Annatteko/myyttekö pois lahjoiksi saatuja asioita?
Tuli nyt vaan mieleen kuin luin kuinka kummitytölle lahjaksi annetut vaatteet löytyivätkin kirpparilta.
Itse olen pitänyt aivan kaikki lahjat mitä olen elämäni aikana saanut. Aivan kaikki. Tallessa ovat huoneessani lapsuudenkodissani.
Olin aika järkyttynyt kun 9-luokkalaisena ollessani eräs kaverini kertoi kuinka hän antaa pois saamiaan lahjoja. Sanoi että koko perhe tekee sitä. Annetaan saadut synttäri-/joululahjat seuraavana jouluna/synttärinä jollekin toiselle tai sitten oitis kirpparille.
Joten kertokaahan, onko täällä joukossa ihmisiä jotka "kierrättävät" saatuja lahjoja eteenpäin ystäville, sukulaisille lahjoiksi tai sitten kirpparille?
Miksi teette niin? Ette halua enempää leluja nurkkiin lojumaan? Eikö koriste-esine tai kasvi sovi sisustukseen vai onko jokin lahja vaan ollut älyttömän ruma tai yliampuva?
Kertokaahan kokemuksia! Mitä tapahtuikaan tuliaisena tuodulle purkitetulle eskimon napanöyhdälle tai itse kotona maalatulle "tyylikkäälle" kukkapurkille/maljakolle?
Ja lopuksi...onko tullut ikäviä tilanteita vastaan jälkeenpäin, kun lahjan antajalle on selvinnyt että hänen antama lahja onkin kierrätetty eteenpäin? ;)
Kommentit (31)
höpö höpö meillä menee suoraan roskakoriin kaikki!!!
kukaan ei ole koskaan ostanut mitään mitä perheemme haluaa tai mikä meille kelpaa.huoh
me ostamme kalliita hienoja lahjoja muille ja mitä meille tuodaan??? jotain hyasintteja ja muuta rihkamaa älyhoi
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 00:40"]höpö höpö meillä menee suoraan roskakoriin kaikki!!!
kukaan ei ole koskaan ostanut mitään mitä perheemme haluaa tai mikä meille kelpaa.huoh
me ostamme kalliita hienoja lahjoja muille ja mitä meille tuodaan??? jotain hyasintteja ja muuta rihkamaa älyhoi
[/quote]
Ehkä olisi hyvä esittää jonkunmoisia lahjatoiveita? Siten voisitte saada mieluisia lahjoja? :)
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 00:40"]höpö höpö meillä menee suoraan roskakoriin kaikki!!!
kukaan ei ole koskaan ostanut mitään mitä perheemme haluaa tai mikä meille kelpaa.huoh
me ostamme kalliita hienoja lahjoja muille ja mitä meille tuodaan??? jotain hyasintteja ja muuta rihkamaa älyhoi
[/quote]
Liian kallis maku vai? :D ootteko oman sukunne kermaperseitä? Heitätte roskikseen jos joku tuo ite tehtyjä joulutorttuja tai pipareita? Tai synttärikakun?
"Tähän kakun kermavaahtoon ei ole käytetty kalleinta alpakan luomumaidosta tehtyä kermaa voi hyhhyh! Oitis roskiin!" :::Ddd:Dd
Vaikka ajatus olisi hyvä niin jos lahja jää käyttämättä epäsopivuuden takia niin se on luonnonvarojen tuhlausta. Ennemmin kiertoon sellaiselle jolle kyseisellä asialla on oikeasti käyttöä.
Miksi luovun sopimattomista lahjoisyta? Etupäässä edellämainitusta syystä, mutta myös siksi että säilytystila on rajallinen. Ennen hillosin velvollisuudentunnosta käyttämättömiäkin lahjoja pitkään kaapissa, mutta totesin ettei siinä ole mitään järkeä kun tila loppui ja kaapisa niistä ei ole kenellekään mitään hyötyä/iloa.
No jos ne ovat kaupasta ostettuja eikä niille ole enää käyttöä, niin vien pelastusarmeijan keräykseen tai annan muuten eteenpäin kuten kaikki muutkin tarpeettomat tavarat. Turhaanhan niitä kaapissa säilyttää tilaa viemässä, vaan antaa mieluummin sellaiselle, jolla on niille tarvetta. Kaikki sukulaiseni ja tuntemani ihmiset tekevät tietääkseni samoin, joten ei kenelläkään ole asiasta huomauttamista. Itse tehdyt lahjat säilytän.
En ole ikinä myynyt. Joskus olen antanut eteenpäin vaikkapa lahjaksi saadun kynttilän, jos kynttilöitä on jo ollut paljon kaapissani. Mitään henkilökohtaisempia lahjoja en anna eteenpäin, lähinnä tuollaisia kyläilytuomisia.
Inhoan turhaa roinaa yli kaiken. Jos tavaralle ei ole käyttöä tai ei sovi/miellytä, annan tai myyn pois. Aikuisten kesken olemme jo vuosia sitten sopineet, että vain lapsille ostetaan lahjoja. Tämä vähentää joulustressiä huomattavasti sekä älytöntä "rahan siirtoa" aikuiselta toiselle. Myös ekologista. Suosittelen!
En osaa edes kuvitella, miltä kotimme näyttäisi jos olisin säilyttänyt aina kaiken lahjaksi saadun...
Esimerkiksi kun muutimme nuorina miehen kanssa yhteen saimme lahjaksi kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Pidettiin näitä aina siihen saakka, kunnes oli varaa hankkia oman maun mukainen uusi tilalle. Muutenhan asuisimme edelleenkin anoppini ja äitini 70-80-luvun maun mukaisessa fuusiokodissa, joka ei olisi meidän näköinen millään tavalla...
En anna. Olen lapsena saanut sellaisen opin, että on erittäin huono ja loukkaava tapa lahjoittaa omia lahjojaan pois. Niitä pidetään ja käytetään jo siksi, että se on kohteliasta antajaa kohtaan. Pitää olla kiittää siitä, että on lahjalla muistettu.
Tästä on seurannut pientä hupiakin, kun on lapsena saanut isotädiltä lahjaksi jotakin kullattuja muoviesineitä a la Valitut Palat.. Pohtinut miten sen saisi piilotettua omaan kirjahyllyynsä siihen asti, että täti tulee taas kylään. Tai miten joku hirveä vaasi voisi mennä vahingossa rikki.
Ehkä tämäkin on ikäpolvikysymys. Nuoret ihmiset näkevät kaikessa mahdollisuuden "kierrättää" ja "olla keräämättä krääsää nurkkiin", me nelikymppiset pidämme tärkeämpänä tunnemerkitystä antajalle ja saajalle. Ja kieltämättä kyllä pahoitan itsekin mieleni, jos huomaan että antamani lahja katoaa saman tien.
Totta kai pistän tavarat heti kiertoon kun niille ei ole enää tarvetta. Oli se sitten itse ostettu tai saatu lahjaksi. Tavarat on tarkoitettu käyttöön, ei museoitaviksi. Poikkeuksena käsityöt, niitä en anna eteenpäin vaikka en niistä niin innoissan olisikaan.
Me ainakin olemme elämämme aikana muuttaneet usein ja asuneet aika ahtaissakin kodeissa, ja samalla on tullut karsittua kaikkea tavaraa rankalla kädellä. Ei monissakaan asunnoissa yksinkertaisesti ole tilaa säilyttää kaikenlaista tilpehööriä, jota ei tarvitse tai jonka katselemisesta ei nauti. Ja ikinä en ole vielä jäänyt ikävöimään yhtäkään eteenpäin antamaani tavaraa. Se ihana avaruuden ja tilan tuntu aina isomman siivousurakan jälkeen on aina sen arvoista. :)
Olemme tehneet sukulaisten ja ystävien kanssa jo vuosia sitten lahjattomuussopimuksen, eli aikuisille ei osteta mitään tavaraa, jokainen saa ostettua itselleen juuri sitä mitä itse haluaa. Tämä on toiminut hyvin. Äitini tykkää tehdä käsitöitä ja hän kysyy aina mikä olisi hyvä, vaikka kyseessä olisi lapsille tulevat villasukat.
Toimin vapaaehtoisena lasten parissa useassa harrastusryhmässä. Tätä olen tehnyt jo noin 25 vuotta. Jouluisin ja keväisin tulee noin 40 lahjaa, joista puolet sellaisia, jotka eivät ole kuluvia. Vuodessa tulee siis tavaroita pelkästään noilta harrastusryhmiltä se 40. Lisäksi töistä saan noita kestomuistamisia noin 20 vuodessa.
Vuodessa minä siis saan lahjaksi pelkästään vierailta lapsilta 60 tavaraa. Ihanko oikeasti, minun pitäisi joka vuosi ostaa uusi lipasto tai kaappi, jossa voisi säästää taas lahjaksi saatuja koristeita, eriparimukeja yms. krääsää?
Me saatiin häälahjaksi maailman rumin taulu. Tuttavan itsemaalaama mutta ei mitenkään meitä varten tehty, kunhan nyt jotain piti keksiä lahjaksi. Pitkään pyöri mukana laatikoissa ja varastoissa, mutta yhdessä muutossa "vahingossa" katosi. Jäi vähän huono omatunto, olihan sillä tietynlaista tunnearvoa.
Todellakin annan ja surutta. Ja jotkut lapsen vaatteet, kun ne jää pieniksi niin miksi niitä pitäis säilöä ihan vaan sen takia että ne on lahjaksi saatu? Tai jos nyt vaan ei muuten ole miellyttävät, kummitkin voivat erehtyä.
Nykyään on niin paljon materiaa muutenkin, minä en todellakaan aio olla se joka kaiken kodissaan säilöö. Ei riittäis kaappitilat ja turhien, käyttämättömien tavaroiden varastointi nyt vaan on niin pöllöä.
Kaikki eteenpäin, mutta aina niin, ettei lahjanantaja huomaa/pahastu! Minusta niillä, jotka säilyttävät krääsää tai muuta "ei omantyylistä", ei voi olla kaunis koti.
Todellakin myyn kirppiksellä tai laitan kiertoon tai tähän tarkoitukseen sopimattomat menee jonkin ajan kuluttua roskiin. Ei ole tilaa säilytellä, nytkin karsin koko ajan kaapeista tavaraa myyntiin. Täytyy olla valtavat varastot, jotta voi joka lahjan säilyttää. Omassa lapsuuden kodissani ei ole enää "minun lapsuuden huonetta", jonne roudata kamansa, vaan se on nätti vierashuone nykyisin. En todellakaan oleta, että voisin säilyttää tavaroitani vanhempieni kodissa...
Lahjoja en myy, se olisi jotenkin noloa.
Lisäksi lahjoissa kuin ylipäätään saaduissa esineissä on periaate, että kun en tarvitse, kysyn siltä, jolta olen ko. asian saanut, että miten hän haluaa mun toimivan eli haluaako esineen mahdollisesti takaisin antaakseen sen vaikka jollekin toiselle vai saanko mä antaa sen kierrätykseen.
Saaduissa tavaroissa toki usein tämä kerrotaan jo etukäteen "tämän takin haluan takaisin, muut voit laittaa vaikka UFF:lle". Toimii =)
Ja ne lahjat... Vähän riippuu mitä on saanut ja mistä on saanut. Duunista saadut lahjukset olen aina laittanut kiertoon, mä en niillä Iittalan yms. kipoilla mitään tee, mutta tunnen monta, joka arvostaa. Jos lahja on saatu hyvältä ystävältä/perheenjäseneltä ja jostain syystä se ei käy mulle, kerron tämän ja kysyn, että miten tämä haluaa toimia.
Poikkeus on mm. anoppi, joka antaa sellaisia esineitä, joista en itse tykkää, mutta hän on erittäin ylpeä, kun antaa. Ja mä tiedän, että moni muukin ois iloinen moisista. Hän siis yrittää kovasti, mutta on ollut anoppi vasta pari vuotta, joten en ole kehdannut vielä kertoa, että niitä vuoden trendi-juttuja ei kannattais kantaa meille ja mieskään ei kehtaa sanoa äidilleen tästä, just sen takia, että se on niin iloinen "luin lehdestä, että nämä porot, tällaiset Pentikin, on nyt muotia ja kävin sitten varta vasten teille hakemassa". Eli anopin lahjukset on tallessa, kun ei halua pahoittaa vanhan naisen mieltä. Ollaan kyllä saatu nyt vähän muokattua siihen suuntaan, että tuo meille mieluummin vaikka hyvää viiniä kuin mitään tavaroita =)
Lahjan tarkoitus on kai ensisijaisesti ilahduttaa eikä päätyä loppuelämän velvollisuudeksi. Mikä voisi olla fiksumpaa tehdä tavaroille, joita ei itse käytä, kuin laittaa ne kiertoon jollekin, jolla on niille käyttöä.
Yleensäkin, minusta osoittaa lahjan antajalta aikamoista itsekkyyttä ja kaikkea muuta kuin ilahduttamisen halua, jos hän kyttää ja arvostelee, mitä lahjan saaja lahjallaan tekee.
Laitan lahjat surutta eteenpäin. Voin säilyttää pari vuotta jos tuntuu että mieli voi muuttua. Yleensä ei.
Mäkin annan eteenpäin avaamattomia lahjoja.
Osasyynä on taloudellinen tilanne.
Meillä kotona aina viedään kirpputorille lahjoiksi saadut koltut. Lapsien kanssa aina yhdessä ostetaan vaatteet kun kaupassa ollaan! Itse kun olin lapsukainen niin en koskaan saanut päättää omista pukeutumisista joten omille lapsille tahdon toisenlaista meininkiä. Muutaman kerran on muksut halunnut pitää lahjoiksi saatuja vaatteita.