Lue keskustelun säännöt.
taidan vähän vähentää kummiuttani
21.09.2013 |
En enää jaksa. Minulla ja miehelläni on kummityttö. Hän on sukulaisperheestä, jota näemme säännöllisesti, mutta emme ole läheisiä. Olen nyt 7 vuotta ostanut ajatuksella synttäri- ja joululahjat, ja aina tavatessa, joskus puhelimessakin kysellyt lapsen kuulumisia. Lapsen vanhemmat eivät tunnu tajuavan tippaakaan, että olen kiinnostunut lapsesta. Jos kysyn kuulumisia, puhe vaihtuu minuutissa johonkin muuhun. Lapsi on niin ujo, ettei itse puhu mitään, eikä häntä tähän asti ole tippakaan kasvatettu siihen, että ujonkin lapsen kuuluu jotain pientä vastata tervehtivälle sukulaiskummitädille. Synttäreinä kun menemme sisään, lahja revitään kädestä eteisessä, kiitosta ei kuulu, lapsi menee jonnekin oman huoneen nurkkaan avaamaan lahjan, ja lahja ja paperinriekaleet jäävät lattialle. Mitään kiitosta/kommenttia lahjasta ei tule myöskään avaamisen jälkeen. Eikä vanhemmat ohjaa tätä menoa yhtään. Eihän tämä lapsen vika ole, mutta jotenkin en jaksa enää. Alan ostaa lahjat pienemmällä budjetilla ja vähemmällä vaivalla, ja rupean ajattelemaan lasta yhtenä monista sukujuhlista vilistävistä tenavista, jotka kohta muuttuvat kuitenkin murjottaviksi teineiksi. Jos ei vanhempia kiinnosta tukea kummin suhdetta lapseen tai kasvattaa lasta tippaakaan, niin olkoon.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kakkoselle: selostin kyllä alkuperäisessä viestissäni, että olen yrittänyt tutustua lapseen. Ei onnistu. Mitään syvällisempää ei voi keskustella ennenkuin pääsee puheväleihin. Joten olen panostanut lahjoihin, yleensä periatteella, että lapsi saa aina jotain laadukast/kehittävää ja jotain hauskaa. Esim laadukas ikään sopiva hauska kirja + joku kimalleliimasetti. Tai ajaton ja tyylikäs, mutta lapsellekin mieluisa koru. Tai samanaikaisesti kehittävä ja hauska peli. ym.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 15:44"]
kakkoselle: selostin kyllä alkuperäisessä viestissäni, että olen yrittänyt tutustua lapseen. Ei onnistu. Mitään syvällisempää ei voi keskustella ennenkuin pääsee puheväleihin. Joten olen panostanut lahjoihin, yleensä periatteella, että lapsi saa aina jotain laadukast/kehittävää ja jotain hauskaa. Esim laadukas ikään sopiva hauska kirja + joku kimalleliimasetti. Tai ajaton ja tyylikäs, mutta lapsellekin mieluisa koru. Tai samanaikaisesti kehittävä ja hauska peli. ym.
[/quote]
Ja yhä puhut vain niistä lahjoista. Tärkeintä olisi kummina se, että hyväksyisit lapsen sellainesa kuin hän on. Joslapsi on ujo, hän on ujo. Asiaa ei voi muuttaa. Jos lapsen vanhemmat eivät opeta käytöstapoja, mitä kiittäminen esim. olisi, niin sitä tärkeämpää on pitää yhteyttä, jotta lapsi näkisi, miten kiittäminen sujuu muualla.
sitä paitsi lapsi alkaaolla jo sen ikäinen, että kummina voisit viedä häntä yksinkin kirkon lapsille järjestettäviin tapahtumiin (ilmaisia) tai vaikka teatteriin, elokuviin, balettiin yms. Näissä sitten päisit näyttämään niitä käytöstapojakin ihan toisella tavalla. Lisäksi saisitte yhteisiä muistoja.
Äläkä unohda sitä rukoilua. Se on todellakin täkreintä, mitä kummilapsen vuoksi voi tehdä.
Älä osta tavaraa, lupaa viedä elokuviin, uimaan tms. Saat siten yhteistä, kahdenkeskistä aikaa rakentaa kummisuhdetta. Mielestäni ei ole liian myöhäistä, tyttöhän on vasta nuori. Erityisesti ujo tarvitsee rohkaisua toimia myös vieraampien kanssa ja piankos olette tuttuja, kun tapaatte säännöllisesti kahden. Lapset usein ovat todella erilaisia kun vanhemmat eivät ole läsnä.
Voi ap, vähennä vapaasti. Olethan jo 7vuotta yrittänyt parhaasi mukaan lahjoa ja jutella syvällisiä tuon ikäisen ujon kanssa, nyt on hyvä hetki luovuttaa, eikä kannata tukea sitä lasta, ja ehkä saada hänestä jokskus jotain irtikin verbaalisesti. Mutta joo, luovuttaminen on aina helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 2 v on ujo, niin hän on ujo. Jos 7 v on ujo, niin hän on ujo, mutta mikäli vanhemmat ovat sivistyneet, niin hän osaa jo tervehtiä ja kiittää, ym käytöstapoja. Jos 2 v on villi, hän on villi. Jos 7 v villi, niin hän on 7-vuotiaanakin eläväinen ja pistää menemään pihalla, mutta osaa myös tarvittaessa hetken olla paikallaan ja sietää tylsyyttä, jos vanhemmat ovat sivistyneitä. Inhoan sellaista asennetta, että lapsi on kunnolline, jos ei häiritse. Ujojakin pitää kasvattaa.
ap vastaa: olen panostanut lahjoihin, koska muuta väylää ilahduttaa lasta ei ole löytynyt. Sitä paitsi lapsille on kiva ostaa lahjoja, kun kasvavat ja tarpeet muuttuvat. Inhoan lahjojen miettimistä aikuisile... mikä nyt ei liity aiheeseen mietenkään... : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lisää että näissä perheissä täysin kahdestaan ajan viettäminen lapsen kanssa ei ole ihan luontevaa. Lapsen sisarukset ja omat lapset sen ikäisiä, että olisi vähän hullua poimia tämä yksi lapsi messiin teatteriin ja jättää muut rannalle.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 16:00"]
Ap lisää että näissä perheissä täysin kahdestaan ajan viettäminen lapsen kanssa ei ole ihan luontevaa. Lapsen sisarukset ja omat lapset sen ikäisiä, että olisi vähän hullua poimia tämä yksi lapsi messiin teatteriin ja jättää muut rannalle.
[/quote]
Miksi ei onnistuisi?
Omat lapset ragee ja sisarukset ovat kateellisia?
Meillä on kyllä aina onnistunut omien kummilasteni kohdalla ja lasteni kohdalla kummiensa kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vein 5-9-vuotiasta teattereihin, elokuviin ja syömään aina porukassa, sisarusten ja omien lasteni kanssa. Sitten uskalsi jo yksin ja nyt on ollut kivaa pelkästään hänen kanssaan. Olen tarkoituksella vältellyt näitä synttäreitä, koska niissä en koskaan nähnyt kummilapsestani kuin vilauksen ja revityt lahjapaperit lattialla, sanaakaan ei vaihdettu. Niinpä annan lahjaksi elämyksiä kanssani.
Rukoilijasirkalle tiedoksi että kummeja on myös muunlaisia kuin kristillisyyttä opettavia, meidän lapset ei kuulu kirkkoon mutta kummit heilläkin on. Ja kunhan kasvavat, toivon että saavat kummeiltaan mieluummin yhdessäoloa ja mukavia elämyksiä eivätkä vaan materiaa.
Miten kummiutta voi vähentää? Mielstäni olet nyt vain kertonut jostain lahjoista, jotka eivät kummiuteen kuulu. Toki voi niitä lahjojakin ostaa, mutta muutenhan kummin täkreimmät tehtävät ovat tukea vanhempienkrisitillistä kasvatusta ja rukoilla kummilapsen puolesta.
En jotenkin ymmärrä, että miten tuollainen lapsen hylkääminen olisi kristillistä toimintaa?