Mitä tehdä vähemmän halukkaan puolison kanssa...

Mieheni on ollut meistä aina se vähemmän halukas, mutta nyt alan olla jo epätoivoinen seksielämämme suhteen. Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta ja saimme puoli vuotta sitten ensimmäisen lapsemme. Raskauden alusta lähtien seksiä on ollut kovin vähän. Kuvittelin tilanteen korjaantuvan lapsen synnyttyä ja minun palauduttuani synnytyksestä, mutta paskat.

Seksiä kyllä on, mutta vain silloin, kun mies haluaa. Saan pakkeja mieheltä aina kun yritän lähestyä häntä. Hänessä on alueita, joille en saa enää koskettaa. Usein hänellä "särkee päätä" ja on kaikenmaailman muita huonoja tekosyitä. Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen. Hän haluaa seksiä ehkä noin kerran viikossa tai toisinaan kerran kahdessa viikossa. Seksi on juuri sellaista mitä hän itse haluaa. Yleensä se tapahtuu niin, ettei minulla ole aikaa kiihottua kunnolla. Miehellä on ollut ongelmia erektion kanssa, joten en senkään takia ole viitsinyt luoda hänelle liikaa suorituspaineita. Ehkä tämä tilanne nyt taitaa siksi olla omaa syytäni...? 

Olen miettinyt, pitäisikö minun lakata suostumasta seksiin silloin kun hän haluaa, josko se auttaisi häntä ymmärtämään minua... Olen tähän asti suostunut joka kerta, koska tuntuu että muuten en saisi ollenkaan! 

Olemme puhuneet asiasta, että koen, ettei suhteessamme ole riittävästi seksiä ja läheisyyttä. Hän on väsynyt puhumaan aiheesta, koska ilmeisesti hänen mielestään sitä on riittävästi ja olen ottanut aiheen useasti esille. Kuulemma aiheesta puhuminen ei ainakaan lisää fiiliksiä tarttua toimeen. Mikä sitten lisäisi, kun hän ei lämpene läheisyydestäkään tai ylipäätään mistään. Olen koittanut mielestäni kaikki mahdolliset keinot. Olen melko aktiivinen ja kokeilunhaluinen sängyssä, joten en usko, että hän olisi kyllästynytkään toimintaamme.

Olen myös alkanut esittää reippaasti vähemmän halukasta kuin oikeasti olen, jotta hän ei kokisi seksuaalisuuttani pelottavana tai minua liian päällekäyvänä. Sekään ei auta.

Olen kaikin keinoin pyrkinyt ottamaan häntä huomioon ihan arkielämässä, koitan tehdä parhaani jotta hän tuntisi itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin hän on... 

Voisiko tämä kaikki johtua hänen erektio-ongelmistaan? Aihe tuntuisi olevan hänelle kovin vaikea.

Tunnen seksuaalisuuteni valuneen viemäriin, itsetuntoni on todella alhaalla torjutuksi tulemisen takia. Samalla kuitenkin nyt kun hormonitoimintani ja vartaloni ovat normalisoituneet synnytyksen jäljiltä, olen aivan mielettömän kiimainen enkä saa asiaan tyydytystä. 

Ennen raskautta seksielämämme oli kuitenkin orgasmintäyteistä puolin ja toisin, vaikka seksiä harrastimmekin jo silloin harvemmin kuin mihin olisin ollut valmis. 

Olen kuitenkin vasta 24-vuotias hyvännäköinen nuori nainen. Mikähän meidän tilanteemme mahtaa olla 20 vuoden kuluttua... Tilanne on minulle todella ahdistava. 

Onko mitään järkeviä keinoja jolla voisin saada miehen kiinnostuneemmaksi seksiin? 

Apua kaivataan... 

(Ja ne "sillä on toinen"-kommentit voitte jättää väliin. :D)