Oletko koskaan ihastunut ensisilmäyksellä vastaantulijaan?
Miten olet edennyt asian kanssa? Oletko heti pysähtynyt juttelemaan? Jos et, niin mistä olet saanut hänen tietonsa? Oletko harmitellut jos tilaisuus on mennyt ohi?
Kommentit (15)
Kyllä. Nykyiseen mieheeni ensisilmäyksellä kadulla, jonossa. Ja kyllä joskus tulee pysäyttäviä ihmisiä edelleen kohdalle. Joskus jotain juttelee ja häkeltyy mutta nykytilanteen valossa ei se eteenpäin mihinkään johda.
Ihmisiä tulee ja menee. En todellakaan lähtisi suurten tunteiden vietäväksi ohikulkijan vuoksi. Onhan sitä kivannäköisiä ihmisiä olemassa (tuskin ihastuit keneenkään keskivertotyyppiin tai varsinkaan vähemmän kauniiseen, vaan joku julmetun komea mies on nyt "jotenkin" saanut sinut ihastumaan). Varmaan se kohtaaminen oli jotain taikuutta, tähtiin kirjoitettua - tai sitten vain sitä, että häkellyit kun sait huomiota sikakomealta mieheltä. Varmaan sai moni muukin. Joten tule alas pilvistä ja unohda hänen etsimisensä.
Olen, vuosia sitten. Näin hänet muistaakseni kolme kertaa eri paikoissa, mikä oli suht erikoista, koska yleensä en katsele ihmisiä. Hän oli pitkään mielessäni, ja tavallaan harmittelin, etten mennyt juttelemaan. En kuitenkaan halunnut parisuhdetta, eikä hän tietenkään olisi minusta kiinnostunut, vaikka olisin halunnutkin.
Taisi olla torstaina tai perjantaina, kun olin lenkillä. Vastaan tuli hätkähdyttävän näköinen, nuori ruskea silmäinen mies pyörällä. Mietin sitä vielä seuraavana päivänäkin. Nyt en enää muista hänen kasvojaan :D
Vuosia sitten. Törmäsin mieheen, jonka kanssa katseet porautuivat yhteen hämmentävällä tavalla! Ikinä ennen ollut kokenut sellaista. En muista kauanko meni aikaa kun nähtiin uudelleen ja taas samat katseet. Aloin tarkoituksella hakeutua tilanteeseen jossa tiesin olevan hyvät mahdollisuudet nähdä hänet. Ja usein nähtiinkin, ihan vain ohimennen mutta aina se tunne ole uskomaton. Oli mennyt jo lähemmäs vuosi ekasta törmäämisestä kun näin hänet festareilla, jolloin uskaltauduin juttusille. Hetki juteltiin kunnes hänen kaveri pakotti jatkamaan matkaa. Lähtiessä muiskautti vielä pusun. Jokunen kuukausi myöhemmin nähtiin baarissa ja sitten päädyttiin "jo" sänkyyn. No,tarina ei jatkunut pidemmälle ja huomasin tyypin olevan aika ärsyttävä. Mutta ne katseet muistan yhä vaikka aikaa on kulunut noin 18 vuotta.
Mä en kyllä ihastuis ihmiseen ihan vaan ulkonäön pohjalta, kasvoin tuollaisen teinivaiheen ohi yläasteen jälkeen.
Kerran. Mun ensirakkaus. Tuli baarissa vastaan ja oikeasti rakastuin saman tien. Samanlaista tunnetta ei ole koskaan myöhemmin tullut. Seurustelimme kaksi vuotta.
Olen ainakin kerran :). Ravintolaan astui mies jolla oli maailman kauneimmat siniset silmät. Katsoimme toisiamme pitkään. Kun menin ulos soittamaan ystävälleni että myöhästyn tapaamisesta tämän ihanaisen takia niin mies lähti ravintolasta pois. Miettinyt monesti että jos en olisi mennyt ulos soittamaan niin olisimmeko alkaneet jutella ja mitä siitä olisi syntynyt.. Harmitti.
Kaksi kertaa. Ensimmäisen kanssa vietin yhden illan ja yön yhdessä, emme harrastaneet seksiä. Aika ja paikka oli minulle mahdoton aloittaa suhdetta joten jätimme hyvästit kyynelsilmin aamunkoitteessa, oli vähän kauheaa. Vuosia toivoin löytäväni tuon miehen uudestaan vaikka itse kieltäydyin silloin vaihtamasta yhteystietoja tai mitään...se oli aikaa ennen internettiä.
Toisen kanssa menin naimisiin.
Ei se nyt mikään ulkonäköön ihastuminen pelkästään ollut kummassakaan tapauksessa vaikka hyvännäköisiä molemmat olivat minun mielestäni. Tuntui vain että pelkän katseen kautta syntyi heti jokin vahva yhteys ja oli vain täysin luonnollista lähestyä toista ilman epäröintiä.
Olen. Tunne oli molemminpuolinen, nyt onnellista yhteiselämää takana jo melkein 25 v :)
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:59"]Ihmisiä tulee ja menee. En todellakaan lähtisi suurten tunteiden vietäväksi ohikulkijan vuoksi. Onhan sitä kivannäköisiä ihmisiä olemassa (tuskin ihastuit keneenkään keskivertotyyppiin tai varsinkaan vähemmän kauniiseen, vaan joku julmetun komea mies on nyt "jotenkin" saanut sinut ihastumaan). Varmaan se kohtaaminen oli jotain taikuutta, tähtiin kirjoitettua - tai sitten vain sitä, että häkellyit kun sait huomiota sikakomealta mieheltä. Varmaan sai moni muukin. Joten tule alas pilvistä ja unohda hänen etsimisensä.
[/quote]
En tiedä muista, mutta nää mun äkki-ihastukset ei koskaan oo kaikkein kauneimpia tai komeimpia, vaan jopa vähän omituisella tavalla persoonallisen mutta kivan näköisiä kuitenkin. Näin ainakin yleensä.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:59"]
Ihmisiä tulee ja menee. En todellakaan lähtisi suurten tunteiden vietäväksi ohikulkijan vuoksi. Onhan sitä kivannäköisiä ihmisiä olemassa (tuskin ihastuit keneenkään keskivertotyyppiin tai varsinkaan vähemmän kauniiseen, vaan joku julmetun komea mies on nyt "jotenkin" saanut sinut ihastumaan). Varmaan se kohtaaminen oli jotain taikuutta, tähtiin kirjoitettua - tai sitten vain sitä, että häkellyit kun sait huomiota sikakomealta mieheltä. Varmaan sai moni muukin. Joten tule alas pilvistä ja unohda hänen etsimisensä.
[/quote]
Just... mun ensisilmäys -ihastus oli nelikymppinen, ylipainoinen rekkamies. Rakastan vieläkin monen vuoden jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 10:45"]
Mä en kyllä ihastuis ihmiseen ihan vaan ulkonäön pohjalta, kasvoin tuollaisen teinivaiheen ohi yläasteen jälkeen.
[/quote]
Sä et ilmiselvästikään ole koskaan kokenut tuollaista, koska sillä ei ole ulkonäön kanssa yhtään mitään tekemistä.
Olen kyllä välillä ja vähäsen, tai ei nyt tarkalleen ottaen ihan vastaantulijaan. Viimeksi nyt perjantaina kohtasin vieraan ihmisen, josta ajattelin siinä hetkessä jo vaikka mitä. :) En mä jutellut paria sanaa enempää, tai jos niitä saattoi laskea edes sanoiksi... Sähläsin vain kaikenlaista, kun häkellyin sen verran.