Kertoako, vaiko ei?

Ennenkuin puutut tilanteeseen niin mieti tekosi seuraukset. Muuttuisiko tilanne naisen ja lasten kannalta paremmaksi nykyiseen verrattuna, mikäli totuus paljastuisi nyt? Arvostaako nainen sinua, jos kerrot totuuden vai pitääkö sinua jälkeenpäin syyllisenä onnellisen perheensä hajoamiseen? 

Jos nainen uskoo mieheensä niin joutuisit tekemään töitä todistaaksesi miehen kelvottomuuden. Joutuisit siis tekemään töitä hajottaaksesi heidän perheensä. On myös hyvin mahdollista, että nainen tietää tilanteen kulissin takana mutta ei siihen puutu. Jos sinä puutut asiaan niin saatat pakottaa naisen valintatilanteeseen, jota tämä on tarkoituksellisesti vältellyt. 

Millä tavalla valheessa elävä nainen hukkaa elämänsä ollessaan onnellinen? Löytäisikö hän jostakin neljälle lapselleen uuden huoltajan, jos sinä rikkoisit saippuakuplan? 

Mielestäni ei ole syytä puuttua asiaan. Jos lapset ovat miehelle syy pysyä yhdessä, se on mielestäni tärkeämpää kuin mikään muu ja jos pettäminen auttaa häntä pysymään vaimonsa rinnalla, se hänelle suotakoon. Tuntuu vaikealta uskoa, ettei vaimo aavistaisi mitään, luulen että haluaa vain kieltää totuuden itseltäänkin, jotta perhe pysyisi koossa. Minusta kaikkinensa paljon parempi tilanne kuin niillä, jotka eroavat heti kun asiat eivät suju oman mielen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:21"]

Mielestäni ei ole syytä puuttua asiaan. Jos lapset ovat miehelle syy pysyä yhdessä, se on mielestäni tärkeämpää kuin mikään muu ja jos pettäminen auttaa häntä pysymään vaimonsa rinnalla, se hänelle suotakoon. Tuntuu vaikealta uskoa, ettei vaimo aavistaisi mitään, luulen että haluaa vain kieltää totuuden itseltäänkin, jotta perhe pysyisi koossa. Minusta kaikkinensa paljon parempi tilanne kuin niillä, jotka eroavat heti kun asiat eivät suju oman mielen mukaan.

[/quote]

Siis miehellä on mielestäsi oikeus pettää kyetäkseen pysymään naimisissa? Että siis vaimolla ei ole oikeutta odottaa uskollisuutta ja etsiä liittoa jossa ei eletä valheessa? Mitä hyvää tässä tilanteessa on nähtävissä? Tuohan on hyväksikäyttöä ja petkutusta.

Jos sinulta kysytään, voit minusta rohkeasti sanoa mielipiteesi. Mutta et voi tehdä muuta. Tuo ystäväsi vastaa itse elämästään. Monille uskoville ajatus avioerosta on mahdoton, kestämätön konkurssi. Ja neljän lapsen kanssa ei ole helppo ajatella elämää yksin. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:21"]

Mielestäni ei ole syytä puuttua asiaan. Jos lapset ovat miehelle syy pysyä yhdessä, se on mielestäni tärkeämpää kuin mikään muu ja jos pettäminen auttaa häntä pysymään vaimonsa rinnalla, se hänelle suotakoon. Tuntuu vaikealta uskoa, ettei vaimo aavistaisi mitään, luulen että haluaa vain kieltää totuuden itseltäänkin, jotta perhe pysyisi koossa. Minusta kaikkinensa paljon parempi tilanne kuin niillä, jotka eroavat heti kun asiat eivät suju oman mielen mukaan.

[/quote]

Siis miehellä on mielestäsi oikeus pettää kyetäkseen pysymään naimisissa? Että siis vaimolla ei ole oikeutta odottaa uskollisuutta ja etsiä liittoa jossa ei eletä valheessa? Mitä hyvää tässä tilanteessa on nähtävissä? Tuohan on hyväksikäyttöä ja petkutusta.

[/quote]

Vaimo ja vaimon tunteet, huoh. Itsehän miehensä valitsi varoituksista huolimatta. Mielestäni lapset menevät kaiken muun edelle, niitä vaimon tunteita voi miettiä sitten kun lapset ovat aikuisia.

Entäs jos mies ihan oikeasti rakastaakin vaimoaan? Miksi oletat, että se olisi totuus, kun on rehvastellut kavereilleen olevansa vaimon kanssa vain käytännön syistä? Aika moni mies esittää kovempaa kavereilleen kuin on.

Pettäminen on pikkujuttu. Vähän niin kuin joisi janoonsa vettä - samanlainen tarve seksin tarve on kuin nälkä, jano, pissahätä.

ÄLÄ SEKAANNU ASIAAN, SE EI SINULLE KERTAKAIKKIAAN KUULU!

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 22:24"]

Siis miehellä on mielestäsi oikeus pettää kyetäkseen pysymään naimisissa? Että siis vaimolla ei ole oikeutta odottaa uskollisuutta ja etsiä liittoa jossa ei eletä valheessa? Mitä hyvää tässä tilanteessa on nähtävissä? Tuohan on hyväksikäyttöä ja petkutusta.

[/quote]

Miehelle ei olla tässä antamassa mitään erityisoikeutta. Aloittaja ei sanonut aikovansa naiselle siitä mainitsematta laittavansa petturimiestä koville, mikä olisi perusteltua. Jos olisi sitä kysynyt niin olisin sanonut että siitä vaan.

Sen sijaan aloittaja kertoi harkitsevansa asiantilasta keskustelemista naisen kanssa, jolle tuollaisen keskustelun jälkeen jää vain huonoja vaihtoehtoja jäljelle. Aktiivisesti tilanteeseen puuttuva ottaa vastuun tekojensa seurauksista. Parasta siis tietää tekevänsä haavoittuvimpien osapuolien kannalta oikein ennen kuin heittää sen ensimmäisen kiven. Jos aloittajalla on mahdollisuus ottaa perhe hoiviinsa ja tarjota heille koti ja taloudellista turvaa avioliiton kaatuessa niin tilanne on toinen. Sellaisesta ei ollut mainintaa, vain siitä kiven heittämisestä kirjoitettiin.

Kiven heittäjän on tiedettävä mitä tekee ja mistä ottaa vastuun.

Yleensä viestintuoja ammutaan...

Ei kuulu sulle pätkääkään toi asia. Hanki oma elämä. 

Eräs ystäväni kertoi pettävänsä miestään mennen tullen. No tottakai oli aika ahdistavaa istua iltaa parin kanssa kun tiesi mitä toinen tekee selän takana. Avauduin eräänä iltana asiasta omalle miehelleni, joka vaan totesi, että sitä saa mitä tilaa. Miehelleni tuon ystäväni mies oli kertonut myös pettävänsä naistaan! Päätimme olla sekaantumatta ja niinpä he erosivatkin parin vuoden päästä tuosta.

On vaikea uskoa ettei nainen oikeasti tietäisi. Sitä paitsi jos on aiemmin jäänyt jo kiinni eipä tuo uusi pettäminen varmaan paljoa häntä hämmästyttäisi. Sitä paitsi, mistä tiedät ettei naisellakin ole joku siinä sivussa? Ja on pareja, jotka ovat tehneet sopimuksen siitä, että on ok käydä vieraissa kunhan perhe-elämä jatkuu ennallaan.

Onko tässä nyt  jotain sellaista, joka on sinulta  pois, vai mitä sä kouhkaat täällä asiasta, joka ei nähdäkseni kuulu sinulle, tai kenellekään muulle tuon pariskunnan ulkopuoliselle. 

Oletko ajatellut, että ei kaikki ajattele asioista ehkä samoin kuin sinä.

Suosittelen siis, että elä sinä oma elämäsi, kuten parhaaksi taidat ja anna toisten elää omaansa.

No joo, kukapa mies sitä nyt ukkoporukassa alkaa selvittämään rakkauttaan? Ja kauanko noita asioita edes pohditaan. Ja mitä asioita nyt ukoille edes kerrotaan? Puhumattakaan paljonko puheissa on kalamiehen vikaa?  Tottakai naimisiin mennään ihan käytännönsyistä. Mutta ei se tarkoita etteikö rakasta.

Minä menin naimisiin lapsieni isän kanssa käytännöllisistä syistä, mutta se on eri asia kuin rakkaus. Rakkaus on toki meillä ihan alkujaankin ja sen takia on se käytännöntoiminta mennä naimisiin! Ihan niinkuin toista ei ole jos sanoo että menee käytännönsyistä naimisiin. Minä olen mennyt käytännöllisistä syistä naimisiin, mutta toki rakkaus on se liima joka meitä pitää yhdessä.

Kyllä jokainen ihminen joka rakastaa kumppaniaan vaistoaa saako vastarakkautta.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 21:44"]

Sain jokin aika sitten tietää, että tuttavapiiriini kuuluva mies on pettänyt vaimoaan jo yli kymmenen vuoden ajan, hyvällä omatunnolla. Pariskunnalla on neljä lasta ja ulkopuolisin silmin katsottuna hyvä ja onnellinen liitto. Totuus on kuitenkin jotain aivan muuta.

Mies on aikanaan kosinut vaimoaan sen vuoksi, että saisi näpäyttää tämän isää, joka vastusti jyrkästi heidän silloista suhdettaan. Toisin kuin vaimo luulee, he eivät menneet naimisiin rakkaudesta, vaan sen vuoksi, että miehen kannalta se oli tuolloin käytännöllinen ratkaisu. Heidän seurustelunsa alkuajoista lähtien mies on pettänyt vaimoaan lukuisten naisten kanssa, myös maksullisten ja entisten tyttöystävien kanssa. Hän on jäänyt teoistaan myös kiinni, mutta on aina pystynyt jollakin tavalla puhumaan itsensä tilanteesta ulos ja saamaan takaisin vaimonsa luottamuksen.

Yli kymmenen vuoden yhteisen elon jälkeen mies edelleen valehtelee vaimolleen, päivittäin. Kertoo rakastavansa, vaikka kavereiden kuullen on sanonut avoimesti olevansa vaimonsa kanssa vain käytännön syistä; yhteisten lasten ja yhteisen omaisuuden takia. Vaimo uskoo sokeasti, että heidän suhteensa perustuu täyteen luottamukseen ja aitoon rakkauteen, jota suhteessa ei ole oikeasti koskaan ollutkaan, ainakaan miehen puolelta.

Tuntuu hirvittävän pahalta, kun ajattelen, että vaimo on elänyt väärässä uskossa jo yli kymmenen vuotta. Miehelle valehtelu tai rakkaudeton liitto ei ole mikään ongelma ja omantunnon kysymys. Mielestäni on kamalaa, että joku antaa toiselle kaiken anteeksi sellaisen rakkauden takia, jota ei oikeasti ole. Olen itse joskus joutunut käymään läpi saman - huijatuksi ja petetyksi tulemisen. Kun itse aikanaan sain ex-mieheni konnuuksista tietää, se oli kamala isku, mutta jälkikäteen olin helpottunut ja kiitollinen, että joku tästä kaikesta minulle kertoi. Olisi ollut kamalaa hukata koko elämänsä toisen valheiden vuoksi. Olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus aitoon rakkauteen.

Kysynkin nyt teiltä, mitä mieltä olette, pitäisikö vaimolle kertoa totuus heidän suhteestaan? Asia häiritsee minua päivittäin ja tuntuu, etten voi hyväksyä samaa kohtaloa muille, johon itse aikanaan jouduin. Voi tietenkin olla, että vaimo ei koskaan usko miehensä pahoja tekoja, sillä hän on harras uskovainen ja uskoo myös mieheensä yli kaiken. Mutta uskaltaako tällaista vääryyttä korjata vai pitäisikö antaa asian vain olla? Itse ainakin toivoisin, että jos mieheni minua pettäisi, niin joku minulle siitä myös kertoisi.

[/quote]

Kirjoita kirje. Vaikka edellisen postaajan ajatuksissa oli ideaa, niin siitä huolimatta se tärkein prioriteetti kummittelee taustalla hyvin vahvana: rakkaus. Vaikka nykyisin avioliittoon tunnutaan suhtautuvan vain paperinpalana tai jaaritteluna alttarilla kun pappi siunaa parin liittoon, niin mun mielestä on tervettä edes yritää elää moraalissa. Tämä onkin vain mun mielipiteeni, mutta annan arvoa avioliitolle. Se on pyhä asia, jota ei tule halveksia. Kaikki eivät ajattele samalla tavalla eikä tarvitsekaan, mutta kaikkien ei silti tarvitse ajatella asiaa niin modernisti. Olen vanhanaikainen tässä suhteessa. En itse haluaisi vanhana mummona, joka etsii jo hampaitaan kuulla miehensä kuoltua, että koko elämä siihen asti oli ollutkin pelkkää valhetta. Pelkkää silmänlumetta; en haluaisi herätä jonain päivänä siihen, että olenkin vain lastentekokone, varapatja, kihla- ja vihkisormukseni ovatkin vain avaimenperiin verrattavia helyjä. Olen monta kertaa itse ollut vastaavissa tilanteissa, ja kaikissa niissä olisin toivonut, että joku olisi paljastanut miehet. Kukaan ei tehnyt sitä suhteen aikana, vaan tulivat ulisemaan kun ero oli jo vireillä tai hoidettu. Miksi? Olisin säästänyt kallisarvoista aikaani vuosia.

Nämä naiset, jotka istuvat kotona imettämässä sillä aikaa kun mies juoksee vieraissa ovat jollain lailla nujerrettu uskomaan omia vaistojaan vastaan. Kukaan heistä ei usko intuitiotaan, sillä se on sammutettu ajat sitten lauseilla "olet vain mielisairas", "olet sairaanloisen mustasukkainen" "Sinun kanssasi on mahdotonta elää" -puheiden alle. Toisekseen heitä kalvaa epäilys, mutta niiden ilmaiseminen saa perheen sisäiset jännitteet vain purkautumaan ja mies pakenee tilanteesta vihansa taakse. "Kuinka kehtaat epäillä minua?" Lisäksi suhteessa on vahvasti läsnä pelko. Jos sanon tästä miehelle, hän suuttuu. Jos hän suuttuu, hän lähtee. Pelon lisäksi suhteessa on myös "ei kukaan". Se "ei kukaan" soittelee, laittaa viestiä, juttelee facebookissa. Ei kukaan- mukana tulee myös kolmas ei- toivottu vieras, "ei mikään". Mielialojen selittämättömät heittelyt äkkinäisestä raivosta pohjattomiin onnentunteisiin, mitkä eivät ole kytköksissä mitenkään todellisiin tai vaimon silmien edessä oleviin tapahtumiin ovat kaikki helposti selitettävissä. Kun kysytään, mikä nyt on, kun lasten hajottama kukkavaasi ei suututa tai joinain toisena päivänä lapsen olemassaolo suorastaan raivostuttaa, mies vastaa "ei mikään". Hän vastaa "ei mikään", koska samaan aikaan hän voi odottaa viestiä, haaveilla rakastajattarestaan tai paikkailla särkynyttä sydäntään käyttämällä vaimoaan laastarina. 

Ensimmäinen vuosi on ollut se vaikein; silloin pettäjä taistelee syyllisyyden ja syyttömyyden välillä ja punnitsee vielä tekojaan. Silloin kiinni jäämisen pelko on suurin. Toisena ja kolmantena vuotena jutusta alkaa tulla rutiinia, eikä omatunto kolkuta niin pahoin. Pian elämästä on tullut suoraa latua, jolloin jo jännityskin on tiessään. Kaikki aiheeseen kuuluva on muuttunut ihmiseen ikään kuin sisäänrakennetuksi. 

 Tämä onkin vain mun mielipiteeni, mutta annan arvoa avioliitolle. Se on pyhä asia, jota ei tule halveksia........ Noin sanoi edellinen kirjoittaja . Mutta silti halu ja kutina sotkeentua toisen perheen älämään on kova !!! Pitäkää huoli omista asioistanne älkääkä sekaantuko toisten perheitten asioihin !!! eli suu kiinni .

Minä kertoisin. Sen jälkeen se on vaimon vastuulla mitä tekee. Olen oman velvollisuuteni tehnyt. Uskon vahvasti siihen ettei totuus voi koskaan satuttaa hyviä ihmisiä. Vain pahat voivat hyötyä pimeydestä.

Anna olla. Jos miehen pettämiset on ennenkin menneet läpi, niin mitä niistä uudemmistakaan alkaa enää mölyämään? Kyllä se vaimo tietää varmaan enemmän kuin uskotkaan, ja ehkä heillä on sopimus, että mies saa liehua ja nainen saa olla rauhassa kotona, huolehtia jälkikasvusta ja elämä jatkuu. Siihen ei sinun kannata mennä nokkaasi väliin työntämään ellei kukaan,sinulta mielipidettä kysele.

Mun mielestä se on kyllä mies, joka tässä tarinassa hukkaa elämänsa elämällä rakkaudettomassa liitossa. Vaimohan saa tässa kuviossa elää sellaista elämää kuin haluaa ja mies uhrautuu pitämällä perheen kasassa, vaikka sydän ei ole enää mukana.

Todennäkoisempänä pitäisin kuitenkin, että mies rakastaa vaimoaan ja valehtelee kavereille. Miesporukassa uhotaan aina, kuinka vähän vaimo merkitsee, mutta sitten kun se vaimo oikeasti jättää, tuleekin itku.

Eli anna olla, kun et edes tiedä tilanteen oikeaa laitaa. Johan niitä pettämisiä on ennenkin tullut julki ja vaimo on ne kuitannut, joten niiden hierominen naamaan toistuvasti ei ole muuta kuin draamahakuisuutta.

Toisten elämään ei kannata puuttua, joten annahan olla, se ei ole sinulta pois.