilo, pettyminen, kaikki.

Hoikkuus ei takaa terveellisyyttä. Äitini siis 48/166, joi kahvia ja paastosi päiväkausia, sitten "sortui" milloin näkkileipään, milloin raejuustoon. -.-

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 21:30"]Entinen läski lapsi täällä hei.

Vanhemmat eronneet. Asuin kellon ympäri työskentelevän isän luona, isän "vaimon" hoidettavana. Meillä ei ikinä ollut säännöllisiä ruoka-aikoja, ei salaatteja, ei kasviksia, eikä hedelmiä. Koulusta kun tulimme kotiin (ala-asteen ensimmäiset luokat), veljeni ja minä lämmitimme nälissämme välipalaksi juustoiset valmislihapiirakat tai paljon vaaleaa höttöpaahtoleipää tai höttömuroja, vanukasta... Silloin kun oli lämmintä ruokaa, se oli ruskeakastiketta (voita ja jauhoa...) +lihaa ja perunaa, erilaisia valmispussikeittoja, einestuotteita...  Ikäni taittui kaksinumeroiseksi, kun aloin ymmärtämään mitä on normaali ruokavalio. Söin koulussa ruokaympyrän mukaan yhden lautasellisen ja vein jälkiruokahedelmän kotiin ja söin salaa huoneessani :/ 13v Muutin sitten äidille, joka tiesi ravitsemuksesta yhtä vähän kuin edellinen vastuuaikuiseni. Hän painoi 48kg ja oli 166 pitkä... Äidin mielestä olin lihava ja näin ollen hän osti aika huonosti ruokaa kotiin. Oli aikoja, jolloin heräsin öisin nälkään ja keittelin pelkkää valkoista riisiä koulun jälkeen. Kun ruokaa oli, sitä oli pakko syödä paljon. Tätä jatkui neljä vuotta, sitten muutin omilleni.

(Tähän väliin kerron, että 1. kodissani kunnollisen ruokavalion ehdottaminen johti syytöksiin, että olen itsekäs ja kiittämätön p*ska, minun pitäisi itse tehdä ruokani kun ei kelpaa + muuta yhtä tervettä käytöstä.)

Välittömästi varasin ajan terveyskeskukseen, jossa selvitin kalorikulutukseni, tarpeeni mm. vitamiineille ja menin kaupan kautta kotiin. Nyt, xxxxx myöhemmin painan lähes 30kg vähemmän kuin kotoa pois muuttaessani. Olen terve.

Valitettavasti 3 veljeäni asuvat lapsuudenkodissa. Kaikki vaarallisen ylipainoisia nuoria miehiä, huoneissaan limupullojen ja tietokoneiden kanssa. Elämänsä lipuvat hukkaan; eivät kehtaa mennä ulos häpeän vuoksi, jokainen hetki tietokoneella on poissa sosiaalisesta kanssakäymisestä, aikuistumisesta ja erilaisista tuntemuksista; onnistuminen, ihastuminen, ilo, pettyminen, kaikki.

[/quote]

Minulla oli suurinpiirtein sama tilanne. Tein itse itsestäni lastensuojeluilmoituksen, ja sain "siirron" toiseen perheeseen. Nyt 5kk jälkeen paino tippunut "itsekseen" jo 5kg. Mieli on positiivisempi, olo virkeämpi ja pärjään paremmin koulussakin.

Kaikin puolin hyvä päätös, vaikka jonkinlaista syyllisyyttä asiasta tulen varmasti aina tuntemaan äitini vuoksi:( Äitini kun edelleen kuvittelee, että vaalea leipä, lihapiirakat, ruskeat kastikkeet, nakit, mehut, einekset jne ovat hyvää ravintoa...