Syytän imetykseni epäonnistumisesta sairaalan henkilökuntaa.

Törkeää syyllistää muita jos ei osaa imettää tai maitoa ei tule.

Imetys on tahdon asia. Äidillä on mahdollisuus hankkia tietoa imetyksestä jo raskausaikana. Vauvan synnyttyäkään ei ole myöhäistä, imetystietoa on saatavilla helposti netistä.

Harvoin on niin ettei oikeasti tule maitoa.

Seuraavaa lastasi ajatellen annan muutaman toimivan ohjeen

- juo riittävästi, aina ennen imetystä ja heti imetyksen jälkeen suuri lasillinen vettä

- ruokaile säännöllisesti ja muista juoda 

- jos maito on tiukassa niin lypsä muutama kerta niin että maitotippa herahtaa näkyviin

- rentoudu ja nauti imettämisestä

Synnytyksen jälkeen yleensä vasta kolmantena päivänä maito nousee rintoihin ja sairaalassa ei imetys ehdi käynnistyä kunnolla. Parasta on lasta pitää rinnalla siitä huolimatta ja imettää vaikkei sitä maitoa vielä tulisikaan niin oppii imemään rintaa.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:12"]

maito nousee kun se nousee, ei siihen pumput auta. mun ekat vauvat sai korviketta laitoksella. ihmettelin sitten seuraavien vauvojen kohdalla, kun ne selvisivät hengissä ihan vaan ja ainoastaan mun maidolla alusta lähtien. vaikka se maito ei ollut kunnolla noussut, kyllä ne siis jotain saivat irti henkensä pitimiksi.

[/quote]

oletpas ilkeä

Mulla sitten taas imetys tyssäsi tungetteleviin ja ylihössöttäviin hoitajiin. Olin raskausmyrkytyksen takia sairaalaassa kaksi viikkoa ja siihen päälle rättiväsyneenä vauvan kanssa viikon. Sektiolla syntyi, joten kipeä olin alkuun. Olin aivan räjähdyspisteessä kun 15-30min välein 24h kolme viikkoa kävi joku mittaamassa verenpainetta (mittaus siis 30min välein + kaikki muut hössäämiset päälle), kysymässä kipuja, havahduttamassa hereille, tuputtamassa lääkkeitä, kysymässä jotain jne. Ja kun vauva syntyi ja siirtyi teholle muutamaksi päiväksi, oli sitä hommaa, huolta ja hoidettavaa asiaa ihan kiitettävästi. Koko ajan piti sännätä jonnekin, pumpata, imettää, olla verikokeessa, olla lääkäritapaamisilla, vauvan punnituksia 2h välein ja raportointi hoitajalle, hoitajat väkisin opettamassa vaipanvaihtoa, vaikka sanottiin että tuttua hommaa jne. Ja se helvatun imetystuputus siihen päälle sai hermot räjähdyspisteeseen. Olin aivan lopen uupunut kun vihdoin päästiin kotiin.

Tuntui todella ikävältä kun pienipainoisen vauvan takia 2h välein oli joku tivaamassa olenko imettänyt, lisämaitoa ei annettu vaikka pyysin ja sitten punnituksessa valitettiin, että liian vähän syönyt. Asennon löytymiset hankalaa kun sektiohaavaa särki. Tuntui,e ttä kun 10min ehti torkahtaa, tunki joku jo kaivamaan tissiä ja pakotti imettämääb. Ei helvetin hetken rauhaa. Isä oli sairaalassa perhehuoneessa tuon viikon ja olisi voinut pullosta jonkun kerran antaa, ei käynyt hoitajille. Kun se pyhä imetys on niin tärkeää.

Lopulta sain mittani täyteen koko imetystä ja kotiin kun päästiin imetin ehkä joka kolmannen syöttökerran. Toisella kerralla mies antoi pumpattua ja kolmannella kerralla korviketta. Sitten taas imetin. Ja tämä kaikki vain siitä syystä, että imetyksestä oltiin saatu tehtyä jotain aivan hirveää osastolla ja vihasin sen jälkeen imetystä koko sen 9kk mitä sitä kituutin.

Olen päättänyt, että jos vielä joskus synnärille päädyn, sanon siellä etten halua kenenkään puuttuvan imetykseeni ja ylipäänsä en kaipaa ketään kyttäämään viereeni. Haluan omaa rauhaa ja lepoa, en tahdo että koko ajan joku herättää ja häiritsee. Imetän jos onnistuu ja otan omat pullot ja varakorvikkeet mukaan. Herun hyvin pumpulle, joten pullosta saa sitten jos ei ime riittäviä määriä. Eipähän tarvitse syöttöpunnituksissa mieltänsä pahoittaa.

Onpa tosi harmillista, että olet kokenut noin. On totta, että etenkin kesällä osasto voi olla ihan täynnä. Silti mikään kiire tms ei saa vaikuttaa niin, että sua kohdellaan noin. Tosiasia on vaan, että jotkut äidit tarvitsee enemmän apua kuin toiset. Siinä ei tarvitse kuin hetkeksi pysähtyä kuulumisten vaihtoon ja samalla seurata, miten tuore äiti pärjää itse. 

Olen kätilö, olen myös äiti. Ennen omaa äitiyttä kätilönä opastamani äidit saivat hyvin erilaista, osaamatonta opetusta imetyksestä. Omakohtainen kokemus muutti sitä. 

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että vain hyvin harva vauva (isokokoinen) tarvitsee lisämaitoa. Muuten vaan omaa rintaa, ne muutamat tipat alkuun riittää.

Miksi ylipäätään pitää syyttää asiasta ketään?

Imetys ei ole mikään hyvän äitiyden mittari.  

Itselläni vähän sama tilanne sairaalassa ollessani esikoisen kanssa. Ei kukaan kerennyt neuvomaan vaikka pyysin, siksi lähdin puoliväkisin kahden yön jälkeen kotiin jossa edes mies olisi auttamassa. Kotona onnistui ja imetin 6kk. Liian kiire on sairaalan henkilökunnalla tosiaan! :( Älä syytä missään nimessä itseäsi!

Mitä ihmettä sinä tuolla pumpulla oot säätäny?? Joo, kyllä minäkin ostin Aventin rintapumpun, mutta siksi kun maitoa oli niin paljon, että piti syöttöjen välilläkin vähän tyhjentää...

Ei minullakaan kummallakaan kerralla maito ole noussut ennen kuin kolmantena päivänä synnytyksestä, mutta olen vain silti imetellyt ihan tarkasti kolmen tunnin välein yötä päivää. Aina se vauva sieltä jonkun tipan tärkeää maitoa saa. Ja niin, molemmille vauvoilleni olen pyytänyt lisämaitoa sairaalassa. En tosin ilmeisesti tarpeeksi, kun paino laski aika reilusti.

Joka tapauksessa sen kolmannen päivän jälkeen en ole lisämaitoa tarvinnut, ja esikoista täysimetin 4kk, sitten alkoi soseiden maistelu (poika painoi jo seitsemisen kiloa tuolloin rintamaidolla) ja kuopusta täysimetin 6kk. Kumpikin lapsi sai rintamaitoa muun ruuan lisäksi 13kk ikään saakka.

Eli väittäisin, että sinun imetyksesi ei epäonnistunut minkään sairaalan takia, vaan siksi, että sinulta ei tullut maitoa kunnolla. Kaikilta sitä ei vain riittävästi tule.

Mielestäni sua on kyllä sairaalassa neuvottu ihan ok. Jos sulle on kahdesti imetysotekin näytetty. Ei siinä sun vieressäsi voi koko ajan joku olla. Henkilökunnan vähyys ja asiakkaiden paljous ei kyllä ole niiden työntekijöiden vika. Rintapumpuista varmaankin työntekijät ajatteli, että sulle niistä on jo joku sanonut. Ja nehän on tosi helppokäyttöisiä ja selkeät ohjeet. Ei siihen henkilökuntaa apuun tarvita. Vaikutut jotenkin tosi avuttomalta.

Ja todellakin, kuten joku jo mainitsi, maitoa alkaa tulemaan kunnolla vasta n. 3 vrk:n kuluttua ja kaikilta sitä maitoa vaan ei tule tarpeeksi.

Itselläni ollut ongelmia imettämisessä matalien nännipihojen takia. Esikoista imetin 4 kk ja kuopusta 2 kk. Lisämaitoa jouduin antamaan koko ajan.

Olet kuitenkin imettänyt 2 kk, parempi sekin kuin ei mitään. Nyt rauhoitut ja iloitset vauvastasi ja unohdat jonninjoutavan harmittelun!

Minä stressaannuin sairaalassa esikoisen kanssa kun yli-innokas hoitaja oli siellä koko ajan tunkemassa nänniäni vauvan suuhun ja kun olin maate niin siirteli  minua jne, en saanut itse edes etsiä sopivaa makuuasentoa... Vaikka sanoin että lapsi imee ihan hyvin ja kyllä tässä pärjätään niin hän oli päättänyt että tarvitsen apua. 

Kun sain toisen vauvan jättivät rauhaan kun sanoin että imetys sujui hyvin esikoisen kanssa, ja lähdinkin sitten kotiin jo seuraavana päivänä koska en jaksanut sitä sairaalahössöttämistä ja kun ei ikinä saanut olla rauhassa.... Jso vaan vois vaikuttaa asioihin olisin milloin tahansa vaihtanut paikkaa kanssasi niin että olisit saanut yli-innokkaan hoitajan ja minä olisin saanut olla esikoisen kanssa rauhassa =D

Otan osaa, ap. Mulla kävi esikoisen kanssa tuuri: osastolla oli vanha, kokenut kätilö, joka aina topakasti otti rinnastani kiinni ja tunki sen oikealla tavalla lapsen suuhun, jotta imeminen alkoi onnistua. Muuten olisi kyllä ollut ihan hemmetin vaikea saada hommaa pelittämään, kun ei vaan osannut. Että ihan kädestä pitäen -ohjaus on todellakin usein tarpeen.

Varmasti olisit tarvinnut tukea ja ehkä vielä lisäksi apua herumiseen. Minä sain nenäsuihketta, joka pisti maidot liikkeelle, kun kokeneelle hoitajalle mainitsin, että olen hidas herumaan ja esimerkiksi esikoisen imetys oli vaikeaa juuri siksi, että vauva oli niin kärsimätön, että kun etumaito oli vetäisty eikä jatkoa heti tullut, hän suuttui ja heitti homman kesken ja alkoi huutaa.

Jouduin miettimään itse juuri minulle sopivat imetysasennot  ja -paikat, joten viisaus kasvoi lapsi lapselta ja imetys sujui paljon paremmin. Pumppaaminen ei ainakaan minua auttanut yhtään, sillä lapsi stimuloi rintaa aivan toisella tavalla, maitoa ei ole koskaan tullut yli äyräiden, vaan tilauksesta juuri riittävästi, kun tarpeeksi usein imetti. Toisaalta meillä piti olla varovainen myös siinä, ettei imettänyt liian usein, koska kaikki kolme lasta saivat jatkuvasta imetyksestä kauheat vatsavaivat. Kun pidin ruokavälit ainakin 2 tunnin mittaisina, vaivoja ei ollut. 

Eikä kaikilla maito ala nousta vielä kolmen päivän jälkeenkään. Mulla mennyt kaikilla kolmella tasan viikko ennen kuin maitoa on alkanut kunnolla herua. Mutta olen vaan sitkeästi imettänyt tiheästi ja antanut lisämaitoa sen jälkeen. Jos lisää lapsia teet,älä pumppua tuohon alkuherutteluun käytä vaan vauvaa. Ja muista juoda ja syödä tooodella paljon!

Minä en saanut rintapumpulla kuin ehkä 5 ml. Käsinlypsyllä sain 30 ml. Ensikoisen imuote pysyi huonona, nännit vuotivat verta, joten aluksi jouduin alkaa käyttämään rintakumeja.  Täysimetin häntä 5 kk ja lopetin imettämisen noin 1,5 vuoden iässä. Hoikan vauvan painonnousu oli siinä rajoilla, jotta neuvola antoi täysimetyksen jatkua. 

Sairaalassa oli kamalinta juurikin rintapumput. Toisilta äideiltä tuli maitoa, mutta minulta ei.  Kivulias alku imetykselle! Rintapumputkin repivät rengasmaisesti nännipihoja. Hyi! Maito nousi kotona vasta viidentenä päivänä synnytyksestä imetyksen ja vähän käsinlypsynkin avulla ja sen jälkeen siis jatkoin täysimetyksellä.

Luin äitiyspakkauksen imetysoppaan. Vauva sai lisämaitoa kolmantena ja neljäntenä päivänään, joten en kait voi oikeasti sanoa täysimettäneeni häntä?

Seuraavien vauvojen kanssa on ollut helpompaa, joten uskon, että sinullakin voi olla. Siltikin aina on ollut kivuliasta aloittaa imetys. Kuumassa suihkussa lypsäminen avaa rinnat ja maito alkaa vihdoin virrata. Ronskisti vaan painetaan ne tukokset puolikaarimaisin liikkein auki. Aina ovat nännit kärsineet imetyksen alussa, mutta toiste en ole tarvinnut rintakumeja. Imu sattuu.  Samalla voi supistella alapään lihaksiaan eli jumpata niitä tehostetusti. Täytyy pitää rinnat puhtaina ja auki etteivät tulehdut. Lampaanrasvaa (Lansinoh apteekista) sisältävä voide ja maitotipat imetyksen jälkeen hierottuina rinnanpäihin sekä nopea avaaminen lämmön avulla, jos maito pyrkii kovettumaan eli pakkautumaan rintoihin ovat tärkeitä apuja.

Mulla oli toisen lapsen kanssa samanlaisia ongelmia, MUTTA erona juuri se, että minä päätin, että muahan palvellaan ja piste. Rinkutin sen hoitajan about kerran tunnissa avustamaan vauvaa (tyttö) tissille, enkä tarjonnut heille mitään luistamiskohtia tyyliin "kyllä tämä jo varmaan tästä". 

Olin kättärillä 2009

Mua varmaan auttoi se, että ekan lapsen kanssa imetys sujui hyvin, kun vauva (poika) osasi homman heti kuin itsestään. Mutta olin silti ihan avuton kakkosen kanssa! Tai juuri siksi. Mulle avaintieto oli se, että vauvan suun pitää todellakin ahmaista koko tissi suuhun tai siis tarkoita, että vauvan suu lähes täyttyy tissistä. Silloin ote on ainakin lähellä oikeaa.

On törkeää, että olet saanut tuollaosta kohtelua, mutta koska näin se vaan on, että pyytämättä annettava ohjaus on riittämätöntä, niin siellä on pakko olla itse se, koka määrää, paljonko ohjataan. Eikä mulle kukaan tiuskinut, olisin sitäpaitsi itse sanonut silloin takaisin, että ekskjuus mii... Ei ole mun ja mun vauvan vika, jos teillä on alimiehitys. 

En syyllistä niitä, joiden imetys ei onnistu, toivoisin kaikille itsekästä mieltä synnysosastolle ja tietenkin valitusta ja palautteenantoa sairaalaan, että käytännön on muututtava.

Ehkä ne luulee, että äidit on tyytyväisiä, kun ei liikaa puututa? Pitäishän heidän kysyä, että haluatko, että autetaan!

maito nousee kun se nousee, ei siihen pumput auta. mun ekat vauvat sai korviketta laitoksella. ihmettelin sitten seuraavien vauvojen kohdalla, kun ne selvisivät hengissä ihan vaan ja ainoastaan mun maidolla alusta lähtien. vaikka se maito ei ollut kunnolla noussut, kyllä ne siis jotain saivat irti henkensä pitimiksi.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 09:46"]

Kun puhutaan siitä, riittääkö maito ja miksi joku antaa korviketta, niin minä syytän oman imetykseni epäonnistumisesta synnytyssairaalan henkilökuntaa. En ollut kyllä itsekään opiskellut mitään imetyksestä etukäteen; oletin sen olevan luonnollista hommaa ja saavani sairaalassa ohjausta.

Kun synnytin kesällä, synnytysosasto oli aivan täynnä. Tuoreen vauvan kanssa sain kahdesti alkuun ohjausta imetysotteesta, mutta henkilökuntaa oli selvästi liian vähän, heillä oli kiire ja tunsin häiritseväni aina painaessani kutsumisnappia ja sanoessani asiani: "kaipaisin apua imetykseen". Tunsin, että kerrasta olisi pitänyt tajuta, ja hävetti paljon.

Yöllä vauva itki, yritin imettää jo toista tuntia. Oli täyttä, joten joka huoneessa oli useampi äiti. Hoitaja tuli kiukkuisesti tivaamaan, että mitä täällä metelöidään koko ajan. Sanoin, että yritän tässä imettää, toista tuntia menee, ei varmaan ole maito noussut. Hoitaja kävi kyselemättä hakemassa korviketta, jonka käski antaa vauvalle. Muuten ei kuulemma muut huoneen äidit ja vauvat saa nukuttua.

Yöllä lähdin huoneeseen, jossa oli rintapumppuja, niistä en ollut hoitajilta kuullut, mutta toiselta äidiltä kyllä. Kysyin hoitajalta ohjetta pumpun käyttöön, että eikö se auta maidon nousuun. Sain vain käskyn lukea ohjeet huoneen pöydältä.

Koko kolmen päivän sairaalassa olon kävin itsekseni pumppaamassa maitoa (En saanut mitään pumpattua ainakaan pulloon). Jos kysyin imetysapua kutsunapilla, sain ensimmäisen yön jälkeen aina hoitajan auttamaan vauvan rinnalle - ja hoitaja toi korvikepullon, että anna tuosta kun vauva ei enää ota rintaa. Luin imetysohjeita joita sairaala jakoi, mutten saanut mitään tukea imetykseen.

Kotona jatkoin imetyksen yrittämistä, hommasin neuvolasta sähköpumpun, luin imetysohjeita. Pumppaamalla en saanut ikinä maitoa, kerran 10ml, mutta toivoin sen edes simuloivan rintoja toimimaan. Aina imetyksen lopuksi vauva itki nälkäänsä: annoin korviketta päälle, kuten sairaalassa opin. Vasta myöhemmin luin, ettei olisi kannattanut imetyksen kannalta, mutta ajattelin vauvan olevan aina nälkäinen.

2kk imetyksen jälkeen vauva ei suostunut enää rinnalle, oli varmaan niin tottunut pulloon ja sen helppoon maitoon. Soitin neuvolaan saadakseni ohjeita: ohjeeksi sain, että palauta pumppu, jos et sitä enää tarvitse, ja pahoitteluita kun imetykseni loppui.

Teille, jotka tuomitsette äitejä jotka eivät imetä 6kk+ tai osittain imettävät, ottakaa huomioon, etteivät kaikki ole ylimaalisia imetystietäjiä ennen vauvan syntymää, ja voi olla, että kovastakin yrityksestä huolimatta imetys ei syystä tai toisesta onnistu! Ei syyllistetä toisiamme äiteinä, eikö se riitä että edes yrittää?

[/quote]

Se ei todellakaan ole sairaalan vika. Tuhansia vuosia naiset on osannut synnyttää ja imettää ilman mitään hemmetin opastusta. On naurettavaa vaatia että sinua tullaan kädestä pitäen opettamaan imeettämään. Ei ihme että yhteiskunnalla ei ole rahaa kun kaikki pitäisi tehdä ihmisten puolesta