Voiko oppia olemaan ärsyyntymättä kaikesta "turhasta"?
Olen synnynnäisesti (varmaan siis temperamentiltani tmv.) sellainen, että häiriinnyn ja ärsyynnyn kaikesta mahdollisesta. Naapurista kuuluvat äänet, napurin kissa joka juoksee välillä meidän pihalla, kadulla jalkapalloa pelaavat ja metelöivät lapset... Kaikki ihan turha häiritsee.
Koska tästä ominaisuudesta on kaikkein eniten haittaa itselleni, olen päättänyt päästä ärsyyntymisestä eroon. Onko joku onnistunut vastaavassa? Miten? Onko hyviä neuvoja muuten vain?
Kommentit (6)
Eipä muuten onnistunut, mutta asuin muutamia vuosia Etelä-Amerikassa, jossa on meteliä kahta kauheammin kuin vaikkapa Suomessa. Aikanaan siihen asuinalueen jatkuvaan möykkään, elämänmenoon ja biletykseen melkein tottuikin. Nykyisin asun Euroopassa ja esim. tuossa kerrostalon lähellä olevan koulun möykkää ei juuri tule edes noteerattua. Eli siedätyshoito on tepsinyt.
Kuulostaa kyllä oikeasti joltain sairaudelta, ei mikään normaali ihmisen tempperamenttiin liittyvä asia.
Kyllä itseään voi kouluttaa ja luonnettaan kasvattaa. Tutustu esimerkiksi mindfulness-tekniikkaan, opettele nousemaan ärsytyksen yläpuolelle. Mä olen tietoisesti opetellut rauhoittumaan, eikä minua enää häiritse juuri mikään ulkoapäin tuleva. Keskityn vain omaan hengitykseeni ja annan mennä ohi. Ei ole stressiä eikä hermoilua.
No ei ole sairaus kyseessä, satun vain olemaan tällainen. Ihmiset ovat erilaisia. ap
Mutta siis kiitos hyvistä neuvoista! Kuvaavaa, että tässäkin ketjussa ensin silmään pisti tuo negatiivisen sävyinen viesti :D ap
Daniel Golemanin kirja Tunneäly -lahjakkuuden koko kuva kannattaa lukea.