Järisyttävän ihana rakkaus

Onnea

Ei voi muuta sanoa.

Siis sinulla on oikeasti käsissäsi nyt jotain, jota jotkut eivät koe koskaan.

---

Kiitos. Takana on lähemmäs 20 vuotta yhteiseloa erilaisen ihmisen kanssa: paljon ristiriitoja, kylmyyttä ja toisesta etäällä olemista. Kauan sitä kestikin, kun en halunnut jättää hyvää miestä, vaikka ihan eri paria oltiinkin.

Nyt suhde on persoonaltaan samanlaisen ihmisen kanssa, jolla on samat harrastukset, arvot ja ihan kaikki. Mitään ristiriitoja tai väärinymmärryksiä ei vaan tule koskaan. Tämä tuntuu ihmeeltä.

No me ollaan miehen kanssa ihan samalla aaltopituudella. Ollaan toistemme parhaat kaverit, mies on aina tukemassa ja auttaa, on tasa-arvoinen, kokkaa, siivoaa, hoitaa mitä tarvitsee. Ei juokse kapakoissa, rakastaa kotielämää ja lapsia sekä eläimiä, musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa (mutta ei humala- hakuisesti). Uskollinen (tiedän koska viettää kaiken ei-työssä-aikansa kotona). Rakastaa jutella ja keskustella aiheesta kuin aiheesta. Ei tuhlaa rahojaan mutta ei ole pihikään, romanttinen ja hellä, tykkää hellyydestä ja hellittelystä molemmin puolin.Hakee minut aina töistä kun pyydän, ja hakee lapsen tarhasta, syöttää ja hoitaa. On vakityössä,  ja ahkera töissä. Saan olla tässä suhteessa oma itseni ja itsekäskin. Ostaa minulle joululahjoja. Nauttii matkustelusta. Vaikka on ihana mies, niin ei ole vässykkä. Osaa laittaa lapset kuriin, ja karjasee tarvittaessa minutkin hiljaiseksi. On miehinen mies, seksuaalinen, mutta ei ole kiinnostunut mistään erikoisista seksileikeistä esim. anaalista tmv. Ei koskaan vaadi seksiä, jos minua ei huvita. Pitää itsensä puhtaana (joka päivä käy suihkussa, ja vaihtaa puhtaat vaatteet päälle), ja on kiinnostunut pukeutumisesta ja tykkää pukeutua "siististi". Uskoo Jumalaan, mutta ei ole mikään kovin uskonnollinen.

Silti meilläkin on riitoja, kun ollaan väsyneitä töistä, lapset valvottavat, ja joskus raha on tiukassa (esim. iso kodinkone hajoaa juuri joulun alla, auto hajoaa jne). Ihminen tottuu kaikkeen siihen hyvään mitä on. Me ollaan oltu onnellisesti naimisissa kymmenen vuotta, lapsia kaksi, koskaan ei ole ollut pahoja riitoja, tai monta päivää jatkuneita riitoja, mutta silti välillä toinen ärsyttää, tai tulee ristiriitaa. Aluksi oltiin niin rakastuineita ja ihastuneita, että toinen tuntui aivan täydelliseltä, ja "samanlaiselta" jne. Mutta kyllä se arki tulee hyväänkin parisuhteeseen, ja rakkauden huuma muuttuu syväksi kiintymykseksi, toisen hyväksymisenä kaikkine puolineen, ja kumppanuudeksi. Suurin tunteen palo on väistynyt, mutta toisaalta elämäni suurin tragedia olisi jos esim.puolisoni kuolisi.