Mistähän tietää, ettei ole liian tiukka kasvattaja...
Oltiin sukulaisissa ja huomasin, etteivät he juuri lainkaan kieltäneet lastaan. Lapsi sai mm. rauhassa räpeltää meidän kaiuttimia, väännellä stereoiden nuppeja, hakata tietokonetta, irrottaa kuusesta koristeita ja nakella niitä ympäriinsä. Meidän saman ikäiseltä kaikki em. on kielletty. Ihmettelin, paheksuinkin, mutta jäin myös miettimään, että pitävätköhän he meitä tyrannimaisina kasvattajina ja että ollaankohan me liian tiukkoja, vaikkei siltä itsestä tunnukaan.
Kommentit (3)
Toisen mielestä stereoiden räpläys ei ole kamalaa, toinen taas voi nähdä siitä punaista. En kyllä itsekään suvaitsisi mitään kuusenkoristeiden heittelyitä, en ainakaan kylässä! Ärsyttää suunnattomasti jos meillä on vieraita, jotka elävät meillä kuten kotonaan ja lapset saa mennä vaatekaapeillekin penkomaan. Itsestä tuntuu sitten pahalta kieltää toisten muksuja, mutta kai se on pakko jos ei halua että koko asunto romuttuu...meillä mm. tapeteissa suklaatahroja (juu, ei enää tarjota suklaata), lattiassa kynää (kynät menee piiloon kun tulee lapsivieraita) ja lelujakin hajotettu (osa leluista menee varastoon vieraiden ajaksi).
Minusta kehuja pitää tulla enemmän kuin kieltoja ;-)
Tietyt aikakaudet oli kyllä meilläkin aika ei-voittoisia, olisko ollut joskus 3-4-vuotiaana, vaikka paljon yritettiinkin asioita selittää. Rajat tuovat turvallisuutta, mutta on väliä, että miten ne asetetaan.
Tuo oli kuin minun kirjoittama teksti.
Kuria pitää olla ja sääntöjä, mutta myös paljon rakkautta!