Kolme vai neljä lasta?

Mitäpä olette mieltä? Perheessä on kolme lasta, joista kaksi ensimmäistä ovat syntyneet pienellä ikäerolla (alle 2 v) ja kolmas viisi vuotta toisen lapsen jälkeen. Tarvitseeko kolmas lapsi " kaverin" , vai jääkö hän ikuisesti " ulkopuoliseksi" sisarustensa joukossa, jos perheeseen ei tule neljättä lasta suht pienellä ikäerolla kolmanteen?



Tätä olen pohtinut, kun lapsia on nyt kaksi ja haaveissa olisi ainakin tuo kolmas, suunnilleen tuolla viiden vuoden ikäerolla kakkoseen (ellei isommallakin, aika näyttää)... Neljästä lapsesta olen kyllä haaveillut, mutta mitä jos kolmannen jälkeen tulee olo, että ei sittenkään enää...? Onko epäreilua kolmatta lasta kohtaan, jos hänellä ei ole suunnilleen samanikäistä sisarusta?



Tietysti nämä ovat lapsi- ja perhekohtaisia asioita, eikä yhtä oikeaa vastausta varmastikaan ole. Itse olen kasvanut pari vuotta nuoremman sisaruksen kanssa, lisäksi meillä on useita vuosia nuorempi pikkusisarus. Olen tavallaan säälinyt perheemme nuorinta lasta, kun tiedän, mistä kaikesta hän on jäänyt paitsi samanikäisen sisaruksen puuttuessa. Toisaalta hän on saanut elämässä toisenlaista " hyvää" , kun on saanut olla pidempään tavallaan ainoana lapsena, ja myös vanhempieni taloudellinen tilanne on ollut vakaampi hänen vielä asuessaan kotona (vaikka raha ei teekään onnelliseksi, mutta antaa kuitenkin vähän toisenlaisia mahdollisuuksia kuin heikommassa taloudellisessa tilanteessa).



Kenelläkään mitään ajatuksia?