Palasin eron jälkeen yhteen mieheni kanssa, haluatko kysyä jotain?

Up!

Miten aiotte kohdata lapset, jos taas tuleekin ero?

Oliko sulla muita miehiä eronne aikana? Entä miehelläsi? Miten päädyitte takaisin yhteen?

Miten käsittelitte eron aikana olleet muut suhteet (jos niitä oli)? Aiheuttivatko ne mustasukkaisuutta, esiinottoa riidoissa? Itsekin eron jälkeen yhteenpalannut, onnea teille:)

En halua kysyä mitään. 

Samat kysymykset kuin 1 ja 2, lisäksi myös:

Onlo teillä lapsia, jos on niin minkä ikäisiä he ovat? Miten ottivat uutisen?

Miten / miksi päädyitte yhteen Ihan alunperin, minkä ikäisiä olitte? 

Onnea ja menestystä teille?

Minäkään en halua kysyä mitään.

Nuorina päädyimme yhteen, ensimmäinen lapsi tuli 3 v seurustelun alkamisesta. Yhden yön jutuista kerroimme toisillemme vasta eron aikana, minä lähinnä siksi että halusin aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Miehelläni oli yksi yhdenillanjuttu eron aikana, tästä suutuin ja kerroin omat sekoiluni suhteen aikana. Puhuimme asiasta kasvotusten, selvitimme syyt miksi olimme toisia ihmisiä mukaan tuoneet ja yllättäen molemmat ymmärsivät toisiaan.

Suhteista ei ole puhuttu kuin kerran yhteen paluun jälkeen, joka on ollut vapauttavaa. Annoimme molemmat anteeksi, joten asia on käsitelty koska tiedämme että tilannetta joka suhteisiin ajoi, ei enää tule.

lapset ovat alakouluikäisiä. Erotessamme mieheni käytti runsaasti alkoholia, joten ero oli heille helpotus. Saivat olla kumman luona halusivat, silloin kun halusivat. En huomannut heissä mitään eroa aiempaan, ottivat uutisen erosta ensin surullisena vastaan mutta huomatessaan riitojen loppuvan ja asioiden sujuvan sopeutuivat hetkessä.

Emme enää arvostaneet toisiamme eron tullessa. Oltuamme erillään kaipasimme kuitenkin toisiamme jatkuvasti. Meillä halataan ja suudellaan nykyään päivittäin, ja mikä parasta: kysytään aina toisen mielipide. Tätä ei tapahtunut enää yli kymmeneen vuoteen ennen eroa.

Nro 3 jatkaa: miten muut ihmiset ovat ottaneet yhteenpaluu-uutisen vastaan? Ovatko monet varoitelleet ettei kannata enää yrittää? Itselläni kiusallista on kohdata monia ihmisiä, sillä he eivät usko että meistä enää "tulee mitään". No, en välitä muide mielipiteistä, sillä elämä ei ole mustavalkoista.

Suoraa ei ole tultu sanomaan yrittämisen turhuudesta, mutta jo-ka-i-ki-nen haluaa tietää "mikä meille oikein tuli"? Yksi epäilijä ehdotti että olisimme muuttaneet erilleen vain Kelan avustusten takia (palkka tulee molemmille, sille ei olisi ollut tarvetta muutenkaan), muut eivät ymmärrä miksi piti muuttaa erilleen. On muuten todella inhottavaa jatkuvasti selitellä omia valintojaan. Olenkin ottanut tavakseni kertoa jokaiselle kysyjälle eri version :) Kuitenkin tutut keskustelevat keskenään, miettiköön sitten yhdessä kenen versio on oikea.

Samaa mieltä, joku varmasti miettii meidänkin kohdalla tuota Kelan tukien vuoksi muuttamista, vaikka kyse ei siitä missään tapauksessa ollut. Meilläkin tilanne oli jo niin kriisiytynyt, olimme ajautuneet erillemme että ero oli hyvä ratkaisu.

Mutta niinhän sanotaan, jos todellista rakkautta on koskaan ollut, niin se ei häviä. Meillä on juuri yhteenmuutto edessä, joten aika näyttää, mitä erossaoloaika on opettanut. Ainakaan turhan takia en tätä kaikkea tehnyt (itse lähdin ja nyt palaan).

3 ja 8

Onnea teillekkin. Kun vaan oppii luottamaan ja kuuntelemaan, 80% asioista on jo korjattu :) Hyvin se tulee menemään!

Miten lapset ottivat yhteenpaluunne? Eivätkö pelkää riitojen/alkoholinkäytön toistuvan?