Jos mies ja lasteni isä ei ansaitse lasten tai minun muistamisia..

Isä se on kuitenkin omalla tavallaan...

Sanon mä, joka ei isäänsä tavannut koskaan. Vasta kun kuoli, niin sossu otti yhteyttä, että hautajaiset pitäis järjestää ja perunkirjat tehdä. Arvaas kuinka mieltäylentävää on täysin tuntemattoman ihmisen asioita hoidella ja kotia tyhjentää. Eihän siltä jäänyt taakseen kuin tupakan polttama koti ja sekopää avopuoliso. No, voi, jos asunto oli vaan kuolleen isäni nimissä, eikä "rouva" missään tapauksessa halunnut sitä nimiinsä, niin pakkohan se oli sitten irtisanoa ja nakata irtaimisto mäkeen, kun "rouva" ei sitäkään sitten halunnut omakseen.

Voi saatana, että oon vieläkin auki tuosta kokemuksesta. Tapahtui viisi vuotta sitten

Itsepä teit sille miehelle lapsia.vähintään kohteliasta muistaa

No eihän se vaimon eikä exän asia varsinkaan ole miestä muistaa isänpäivänä, oli niin  tai näin, ei todellakaan. Jos lapsi haluaa niin tehköön niin.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 00:30"]

Voi saatana, että oon vieläkin auki tuosta kokemuksesta. Tapahtui viisi vuotta sitten

[/quote]

Olen pahoillani, kuulostaa rankalta.

Olisiko lapsille kuitenkin tärkeää, että saavat muistaa ja viettää isänpäivää? noin 30v sitten alkaa se viha ja katkeruus tulla läpi. Noin 50-vuotiaana ; jos hyvin käy, käsitellyt viimeistään vihan ja ymmärtää omien vanhempiensa lähtökohdista johtuvia puutteita vanhempana.