Pidän ahneena vanhempia jotka odottavat lahjoja lapsilleen

Aina täälä palstalla saa lukea säännöllisesti siitä, että sukulainen/ystävä/kummilapsen vanhempi suuttui, kun annettu lahja ei ollutkaan tarpeeksi kallis/iso/mittava hankinta.

Mikä nykyään ihmisiä vaivaa? Odotetaan, että muut ihmiset maksavat lastensa jululahjat tmv lahjat? Miksi nykyään ei enää tyydytä pieniin lahjoihin? Koululainen toivoo esim. kummitädiltään parin sadan kännykkää (vai vielä kalliimpaa)?

Ja kaiken lisäksi etenkin vanhemmat olettavat, että tuttavaperhe/kummitäti ostaa lapselle kalliin lahjan?

Minusta on ahneutta vaatia/pyytää/odottaa, että joku muu kuin lapsen vanhempi ostaa kalliin lahjan lapselle, oli sitten kyseessä kummilapsi tai muu.

Nytkin monia täälä palstalla ärsyttää, että pitää ostaa sukulaisille lahjoja, ja jouluista on tullut liian lahjakeskeistä, että enää ei osata hiljentyä siihen joulun tunnelmaan ja sanomaan, vaan joulusta on tullut karmea pakkokaupallinen tapahtuma. Lahjoja on pakko ostaa puolelle suvulle, ja kumminkaimanlaselle, ja jos lahjat eivät ole tarpeeksi "isoja" niin siitäkin suututaan.

En ymmärrä tätä. Lahjan antamisen pitäisi olla vapaaehtoista, eikä lahjan saaja saisi vaatia saatikka arvostella saamaansa lahjaa.

Joulu on pilattu kaupallisuudella, ahneudella ja markkinamiesten hapatuksella siitä, että vain yltäkylläinen materialistinen joulu on oikea joulu. Mielestäni joulussa pitäisi ne lahjat olla sivuosassa, ja hiljentyä itse joulun sanomaan; joulurauhaan, kiitollisuuteen, ja lähimmäisen rakkauteen, eikä siihen mitä itse saa/ tai lapset saavat jouluna joululahjoja ja mitä keneltäkin. Lähimmäisen rakkaus on jotakin ihan muuta kuin tavaroiden haalimista ja vaatimuksia lahjoista.