Mistä aiheesta et voi jutella miehesi kanssa?

Romanttisista ihanista hetkistäni työkavereiden kanssa. :) :) Kopiokone...

Erektio-ongelmat.miehen liiallinen kahvinjuonti ja ainakun ehdotan matkaa.

Vauvan hankinta puheet

Mamuista

Vuosien varrella oon huomannut, että kaikesta voi puhua, kun lähtee keskusteluun asiallisesti eikä "ollaan vastakkain" -asenteella. Miehen (ja oma) kypsyminen auttaa myös.

Siitä että juttelen välillä eksäni kanssa. Mies ei voi sietää eksääni vaikka hän on ihan ok tyyppi. Miehen mielestä eksä haluaisi minut takaisin tai muuten vain haluaa väkisin säilyä elämässäni. Olemme entisen kansssa sopineet suhteen päättyessä että pysymme kavereina ja vaihdamme joskus kuulumisia. Miehelle jos mainitsee että on joskus tullut viesti tai nähnyt vaikka kaupassa hän vetää kilarit.

Entisen kanssa jutellaan ihan normaaleista asioista, sellaisista mitä vanhan tutun kanssa jutellaan. En koe että hän kaipaisi minua takaisin tai rakastaisi minua yhä. Haluamme vain pitää hyvät välit ja välillä kuulla mitä toiselle kuuluu. Emme siis ole mitään varsinaisia ystäviä. Nykyinen mieheni ja hänen eksänsä taas ovat. Että näin.

Sen rahankäyttö

Suomenruotsalaisuus (itse olen), haluttomuus parisuhteessa ja miten se vaikuttaa elämiseen, laihduttaminen/treenaaminen, ylipäänsä kaikki sellainen joista mulla on eri mielipide koska miehen mielestä mä oon aina väärässä.

Kaikesta voidaan jutella, mutta näissä se menee 90% varmuudella riidaksi: molempien omat perheet&sukulaiset ja liikaa aikaa vievät harrastukset.

No riidoista toki aina selvitään, mutta kaiholla muistelen aikoja kun oltiin seurusteltu vasta vuosi-pari, ja oli sellainen ihana naivi ajatus että juttelemalla kaikki selviää ja meillähän ei ikinä tule olemaan mitään kestoriitaa. Kokemus on onneksi jo opettanut, että ihan kaikilla tulee olemaan jotkut kestoriidan aiheet, itse voin olla onnellinen siitä että meillä kestoriitoina ei ole esim raha, seksi, uskottomuus, epäluottamus tai toisen impulsiiviset käytöstavat jotka johtavat katastrofiin. 

Esim kun kaveri kertoi että avokkinsa oli nostanut opintolainaa ison summan (heillä muutenkin heikko taloudellinen tilanne, ja opintolainaa tarvitsevat elämiseen) vain jotta pääsisi poikien ryyppyreissulle joka sisälsi tosi kallista tekemistä ja kalliit majoitukset, alkoi yllättäen omat riidat siitä kumman perheen luona ollaan joulu tuntumaan sellaiselta mukavan tasaiselta ja turvalliselta riidalta.

alkoholin käyttö

Mun on todella vaikea jutella miehelle huolista liittyen työstressiin tai opintoihin. Ja tiedän, että ei ole hyvän suhteen merkki tämä.

'

Ongelma on se, että kun kerron jostakin, mies alkaa HETI besserwisserimäisesti neuvoa mitä minun pitäisi tehdä usein kuuntelematta edes ongelmaani loppuun asti (olen kyllä tarpeeksi fiksu tietääkseni monia keinoja itsekin ja neuvoja otan vastaan kyllä monilta muilta). Sitten jos sanon tästä, että toivoin vain kuuntelijaa tai empatiaa niin mies suuttuu. Olen myös sanonut että neuvoja olisi kivempi ottaa vastaan vasta sitten kun olen kertonut miehelle koko jutun. Ja sanonut että joskus ei yksinkertaisesti ole niin yksinkertaisia ratkaisuja kuin mies esittää. 

Esim tällä viikolla minulle kasaantui asioita päälle: Työpaikalla oli työkaverin lapsi kipeä ja siksi hän useamman päivän poissa, sijaista ei järjestetty, joten tein kahden ihmisen työt kolmen päivän ajan, joka tietenkin stressaa, toki jätin mahdollisimman paljon niitä asioita, joita voi jättää, pöydälle. Tässä tilanteessa EI auta se, että mies sanoo "No sinä olet aika epätehokas, että voisit parantaa ajankäyttöäsi (!!!)" Ei ole edes totta, mua usein työpaikalla ja työtodistuksissa kehuttu tehokkaaksi, nopeksi ja aikaansaavaksi. Ylipäättän musta se, että saan kahden ihmisen työt tehtyä usena päivän ihan ok:sti on merkki siitä että en todellakaan ole epätehokas. Sitten kun sanon tämän niin mies alkaa esittämään marttyyriä ja sanoo "No mä koitin vaan auttaa" Just.

Mä en voi puhua sellaisita mieltä painavista asioista, joihin ei välttämättä ole mitään kunnollista ratkaisua. Mies alkaa nimittäin heti järkeilemään jotain typeriä (toimimattomia) ratkaisuja ongelmiin, vaikka mä haluaisin joskus vain olkapään joka kuuntelisi ja sanoisi että "joo kulta, voi ei, tosi harmi, voi sua" jne. Siis suoraansanottuna, haluaisin joskus mieluummin sääliä ja lohdutusta kuin ratkaisuja!

Oman miehen kohdalla ihan sama juttu kuin edellisillä. Johtunee ylipäätään huonosta empatian tajusta. Mies on hyvin miehisellä alalla, missä hommat hoidetaan rationaalisesti. . Ei myöskään ymmärrä, että en halua neuvoja vaan kuuntelijan.

Juuri tällä hetkellä tuntuu,etten yhtään hevonketun mistään. Oon niin kypsä.

Poliisi, raha, matkustaminen ja joskus pahempina aikoina kaljan kittaus.
Ei sillä, että mieheni kaljaa kittais liikaa, joskus vaan tuppaa ottamaan muutaman liikaa ja muuttuu liikaa käytökseltään, josta sitten seuraavana päivänä sanon ja riita pystyssä.

En mistään itseeni liittyvästä. Mies sanoo vain, että ei kiinnosta.

Politiikasta, uskonnosta, erilaisista seksuaalisista haluista, kasvatuksesta. Joo, ei mene kovin hyvin.

Ei sen kanssa voi puhua yhtään mistään kun välttelee tai vastaa kaikkeen "emmä tiiä".

Uskonnosta ei jutella, ei löydy yhteistä näkemystä ja ihan turha jankkauksen aihe vaan. 

Naimisiinmenosta ei myöskään jutella, koska mies ei halua naimisiin ja sillä siisti. 

Sinkkuelämää-sarja on aihe josta ei mies kertakaikkiaan halua jutella. Muuten kaikki käy. Jopa mun ihastus ja mitä mä nyt teen, kun oon niin huolissani siitä miten ihastus voi jne. Ehkä se ei tarvii tuota Sinkkuelämää enää ruodittavaksi kun sillä on minut.