Lue keskustelun säännöt.
Kyläily vastasyntyneen luona
23.09.2013 |
No johan pomppas. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa viisi vuotta. Miehen sukulaiset eivät ole soitelleet, käyneet kylässä, kutsuneet kylään, olleet ylipäätään millään tavalla tekemisissä kanssamme. Olemme tavanneet yhden heistä kerran sattumalta kaupungilla, ja hän kommentoi ulkonäköäni heti kättelyssä todella törkeästi. Mieheni sukulaisista ainoastaan hänen vanhempansa pitävät yhteyttä, ja he ovat ihan ok, vierailevat meillä säännöllisesti ja me heillä.
Mutta nyt kun esikoisemme on syntynyt (kotiuduimme vasta sairaalasta) on tänne tunkemassa jos jonkunlaista kumminkaimaa kylään. Ja kun mieheni on vastannut ettemme ota nyt vieraita vastaan tällä viikolla, niin heti on herneet nenässä.
En nyt oikein ymmärrä, että miksi se on muutamasta päivästä kiinni se kylään tuleminen juuri nyt, kun ei ole koko yhdessäoloaikanamme (7 vuotta) ketään kiinnostanut kuulumisemme kissanpaskan vertaa?
Oletteko te päästäneet sellaisia ihmisiä katsomaan vauvaa jotka eivät ole aiemmin olleet missään yhteyksissä? Ja ennen kaikkea, onko sellaisia ollut tunkemassa kylään heti sairaalastapääsyn jälkeen?
Kommentit (5)
Meillekin olivat tervetulleita vain isovanhemmat ja sisarukset, joiden kanssa toki siis olemme muutenkin tekemisissä. Muut vieraat saivat odottaa muutaman viikon ennen kuin pääsivät katsomaan vauvaa.
Mitä väliä sillä on jos sukulaiset suuttuvat, jos kerran eivät tähänkään asti ole olleet missään tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen synnyttyä emme ottaneet vieraita vastaan pariin viikkoon, ja senkin jälkeen vain lähimmät. Sairaalassa kävivät lähimmät katsomassa ja sen jäökeen parin viikon päästä. Kun vauva oli 2kk, kutsuimme ystäviä. Mielestäni ketään ei ole pakko päästää, varsinkaan sellaisia joiden kanssa ei muutenkaan olla tekemisissä. Mun lempitätini kävi serkkuni kanssa yllätysvisiitillä, se oli ihan kiva vaan vaikkeivat ole ennen käyneetkään ja harvoin nähdään.
Jokainen perhe määrittelee itse rajansa. Onko se nyt niin kamalaa jos joku ei-niin läheinen vetääkIn herneet nenään?!
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 15:05"]
Meillekin olivat tervetulleita vain isovanhemmat ja sisarukset, joiden kanssa toki siis olemme muutenkin tekemisissä. Muut vieraat saivat odottaa muutaman viikon ennen kuin pääsivät katsomaan vauvaa.
Mitä väliä sillä on jos sukulaiset suuttuvat, jos kerran eivät tähänkään asti ole olleet missään tekemisissä?
[/quote]
No eipä sillä mitään väliä olekaan. Lähinnä ihmetyttää tuo että nuo ihmiset edes kuvittelevat tulevansa meille juuri nyt kun vain kaikkein läheisimmät ovat tervetulleita, eivätkä tosiaan ole olleet yhtään kiinnostuneita meistä aiemmin.
2:lle: olet varmaan oikeassa että ongelma on juuri siinä ettei mieheni suvussa ole vauvoja. Lähinnä peräkammarinpoikia ja päihdeongelmaisia ikiteininaisia joilla ensisijaisena ei ole mielessä (onneksi!) lisääntyä. Ehkä kaikki vanhemmat sukulaisnaiset sitten yrittävät meidän kautta toteuttaa toteutumatta jäänyttä isovanhemmuuttaan.
Toki jokainen perhe luo omat sääntönsä ja tapansa! Mun on kuitenkin tasapuolisuuden vuoksi esitettävä oma kantani; musta oli ihana kun ihmisiä kiinnosti! Heti kotiutumisen jälkeen tulivat ekat vieraat, ja heitä sitten riittikin noin joka toiselle päivälle ensimmäisten viikkojen ajan. Nautin siitä suunnattomasti! Kodin ulkomuodosta ei tarvinnut stressata; aina joko minä tai mies ehti imuroimaan ja pyyhkimään suurimmat pölyt. Tarjottavia olin tehnyt äitiyslomalla pakkaseen, kaupasta saatiin joskus haettua pullat, jotkut vieraat toivat "rotinoita" ja joskus ehdin jopa tekaista jonkun piirakan. Kurjempaa minusta oli, kun vierasvirta väheni ja mies palasi töihin, vaikka suunnattomasti nautinkin päivistä vauvan kanssa ihan kahdestaan. Silti odotan innolla toista kierrosta ja sitä, kun ihmiset taas tulevat käymään ja ihastelemaan just meidän täydellistä vauvaa! :)
En ole ottanut vieraita vastaan heti sairaalasta tultua. Se on ihan äidistä kiinni koska tuntee että jaksaa sellaista. Mulle synnytys on aina ollut henkisesti ja fyysisesti rankka juttu niin tarvitsen muutaman viikon rauhaa perheen kesken. Vauvasta voi ottaa kuvia ja lähettää vaikka sähköpostitse malttamattomille. Isovanhemmat nyt ovat asia erikseen, heidät olen heti päästänyt katsomaan. Jospa teidän suvussa tämä on ensimmäinen vauva pitkään aikaan niin se herättää paljon kiinnostusta. Lupaan että seuraavan kanssa on ihan erilaista.