vuorotyöstä

säätämällä työvuoroja viimeiseen asti, kinuamalla ymmärtämystä työkavereilta, nakittamalla mummot, kummit, naapurit ja kylän miehet, ostamalla lapselle kännykkä ja opettamalla olemaan yksin kotona,....



Ei siihen mitään taikatemppuja ole. Ensimmäinen realiteetti on tietenkin se, että työvuorot yritellään järjestää niin että ollaan aina eri aikaan töissä mistä tietenkin seuraa se ettei ole koskaan yhteistä vapaa-aikaa puolison kanssa kun samalla systeemillä tietty järjestellään iltojen lisäksi myös viikonlopputyöt ja vuosilomat.



Ja sitten jos tämäkään ei vielä riitä niin keksitään mitä keksitään. Palkallista iltahoitajaa voi yrittää etsiä naapuruston nuorisosta tai vaikka netin kautta. Tai jos isovanhemmat tai muuta lähisukua asuu lähettyvillä niin heitä voi yrittää nakittaa. Lyhyeksi ajaksi lapsen voi joskus jättää yksinkin kotiin, mutta jatkuvaksi konstiksi se ei tietenkään sovi ja puhelimella pitää pitää yhteyttä.



Tervetuloa realiteetteihin! Pienten lasten kanssa elämä on sentään vielä aika yksinkertaista kun kunnan on järjestettävä " päivä" hoito, mutta elämä alakoululaisen vanhempana on todella vaikeaa. Meillä ei tosin ole vuorotyötä vaan teemme molemmat työtä " vuorotta" , siis myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.