Kehtaatko kieltäytyä fb-kaveruudesta

Puolitutun.

Kehtaan. Fb-kaveriksi hyväksyn vain ne joiden kanssa olen tai olen ollut joskus tekemisissä usein ja säännöllisesti, en mitään siskon kaverin kaveria jonka olen nähnyt silloin tällöin sattumalta.

Kehtaan. Mä ja vain mä itse valitsen, ketkä mun listalle kuuluvat. Jotkut jää ulkopuolelle, mutta se on sellaista. Mä en vaan halua sitä yli sataa kaveria, joiden kanssa ei tule vaihteltua muuta kuin yksi tykkäys silloin tällöin.

Kehtaan. Usein jätän myös kaveripyyntöjä roikkumaan. Liian paljon kokemuksia siitä, että henkilö laittaa sitten uuden pyynnön. Saan hurjasti kaveripyyntöjä melkein tuntemattomiltakin, kun teen välillä vapaaehtoistyötä ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. En tunne mitään paineita hyväksyä heitä kaveriksi.

Olen hylännyt jopa joidenkin sukulaisten kaveripyynnöt, kun ei kerran olla muutenkaan tekemisissä. Riittää, että jutellaan sukujuhlissa kolmen vuoden välein. Eli mulla on siis kavereina vaan ihmisiä, joiden kuulumiset oikeasti kiinnostaa.

en kehtaa. Otan kaveriksi ja poistan sitten aika ajoin ne, joista en tykkää

Kehtaan. Käyn sen verran harvoin siellä, että se käyntien vähyys on jo hyvä syy jättää uusia ottamatta. Ja vaikka kävisi useinkin, niin kehtaan silti. Pidän porukan aika rajallisena tieten tahtoen.

Kehtaan. Pidän facebookissa tosi rajattua pientä kaveripiiriä, johon ei kuulu edes perheeni jäseniä. Muutama ihminen, joille haluan jakaa elämääni tälla tavalla on listalla, eikä mitään puolituttuja tule, saati miestäni, lapsiani, siskojani jne.

En ole ottanut kavereiksi entisiä luokkakavereita,joidenka kanssa ei ole ollut muutenkaan tekemisissä 15 vuoteen.Muutaman kyllä ja tullut nähtyä livenäkin.

Osa halunnut kaveriksi,kun kerran sattunut yhteisiin juhliin.Osalle olen laittanut estot päälle.Yksi hyvä lapsuuden kaveri joutui kanssa sille listalle.

Olisin halunnut vaihtaa kuulumisia livenäkin ja odottelin kahvittelu kutsua 3 vuotta..ehkä hän sitten poisti minut elämästään,vai miten päin kävikään..?Ei vain jaksanut enään odotella,jos ei sinä aikana edes pari tuntia löydy.

Ehkä emme ole enään niin samanlaisia.Hän tietääkseni vielä juopottelee ja reissailee,itse olen vakiintunut,selväpäistynyt,perheentynyt ja vaihtanut paikkakuntaa..

Yleensä hyväksyn kaikki kavereikseni, jos ei nyt kyse ole mistään entisestä koulukiusaajastani tms. Aina välillä sitten poistelen niitä, joita tuntuu turhalta roikuttaa matkassa.

Lyhyesti: kehtaisin kieltäytyä, en vaan ole kokenut koskaan syytä sellaiseen.

En kehtaa, jos edes jollain lailla tunnen sen ihmisen. Olen kuitenkin saanut kaveripyyntöjä myös totaalisilta ventovierailta, niistä kieltäytyminen ei ole temppu eikä mikään.

Odotan sitten kuukauden-pari ja poistan ylimääräiset. Ei haittaa jos en kaikkien kanssa ole koskaan enää tekemisissä (on fb-kavereina liuta entisiä koulukavereita joita en ole nähnyt varmaan pariinkymmeneen vuoteen), mutta en halua sellaisia fb-tuttuja jotka kaveeraavat kanssani bisnessyistä. TyöKAVERIT tietysti ok, mutta alihankkijoiden jne. kanssa verkostoidun ainoastaan LinkedInissä.

Aikuiset lapseni tietävät, että en halua heitä kavereikseni, samoin sisarukseni. Heidän kanssaan hoidan yhteydenpidon muulla tavoin, kuin julkisesti.

Haluan kavereikseni ainoastaan ihmisiä, jotka tunnen oikeasti. En entisiä työ- tai koulukavereita.