Lue keskustelun säännöt.
Haittaako, jos ei koskaan tee mitään?
23.09.2013 |
Opiskelen, mutta muuta en juurikaan tee. Ja koulukaan ei ole haastavaa/ei ole pitkiä päiviä, että ei ole siitä kyse, ettenkö ehtisi muuta. En ole koskaan harrastanut mitään, mikään ei pahemmin kiinnosta, en edes lenkille saa itseäni raahattua melkein koskaan.
Joskus ihmettelen, miten osaankin kuluttaa niin hyvin aikaa tekemättä MITÄÄN hyödyllistä. Saatan pyöriä ympyrää ja pyyhkiä pölyjä (tykkään siivoamisesta ja sellaisesta touhuilusta, mutta siivottavaa ei yhdeltä ihmiseltä juurikaan tule), lukea AV-keskusteluja TUNTEJA, ihan aiheesta kuin aiheesta, välillä selaten kissakuvia/muuta tähdellistä. Telkkaria katselen tunnin tai pari päivässä.
Pitäiskö mun valehdella, kun kysytään "mitäs olet puuhaillut?". EN MITÄÄN.
Taidan olla maailman flegmaattisin ja tylsin ihminen.
Kommentit (25)
Kannattaa varmistaa, ettei ole masennusta. Minulla meni kaksi vuotta tuollaiseen tekemättömyyteen, ennen kuin sain diagnoosin. En tosiaankaan pitänyt itseäni masentuneena, mutta terapian myötä olen kyllä ymmärtänyt, mistä tarmon puute johtui ja miten voit suunnata elämääni itse. En ole vieläkään mikään himosuorittaja, mutta selvästi aktiivisempi ja onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oot ite tyytyväinen siiihen ettet tee mitään, ni sittehän se ei haittaa. Älä muista piittaa.
Mutta jos ite kaipaisit enempi sisältöä elämääsi, ni sitte pitää itte sitä sinne keksiä ja tehdä, ei se tuu tyhjästä eikä ainakaa näitä palstoja tuijottamalla.
Joo samaa mieltä tuosta, että haitttaa jos ei itseäsi haittaa. Ehkä viihdyt omassa seurassasi, ajattelet paljon kaikenlaista enemmän tai vähemmän viisasta, mutta kuitenkin tykkäät pohdiskella milloin mitäkin?
En oikeastaan osaa edes sanoa, viihdynkö näin. Samoin en tiedä, olenko masentunut, vai kuuluuko tietynlainen epätoivo ja suru luonteeseeni - elämääni kun se on aina kuulunut.
Vaikea kuvitella, että koskaan nauttisin elämäntavasta, jossa kalenteri on täynnä ja jatkuvasti on juostava joka paikkaan. Ehkä jos olisi joku, jonka kanssa tehdä asioita (valmistaa ruokaa, käydä kävelyillä jne.), varmasti tykkäisin. Nyt tällä hetkellä tuntuu, etten ole niinkään edes elossa, elän sellaista "sitku"-elämää.
Ja ei, en voi puolustuksekseni edes sanoa, että miettisin mitään kovin viisasta :D
ap
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 18:22"]
En oikeastaan osaa edes sanoa, viihdynkö näin. Samoin en tiedä, olenko masentunut, vai kuuluuko tietynlainen epätoivo ja suru luonteeseeni - elämääni kun se on aina kuulunut. ... Nyt tällä hetkellä tuntuu, etten ole niinkään edes elossa, elän sellaista "sitku"-elämää.[/quote]Minulla oli samanlaisia fiiliksiä. Tuo ei ole normaalia. Suosittelen hakeutumista psykologin juttusille. Terapiasta on hyötyä monelle! -3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan en tarkoittanut, että pitäisi miettiä viisaita!
Itsekään en ole mikään suorittaja.
Päivät voivat mennä tekemättä yhtään mitään. Oikeastaan nautin tekemättömyydestäni - mieheni ei.
Voin istua keinussa ja lukea kirjaa. Nautin suunnattomasti yksin olosta, tekemättömyydestäni, rauhassa olosta. Ei kiirettä mihinkään, saan rentoutua edes kotona.
Työelämän julmettu jatkuva kiire on täysin vastakohta kotona olooni.
Nykyisin on tullut sanomista mieheni kanssa, kun en tee mitään kotona. Hänellä taas pitää olla koko ajan tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi se ehkä olla jossain määrin normaalia kokea, että elämässä on ja on aina ollut tietty surullinen pohjavire. Tai jos ei ole, niin pitäisi minunkin kai sitten mennä terapiaan. Koen olevani ihan normaali kuitenkin ja tästä suruasiasta huolimatta nautin elämästä. T. 5 & 8
No et sä välttämättä masentunutkaan ole, jos oot nyt vaan havahtunut asiaan. Se on yleensä ansimmäinen askel kun alkaa kaipaamaan jotain uutta. Jos alkaa tuntuu sitlä, et vois vähän muutakin koittaa tehdä, ni sit ei muutakun tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään oikeastaan tee koskaan mitään ihmeellistä. Olen sellainen tössöttelijä. Olen tosin tössötellyt itselleni tutkinnon ja pari mukulaa, mutta en ole koskaan elämäni aikana tainnut olla kovin kiireinen tai tehokas suorittaja. En vaan ole sen luonteinen, enkä jaksa motivoitua useimpiin asioihin mistä muut ovat enemmän tai vähemmän tohkeissaan.
Jos elämässä ei ole velvoitteita, niin mitä haittaa siitä on jos ottaa rennosti? Parempaa se aina on, mitä elämänsä täyttäminen esimerkiksi kuluttamisella, oman ulkonäön loputtomalla puunaamisella tai vahingollisilla ihmissuhteilla.
No ei todellakaan haittaa hittojakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset kilpailuttaa liittymiä, sähkösopimuksia, vakuutuksia ja vaihtaa niitä. Samoin tekevät kotona keittiö- ja kylpyhuoneremonttia. Tai siivoavat kodista turhaa tavaraa keräyksiin ja kirppareille. Minä en tee mitään noista, on liian työlästä minulle. Ihan välttämättömimmät kotihommat teen, pikkuisen kuntoilen ja laitan ruokaa harvakseltaan, kun syön sitä samaa sitten useamman päivän. Muu aika kotona menee lepäillen. En vaan jaksa enempää.
Laiskuus on yksi perisynneistä ja aina löytyy joku, joka tästä haluaa muistuttaa - tekemättömyys on olennainen osa häpeäkulttuurimme kivijalkaa. Tavallaan auttaa ymmärtämään muita ihmisiä paremmin, kun he alkavat marmattamaan tekemättömyydestä; he vain yrittävät siirtää omaa kasvutraumaansa eteenpäin.
ei minua haittaa, voit olla jopa hengittämättä jos haluat
Miksi haittaisi? Se haittaa varmasti enemmän kaikkia muita kuin itseäsi. Viisastelijoita riittää.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan haittaa hittojakaan.
Tuo saattoi olla oma kommenttini viimeksikin. Eikä mielipide ole siitä muuttunut
Munkin mielestä on ihana vain olla tekemättä mitään. En kaipaa mitään. Olen varmaan muuttumassa ameebaksi.
Etpähän tee sitten paljon pahaakaan. :)