Lue keskustelun säännöt.
Kaverini on ärsyttävä hapannaama
12.10.2013 |
En ymmärrä, miksi hän on sellainen. Syy ei voi olla minussa eikä hänen elämäntilanteensa ainakaan ole sellainen, että tarvitsisi minuun purkaa happamuuttaan, vaikka olisikin välillä väsyttävä päivä. Olen kuitenkin hyväntuulinen ja iloinen ihminen enkä persoonallani herätä ärsytystä. Mutta kyllä siinä omakin hyväntuulisuus katoaa, kun toinen näyttää happamalta, vaikka hän muuten normaalisti välillä jutustelisikin. On hän joskus hymyileväkin. Ollaan tunnettu vuosia ja viimesinä parina vuotena hän vaikuttaa muuttuneen koko persoonaltaan tuollaiseksi. Eipä tee kyllä paljoa mieli enää nähdä, kun itseä alkaa vaan ärsyttää. Ihan kun hän ei arvostaisi minua kaverina, mikä on erikoista, koska hänellä ei ole paljon muita kavereita.
Kommentit (5)
Tämä voisi olla minun kirjoittamani, mutta minun ystävälläni on paljon ystäviä. Hän vaan on niin kiukkuinen tapaus, että heikompia hirvittää. Ei pelkästään se, että hän on jostain kiukkuinen, mutta kun hän purkaa tavatessamme kaiken kiukkunsa minuun kuin teini äitiinsä. En jaksa. Ja ei KAIKKI voi aina olla huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama tilanne! 10vuotta ystävyyttä takana ja nyt on alkanu mitta täyttyä!
Jokaiseen asiaan pakko kommentoida jotain negatiivista.
Ei osaa olla onnellinen toisen puolesta
Ystäväni mies jätti tämän raskauden aikana, sen jälkeen muuttui erittäin katkeraksi ja negatiiviseksi. Ei tee mieli häntä edes nähdä kun se negatiivisuus tarttuu ja olen tapaamisen jälkeen pahalla tuulella.
Ehkä odotan että ajan kanssa ystävyytemme kuivuu kasaan... Hän on tyttöni kummi ja minä hänen poikansa kummi. Se vähän mietityttää että onko pakko sen takia vaan tulla toimeen?
Mulla sama tilanne! 10vuotta ystävyyttä takana ja nyt on alkanu mitta täyttyä!
Jokaiseen asiaan pakko kommentoida jotain negatiivista.
Ei osaa olla onnellinen toisen puolesta
Ystäväni mies jätti tämän raskauden aikana, sen jälkeen muuttui erittäin katkeraksi ja negatiiviseksi. Ei tee mieli häntä edes nähdä kun se negatiivisuus tarttuu ja olen tapaamisen jälkeen pahalla tuulella.
Ehkä odotan että ajan kanssa ystävyytemme kuivuu kasaan... Hän on tyttöni kummi ja minä hänen poikansa kummi. Se vähän mietityttää että onko pakko sen takia vaan tulla toimeen?
mulla on kaveri joka yllättää jos hän nauraa, ja muutenkin tuntuu että joudun keksimään puhuttavaa, tylsää. ajattelin etten jaksa olla tekemisissä, mutta kun sekin pyytää.
Juu...siis mehän täällä netissä tunnetaan se sun kaveri. Ootas kun kysyn siltä...joo, se sano, et se on hapannaama sen takia, että sä olet muuttunut niin paljon sen sun aivojenpoistoleikkauksen jälkeen.