Voiko ihminen elää onnellisena jos on katkera?

Katkeruus ei kannata.

En usko, että katkerana voisi elää onnellista elämää. Katkeruuden aiheesta pitäisi ennemmin päästää irti ja tehdä ns. surutyö. Todeta, että näin elämässä on mennyt ja en sitä voi enää muuttaa, mutta voin tuntea siitä surua ja antaa sitten olla.

Kyllä katkeruudesta pitää pystyä päästämään irti, ei muuten voi olla kunnolla onnellinen.

"elämä ei antanut sitä mitä halusin". Jaaha.

Tunnistan itselläni vähän samankaltaisia fiiliksiä. Mulla myös juuri nyt tietynlaista katkerutta kun en hirveästä yrittämisestä huolimatta onnistu yhdellä tietyllä elämänalueella. En tiedä miten paljon katkeruuden talttumiseen vaikuttaa se kumpuaako katkeruus joistakin ihmisuhdeasioista vai muista pettymyksistä. Itse yritän kovasti välttää katkeroitumista, mutta toisinaan se vaan väkisin tulee pintaan. Ainakin huumorini on muttunut hyvin mustaksi ja ja minusta on tullut paljon pessimistisempi kuin ennen. Yritän päivittäin muistuttaa itseäni niistä asioista, joista olen iloinen ja jotka olen saanut. Luulen, että on vaan elettävä ja ponnisteltava päivä kerrallaan katkeroitumista vastaan. Toisinaan tunnen, että kun oikein keskityn muiden asioihin ja käännän huomioni itsestäni muihin, niin unohdan oman pettymykseni. Toisten auttaminen ja ilostuttaminen tekee hyvää myös itselle.Mutta kysymykseesi voiko elää onnellisena, jos on katkera...luulen, että on vaan hyväksyttävä nämä pettymykset yms osaksi tätä elämää eikä jäädä niihin liian kiinni, niin kyllä kai se tasapaino on mahdollista löytää, toivon niin.

Mitä menetit AP?

tulee väistämättä sellainen olo että olet katkera ettet saa lapsia?

Minusta oikeasti ihan aidosti tuntuu, että katkeruus on tullut jäädäkseen. Voin tavallaan väkisin yrittää olla katkeroitumatta ja esittää itselleni, että en ole katkera, mutta minusta tuntuu koko ajan kuin huijaisin itseäni. Ei tunnu aidolta se olotila. Tätä on jotenkin todella vaikea selittää, mutta pelottaa aivan kauheasti, että olen sellainen katkera vanha mummo joka valittaa sitten vanhana kun elämä meni näin. Olen tehnyt mielestäni lähes kaiken tuon haluamani asian saavuttamiseksi. Vielä olisi joitakin reittejä sitä yrittää, mutta ne olisivat jo vahingollisia avioliitolleni sekä perheelleni ja taloudelle. Joten tässä vaiheess on tavallaan pakko ajatella muita enemmän kuin sitä omaa haluaan saavuttaa se asia mikä on itselleni niin tärkeä. Sitten välillä kun joka tuutissa toitotetaan, että koskaan ei saisi luovuttaa niin mietin, että pitäisikö sittenki yrittää, hautaan asti? Tämä on niin raskasta!!! En halua olla katkera paska, mutta aivan kun se olisi kohtaloni.

ap

Kyllä, tämä liittyy lapseen ja sen saamiseen.

ap

7/9: oma tilanteeni on se ettei mies halua lapsia, koska on saanut edellisessä liitossa jo yhden. ja minä tietenkin vielä lapsettomana haluaisin! en halua katkeroitua ja jäädä lapsettomaksi. Nyt olen laittanut siis eroprosessin käyntiin koska lasten hankkiminen ei ole vielä myöhäistä, vaikka mies on hyvä puoliso ja rakas. eli jos miehestä on kiinni niin VAIHDA POIS!

Ei varmasti voi. Toisaalta elämän tarkoitus ei ole tulla onnelliseksi, jos onnellisuus on elämäsi päämäärä, niin huonosti käy niiltäkin osin. Lapsettomuus on suuri suru. Katkeruuden vastalääke on kohdata se valtava kipu minkä asia aiheuttaa sinussa. ja purkaa (hyvässä terapiassa tai erittäin viisaalle ystävälle) kaikki se viha, raivo ja lopulta suru minkä menetys sinussa aiheuttaa. Sitä voi olla paljon. Suurin osa ihmisten henkisistä vammoista johtuu siitä ettei ihminen uskalla kohdata kipua vaan väistelee ja hankkii kaikenmaailman tunnelukkoja ja neurooseja. Kun olet saanut purkaa suurimman surun ja vihan pois, alat ehkä nähdä pikkuhiljaa aiheta kiitollisuuteen, muita vaihtoehtoja jne. Mutta jos et kohtaa sitä kauheaa tuskaasi, kannat sitä mukanasi ja se tulee aina viemään voimasi.  Ei ole helppo tie, mutta et ole yksin.  Samaa ja toisenlaisia kärsimyksen teitä kulkevat hyvin monet.

Minä en ole koskaan saanut naista - en ole edes suudellut ketään, kavereita sentään halannut. Aiemmin harmittelin sitä jatkuvasti, mutta nyt pyrin nauttimaan elämästä ja ajattelen, että ehkä vielä joskus kumppanikin löytyy. Sitä odotellessa harrastan, matkustelen, käyn katsomassa lätkää kavereiden kanssa jne.