Lue keskustelun säännöt.
Lapsella peukalo keskellä kämmentä ja jalat solmussa.
18.09.2013 |
Miten elää parempaa arkea lapsen kanssa, kun muu perhe on kätevää käsistään ja nopeaa liikkeissään? Olemme myös älykkäitä ja monipuolisesti itseämme toteuttavia.
Joka päivä saamme vastustaa kiusausta tehdä valmiiksi, kun hupsis, häneltä lipeää hassusti ja joutuu siivoamaan. Esim rätti ei hänen kädessään tee puhdasta jälkeä, joten joudumme paikkailemaan! Joudumme patistamaan, kun lapsi unohtuu jonkun mielenkiintoisemman pariin. Joudumme valvomaan, ettei siirry takaisin lukemaan. Muu perhe on jo paljon pidemmällä, eikä olisi kokopäivää aikaa odotella. Miten hän saisi housut suoraan? Paidan siististi päälleen? Suun pysymään puhtaampana, ettei naama olisi ruokatahroilla? Ruokalappu tuon ikäiselle? Ärsyynnymme. Saisi puhuttua selkeämmin? Ärsyynnymme lisää hänen korkealentoisista ajatuksistaan, joista emme saa aina selvääkään. On laiska ääntämään oikein. Osaa puhua koulussa sen verran hyvin, että tiedetään että kykenee, mutta palaa pian mumisevaan puhetapaansa. Rakas, mutta raskas lapsemme.
Hänen täytyisi harjaantua kotitöissä, että edes joskus aikuisena osaisi huolehtia itsestään ilman, että siihen menisi kaikki päivät. Tosiaan, koko päivä odoteltaisiin ja huomattaisiin, että turha enää muuta yrittää kuin ehtiä nukkumaan ajoissa, johon lapsi olisikin valmis.
Lapsi ei ole niin kömpelö etteikö menisi normaalin vaihtelun rajoihin, mutta on melkeinpä rajatapaus. Tutkimukset siis läpikäyty ja fysioterapiaa saatu meidän toiveesta.
Olemme yrittäneet parantaa hänen fyysisiä kykyjään, mutta heikoin tuloksin. Hän osaa ajaa pyörää ym välttämätöntä, vaikka meno näyttääkin horjuvalta. On älykäs ja tietynlaista huumorintajuakin löytyy. On yleisolemukseltaan veltto. Viihtyy uutta lukien, mutta sitten kun tehdään jotain liikunnallista, niin pyörittelee edelleen teorioitaan. Haluaisimme keskustella hänen kanssaan ihan arkisista asioista, jotka olisi tehtävä, mutta hän vastaa epäselvästi puhuen ja kertoo ajatuksistaan, joita mieluummin pohtisi. Liikunnassa ainut hyvä puoli on, että hän osaa ennakoida tulevia pelitapahtumia. Hukkaa kuitenkin pallon heti saatuaan. Onneksi sentään liikkuu hien pintaan´ja toivoa on, että parantuva lihaskunto auttaisi vähän eteenpäin elämässä.
7 vuotiaan lapsemme itsetuntoa latistaa nämä liikunnalliset tilanteet, joissa muut pojat pätevät ja hän missaa. Yrittää kyllä päteä älykkyydellään. Vanhempien kärsivällisyyskin on aina koetuksella.
Kommentit (8)
Yritän kykyjeni mukaan. Ottaa vain aivoon jatkuva siivoaminen, ohjaaminen ja pettymykset, joita yritän peitellä lapseltani. Puran tänne tuntojani. Kannustan lastani.
Miksi kenenelläkään olisi oikeutta olla perheessä vapaamatkustaja vain siksi että on kömpelö? Kyllä jokaisen on opittava huolehtimaan itsestään. 4 v lapsemmekin on siistimme kuin 7 v. Voisimme antaa 7 v:n eristäytyä kirjojen pariin, mutta lällällää emme anna. Liikunta tekee kasvavalle hyvää ym monipuolisemmat virikkeet. Ei me hänestä kilpaurheilijaa tahdota, kunhan oppisi seuraavaksi uimaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ap tosi ikävältä. Samaa tekee mieli kysyä kuin 2 että ihanko oikeasti olet tosissasi?
Jos olet, niin kylmät väreet tulee. Tekstistäsi nimittäin huokuu epämiellyttävä asenne,e ttä tuo motorisesti kömpelömpi lapsi on teillä kuin joku ruma ankanpoikanen, joku melkein kuin eri rotua teidän "kätevien ja nopealiikkeisten" seassa. Ikään kuin häiriö, särö rikkeettömässä täydellisten ihmisten perheessä. Ja jos sellaista ajattelua on, niin lapsi kyllä vaistoaa sen ihan varmasti, sen että yrität vain jotenkin sietää hänen ominaisuuksiaan, että hän on huonompi kuin muut.
Sääliksi käy lapsiparkaa, josta TE teette turhaan epänormaalin koska hän on erilainen kuin te muut. Antakaa hänelle tilaa olla hän, ja oppikaa nielemään se että erilaisuus ärsyttää. Kasvattaisi teitä muitakin...
:) kuulostaa osittain samanlaiselta kuin mieheni poika.. Jokaisessa meissä on ominaisuutemme ja niiden kanssa on vain tultava toimeen. 10v Älykkö joka uppoutuisi kirjoihin tai pleikkaan tai tietokoneen syövereihin jos niitä ei rajoittaisi. Olisi hyvä koulussa jos ei olisi niin laiska. Mutta kun tekee säännöt selviksi niin tietää kyllä miten tulee toimia vaikka ne unohtuukin helposti.. esim. melkeen joka päivä saan sanoa sille sukista ja eteiseen lojumaan jääneestä repusta ja silti se kaveri näyttää silti siltä kun ensimmäistä kertaa huomauttaisin asiasta :)
Kaveria jotuu patistamaan ulos, soitat nyt luokkakaverille ja sovit jotain.. muuten makaisi kotona. Aloitti nyt fudiksen harrastamisen vaikka ei ole liikunnallinen mutta kun tykkää siitä niin eiköhän ne taidot siellä kehity ja kunto kasva.. Ihana nähdä hänen yrittävän parhaansa (vaikka välillä tekis mieli huutaa sinne kentälle että kuuntele nyt sitä valmentajaa kun kaveri selkeesti haaveilee ihan jostain muusta) mutta kaikkinensa on ihana lapsi ja kyllä sen kanssa pärjää.. mielummin tuollainen kuin vaikka ADHD tapaus..
Nyt teidänkin täytyy vaan laskea kymmeneen kun rupeaa ahdistamaan ja ajatella että kyllä tuokin lapsi sen paikkansa tässä maailmassa löytää kun jaksetaan kannustaa ja hyväksyä hänet. Oikeesti.. hän on vasta 7v mikä tarkoittaa ihan pientä vielä..
Eihän kukaan voi olla näin tyhmä, eihän?
Lapsi on ikäistään älykkäämpi ja pärjää sillä elämässään, ellei saa traumoja latistavista vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan ole oikeasti noin idiootti kuin ap...
Oletko tosissasi?? Mitäs jos hakisit itsellesi apua lapsesi hyväksymiseen omana itsenään ja opettelisit arvostamaan häntä ainutlaatuisena persoonana ja kehittämään hänen itsetuntoaanmlyttäämisen sijaan?? On varmaan kauheaa olla omassa perhessä se erilainen, jota ei hyväksytä omana itsenään!