Raskaana ja identiteettikriisi

Ymmärrä, että lapsi ei ole ikuisesti vauva. Hänestä tulee taapero, leikki-ikäinen, koululainen. Jos kaikki menee normaalisti. 

Vauvan kanssa voi olla harrastuksia. Vauvaan voi perehtyä. Lapsiasioita voi opiskella.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:12"]Onko muille tullut raskauden myötä valtava identiteettikriisi? En tiedä miten pystyn sopeutumaan siihen, että vauva menee kaiken edelle... Ahdistaa kun raskaus väsyttää ja ei saa mitään tehtyä ja sitten kun lapsi syntyy, niin en kerkee tehdä enää omia juttuja. Juuri ne kaikki omat harrastukset on tehneet musta onnellisen. Nyt olenkin yhtäkkiä vauva ja minä enkä enää vauva. En osaa käsitellä tätä. Vinkkejä siihen, kuinka tästä ahdistuksesta pääsisi eteenpäin?

[/quote] Tuli typo tohon, eli tarkoitus oli tietysti sanoa, etten ole enää vain minä vaan nyt olen kaksi.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 19:16"]Vauvan kanssa voi olla harrastuksia. Vauvaan voi perehtyä. Lapsiasioita voi opiskella.

[/quote] Omat harrastukseni ovat olleet hyvin kaukana vauvajutuista... Ja en osaa sanoa miten niitä voisi yhdistellä. Nautin omasta ajasta ja rauhasta.

Mulla on kyllä helppo vauva mutta olen yllättynyt kuinka paljon loppujen lopuksi pystyy tekemään vauvan kanssa. Ja oikeastaan siitä että vauva on yllättävän sosiaalinen ja sopeutuva. Kun vähitellen malttaa totuttaa, vauva alkaa nopeasti leikkiä yksinkin. Toki joskus se oma 4 kk vauvan leikki kestää 5 min ja alkaa "avunpyyntö"-vinkuna joka muuttuu kohta itkuksi jos ei reagoi ja näyttäydy vauvalle. Joskus sitten menee 1,5 tuntia iloisesti lelulle jutellen. 

Vauvaa voi myös joku muu (isä?) hoitaa sen aikaa että pääset omiin harrastuksiin. Itse olen jo joinain päivinä ollut töissä koska vauva juo pullostakin lypsettyä maitoa. Ei se elämä lopu vauvaan. 

Väittäisin myös että muutos on pitkälti niin iso kuin siitä sellaisen tekee. Tietty baari-illat ei onnistu tai vaatii järjestelyä etukäteen. Mutta ainakin me on yhä lähdetty ex-tempore huoltsikalle syömään ja tehty ihan samoja juttuja kuin ennen vauvaakin. Vauva siis tulee mukana kaikkialle paitsi elokuviin ja baariin. Eikä me ennenkään elokuvissa käyty kuin kerran vuodessa. 

Minusta tuo raskauden väsymys oli paljon ahdistavampaa kuin vauva itse. Vauvan aiheuttama väsymys välillä vähän ahdistaa sekin mutta se on paljon helpompaa kuin raskausaikana. Ja edelleen puuhaan omia juttuja nii vauvan nukkuessa kuin vauvan kanssakin, sitähän vauva oikeastaan tahtoo. Olla mukana ihmisten normaalissa elämässä, eikä niinkään äidin huomion keskipisteenä. Ainakin tuo tyty väsyy ja ahdistuu jos vaan pörrään sen ympärillä koko ajan. Se haluaa seurata mitä teen ja katsella maailmaa rintarepusta tai lattialta. 

Sanoisin siis että älä yritä muuttua sellaiseksi mitä et ole vaan keksi aikanaan keinoja miten jatkat olemista oma itsesi tuon uuden seuralaisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 20:17"]

Mulla on kyllä helppo vauva mutta olen yllättynyt kuinka paljon loppujen lopuksi pystyy tekemään vauvan kanssa. Ja oikeastaan siitä että vauva on yllättävän sosiaalinen ja sopeutuva. Kun vähitellen malttaa totuttaa, vauva alkaa nopeasti leikkiä yksinkin. Toki joskus se oma 4 kk vauvan leikki kestää 5 min ja alkaa "avunpyyntö"-vinkuna joka muuttuu kohta itkuksi jos ei reagoi ja näyttäydy vauvalle. Joskus sitten menee 1,5 tuntia iloisesti lelulle jutellen. 

Vauvaa voi myös joku muu (isä?) hoitaa sen aikaa että pääset omiin harrastuksiin. Itse olen jo joinain päivinä ollut töissä koska vauva juo pullostakin lypsettyä maitoa. Ei se elämä lopu vauvaan. 

Väittäisin myös että muutos on pitkälti niin iso kuin siitä sellaisen tekee. Tietty baari-illat ei onnistu tai vaatii järjestelyä etukäteen. Mutta ainakin me on yhä lähdetty ex-tempore huoltsikalle syömään ja tehty ihan samoja juttuja kuin ennen vauvaakin. Vauva siis tulee mukana kaikkialle paitsi elokuviin ja baariin. Eikä me ennenkään elokuvissa käyty kuin kerran vuodessa. 

Minusta tuo raskauden väsymys oli paljon ahdistavampaa kuin vauva itse. Vauvan aiheuttama väsymys välillä vähän ahdistaa sekin mutta se on paljon helpompaa kuin raskausaikana. Ja edelleen puuhaan omia juttuja nii vauvan nukkuessa kuin vauvan kanssakin, sitähän vauva oikeastaan tahtoo. Olla mukana ihmisten normaalissa elämässä, eikä niinkään äidin huomion keskipisteenä. Ainakin tuo tyty väsyy ja ahdistuu jos vaan pörrään sen ympärillä koko ajan. Se haluaa seurata mitä teen ja katsella maailmaa rintarepusta tai lattialta. 

Sanoisin siis että älä yritä muuttua sellaiseksi mitä et ole vaan keksi aikanaan keinoja miten jatkat olemista oma itsesi tuon uuden seuralaisen kanssa.

[/quote]


Vahva komppi 2kk vauvan äidiltä. Ekat viikot meni ihan perseelleen ja viturallaa synnytyksen jälkeen ja aika ei tuntunut riittävän mihinkään. Hermostutti jopa suihkussa käyminen. Ei se vauva parkumiseensa hajoa, jos kyse on oikeasti viidestä minuutista. Oma 2 kk osoittautui ihmisvihaajaksi ja leikkii paljon mielummin itsekseen. Vaatii apua oikeastaan vain piereskelyyn ja muuten kuikuilee pieneläinhäkeille ja juttelee esineille. Täällä "pelastus" oli lelukaari. Kyseessä siis helppo vauva, joka äkisti muuttui itse saatanaksi. Nyt on sitten aikaa taas kaivaa käsitöitä esille ja perehtyä omiin harrastuksiinkin.

No niinhän se menee. Mutta hyvä että tiedostat sen jo nyt, niin ehdit totutella ajatukseen. Minulle se tuli yllätyksenä.

Mutta toisaalta lapsen myötä elämän prioriteetit muuttuivat reilusti. Vanhoja harrastuksia en hirveämmin kaipaa, tilalle on tullut lapsen kanssa yhdessä tekemistä ja kerran viikossa on oma harrastus (kuten myös puolisolla). Ja se kaikkein sitovin vauvavaihe on onneksi lyhyt!

tsemppiä, kyllä se siitä!

Ai niin, se vielä että ei kannata ihan hirveästi suunnitella mitä sitten vauvan kanssa touhuaa, se vauva voi kuitenkin olla tosi monen sorttinen luonteeltaan ja siitä riippuu mitä voit tehdä!