Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
25-vuotias ja elämä junnaa
13.09.2014 |
Opiskelupaikka mulla sentään on, ihana perhe ja ystäviä, mutta elämä pysyy vuodesta toiseen samanlaisena. Ei miestä, ei oman alan töitä, ei mitään uutta, opiskelutkaan ei oikein etene. Alan kyseenalaistaa onko tässä elämässä mitään järkeä, tulenko ikinä valmistumaan unelma-ammattiini saatika ikinä tekemään niitä töitä? Täällä katson perjantaiyönä yksin tv:tä ja roikun netissä samalla tavalla kuin kuusi vuotta sitten. Mitään ei tapahdu. Paitsi nolaan itseni viikoittain yli-ikäisenä opiskelijabileissä kun kaipaan jotain vaihtelua.
Tätäkö se tulee olemaan seuraavat 50 vuotta?
En tiedä haluanko enää edes valmistua. Mitä se muka muuttaa. Ihan samalla vaivalla voisin tehdä paskaduunia loppuelämäni ja asua tässä samassa pienessä yksiössä lopun elämäni. Turhauttaa.
Kommentit (14)
Ite oon samassa tilanteessa, paitsi että 30v, vieläkin samassa opiskelijakämpässä mitä 10 vuotta sitten, opiskelen yliopistossa kun amk jäi hyvistä syistä kesken. Ei ole oman alan töitä, ei suhteita, ei työkokemusta juuri mitään ja tuntuu vähän turhalta opiskella kun ei niitä töitä kuitenkaan saa jne. mutta ei oo rahaa tehdä sellaisia asioita mistä saisi iloa elämään niin pitää tyytyä tähän, ehkä 40 v muutan johonkin toiseen yksiöön lols.
en sentään käy niissä bileissä vaan luovuin niiden osalta toivosta viitisen vuotta sitten viimeistään, kun huomasin että eipä ole oma juttu ja ei niistä iloa saa.
Opiskelu ei kannata, se mikä kannattaa on olla kultalusikan omaava tai sosiaalinen verkostoituja, ne saa kaiken kivan vaikka eivät sitä kaikki ansaitsisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde ulkomaille töihin tai vaihto-opiskelijaksi. Saat uusia ystäviä ja pääset uusiin maisemiin.
MInä koen samoin, vaikka lähdin ulkomaille.. elämä tavallaan muuttui mutta jonkin hankaa vastaan.. en päässyt itseäni kuitenkaan karkuun. samat ongelmat täälläkin. sosiaalista pelkoa ja eristäytymistä kotiin. tein unelmakämpästä ja -kaupungista vankilani.
Ap kuulostaa ihan täsmälleen samalta kuin itse ollessani melkein 25. Mulla oli bonuksena vielä ihastuminen perheelliseen 40+ mieheen, ja siinäkin raastavassa tunteessa riuduin salaa (tunsi miehen vaimonkin hyvin..). Sitten yhtäkkiä eteeni osuikin sopiva mies, löytyi liki samaan aikaan oman alan töitäkin ja opinnotkin sain lopulta kasaan. Nyt onnellinen suurperheen äiti ja töitäkin on. Sitä ei koskaan tiedä milloin kaikki vaan loksahtaa kohdilleen, vaikkei juuri nyt lainkaan siltä näytä.
Moikka.
Mulla on tavallaan samantapaiset fiilikset, mutta eri perspektiivistä. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2010, enkä vieläkään ole opiskelemassa siellä missä haluaisin, en opiskele tällä hetkellä mitään vaan yritän sinnikkäästi päästä kouluun ensi keväänä. Kaiken näköistä on tullut tehtyä, että hukkaan ei ole aika mennyt. Tuntuu kuitenkin että yhteiskunnan paine ahdistaa, lukiokavereista useat vakitöissä ja lapsiakin jo parille syntynyt yms. Itse en ole hitto edes päässyt aloittamaan koulua mistä haluaisin valmistua. (Opiskelin vuoden yhdessä koulussa, ei ollut mun juttu.)
Tsemppiä ! Sä sentään olet koulussa, voithan aina lähteä metsästämään töitä kauempaa ja keksiä jotain uutta. Elämä on juurikin niin jännittävää kuin keksit siitä itse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 on vielä ihan kakara, siinä vaiheessa saakin vähän ihmetellä, että mitähän sitä nyt tulevaisuudellaan tekisi.
Itse alotin lukion -95, kolme vuotta myöhemmin etsin jotain random työtä a siinä sivussa kävin edelleen lukiota kymmenisen vuotta. 2007 paperit käteen, pari vuotta ihmettelyä ja puolivillaisesti hoidettuja hakuja yliopistoon ilman tulosta. En kai oikein halunnutkaan kun en tosissaan yrittänyt. Nyt on ikää 35, maisterin paperit taskussa ja ensimmäinen mielenkiintoinen työpaikka, aivan eri alalla kuin mitä 15 vuotta sitten kuvittelin.
Se mitä haluan sanoa, on kai se, että 20 tai 25 vuotiaana ei vielä tarvitse tietää, miten ne 50 vuotta ennen eläkepäiviä järjestää. Jos hetkellisesti (vuoden tai 5) on vähän pihalla, niin ei siinä mitään peruuttamatonta vahinkoa tee.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:55"]25 on vielä ihan kakara, siinä vaiheessa saakin vähän ihmetellä, että mitähän sitä nyt tulevaisuudellaan tekisi.
Itse alotin lukion -95, kolme vuotta myöhemmin etsin jotain random työtä a siinä sivussa kävin edelleen lukiota kymmenisen vuotta. 2007 paperit käteen, pari vuotta ihmettelyä ja puolivillaisesti hoidettuja hakuja yliopistoon ilman tulosta. En kai oikein halunnutkaan kun en tosissaan yrittänyt. Nyt on ikää 35, maisterin paperit taskussa ja ensimmäinen mielenkiintoinen työpaikka, aivan eri alalla kuin mitä 15 vuotta sitten kuvittelin.
Se mitä haluan sanoa, on kai se, että 20 tai 25 vuotiaana ei vielä tarvitse tietää, miten ne 50 vuotta ennen eläkepäiviä järjestää. Jos hetkellisesti (vuoden tai 5) on vähän pihalla, niin ei siinä mitään peruuttamatonta vahinkoa tee.
[/quote] kakara?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HUh, ysiin verrattuna olen siis ollut aika tehokas ja "uralla", vaikka olenkin vaihtanut alaa ja nyt taas opiskelen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:56"]
kakara?
[/quote]
Sehän siinä hankalinta onkin, kun on omasta mielestään ihan aikuinen, mutta elämä junnaa (ap).
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:58"]
HUh, ysiin verrattuna olen siis ollut aika tehokas ja "uralla", vaikka olenkin vaihtanut alaa ja nyt taas opiskelen..
[/quote]
Ysi: pointtini oli juurikin se, että 2kymppisenä tuskin onnistut elämääsi pilaamaan. Alaa voi vaihtaa ja vanhoja 'virheitä' korjailla. Tai että jos Ap 25v tuntuu siltä että elämä junnaa, niin sen voi korjata. Eli tavallaan alan vaihto ja uuden opiskelu on juuri sitä mitä halusin hieman kärjistetyllä (itse eletellä ja toimivaksi havaitulla) esimerkelläni tuoda vaihtoehtona esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 02:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:58"]
HUh, ysiin verrattuna olen siis ollut aika tehokas ja "uralla", vaikka olenkin vaihtanut alaa ja nyt taas opiskelen..
[/quote]
Ysi: pointtini oli juurikin se, että 2kymppisenä tuskin onnistut elämääsi pilaamaan. Alaa voi vaihtaa ja vanhoja 'virheitä' korjailla. Tai että jos Ap 25v tuntuu siltä että elämä junnaa, niin sen voi korjata. Eli tavallaan alan vaihto ja uuden opiskelu on juuri sitä mitä halusin hieman kärjistetyllä (itse eletellä ja toimivaksi havaitulla) esimerkelläni tuoda vaihtoehtona esiin.
[/quote]
ysistä tuntikin, että olen junnannut elämässä paikoillani (jotkut asiat eivät muutu ja välillä olen masennuksessa)
Mutta samalla olen saanut asioita eteenpäin.
Olen nähnyt vain negatiivisen.
Mitä haluaisit tehdä elämässäsi? Mitä siitä nyt puuttuu, ja mitkä asiat tuovat sinulle sisältöä elämään? --- Jos esim. tykkäät matkustella, voit hommata työn jossa sitä vaaditaan tai säästää arkena ja lähteä lomalla reissuun. --- Elämän mielekkyys on ihan itsestä kiinni. Kun hoksaa, mitä haluaa, ja tekee töitä sen saavuttaviseksi, elämä tuntuu mielekkäältä ja mielenkiintoiselta. Älä ajelehdi, vaan ota homma haltuusi!
Alue: Aihe vapaa
Mitä opiskelet?