Lue keskustelun säännöt.
Miltä sinä näytit 4 päivän kuluttua synnytyksestä?
03.12.2013 |
Halutessaan voi laittaa kuvankin, mutta haen tässä enemmän sanallista kuvailua.
Mä olin neljän päivän kuluttua vielä sairaalassa. En suoraan sanottuna katsellut kauheasti peiliin! Olin kalpea, vaikka verensiirroilla hb olikin jo noussut yli sadan. Tukka oli rasvainen ja hikinen, koska mua alkoi pyörryttää, jos nostin kädet pään yläpuolelle, joten en voinut kauheasti pestä hiuksia. Maha oli reilun kokoinen vielä, muistaakseni sairaalapäivien jälkeen se alkoi kutistua nopeammin, kun imetys lähti kunnolla käyntiin. Liikuin kankeasti ja huonosti, mutta tuossa vaiheessa pystyin jo kävellä pitemmälle kuin vessaan (esim. liinavaatevarastoon).
Kommentit (19)
Kalpea, lihava, turvonnut, nesteinen, TURVONNUT..
Mutta toiminnallisessa fysiikassa ei ollut mitään vikaa, ekan ja tokan synnytyksen jälkeen kävelin, kävin suihkussa, hoidin vauvaa jne. ihan normaalisti heti. Sektion jälkeen meni kyllä 4h ennenkun nousin sängystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:03"]
Riippuu mistä synnytyksestä puhutaan, mutta keskimmäinen oli varmaan pahin: vielä kolme viikkoa synnytyksestä oon kuvissa ihan kalmanvalkoinen, sairastin pahan rintatulehduksen, sektiohaava tulehtui ja vauva sai äidinmaitokeltaisuuden eli imettäminenkin loppui. Enemmän mä kuolleelta näytän kuin elävältä...
[/quote]
Sama habitus mullakin. Sektiohaavan tulehdus, rintatulehdus ja sen lisäksi menetin leikkauksessa reippaasti verta eli myös kalpeanharmaa
pyörtymispisteessä. No imetys sentään jatkui normaalisti vielä monta kuukautta. Yhdessä sairaalakuvassa olen niin järkyttävän totisen ja tuskaisen näköinen, miehen t-paita päällä ja tissien kohdalta maidot läpi. Silti olen säilyttänyt kuvan koneella - ei se missään edustusalbumissa ole.
ekan synnyttyä olin kyllä luultavammin yhtä timmi kun tämä jalkapalloilijan vaimo. Mutta en katsonut peiliin kertaakaan, joten muistikuvaa ei varmuudella ole. Lapseni oli hengen hädässä teho-osastolla ja minä kulutin päiväni pumppaamalla hänelle maitoa ja itkemällä. Siinä ei tullut ihan ekana mahanahka mieleeni.
Kalpea, hemppa oli varmaan 80 paikkeilla sillon, koska muistelen että en saanut lisää verta enää neljännen päivän jälkeen. Kammottava turvotus (lääkärin mukaan turvotusta loppuraskaudessa ja synnytyksen jälkeen kertyi n.20kg!), maha ei ollut kutistunut juuri ollenkaan. Joka paikka oli veressä. Olin koko ajan opiaattien vaikutuksen alainen eli olin varmaan melkoinen ilmestys :-) 3 kanyylia, katetri, kipupumppu.. Aika letkutettu olo :D
Kalpea, hemppa oli varmaan 80 paikkeilla sillon, koska muistelen että en saanut lisää verta enää neljännen päivän jälkeen. Kammottava turvotus (lääkärin mukaan turvotusta loppuraskaudessa ja synnytyksen jälkeen kertyi n.20kg!), maha ei ollut kutistunut juuri ollenkaan. Joka paikka oli veressä. Olin koko ajan opiaattien vaikutuksen alainen eli olin varmaan melkoinen ilmestys :-) 3 kanyylia, katetri, kipupumppu.. Aika letkutettu olo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suht normaalilta, lenkilläkin oli käynyt mutta vaan lyhyellä alle 5 kilometriä. Nukkunut olin jo hyvin koska äiti hoiti yösyötöt pullosta
Esikoisen kanssa oltiin sairaalassa 6pvää. Siellä en voinut kunnolla nukkua ja hormonit varmisti vielä sen etten nukkunut juuri yhtään. Stressasin vauvan uneliaisuuden takia, häntä oli vaikea imettää tai syöttää pullostakaan, kun hän olis vaan nukkunut koko ajan.... En meikannut, hyvä jos suihkussa kävin. Episiotomian takia istuin renkaan päällä. Kävely oli tuskaista. Jälkivuoto oli runsasta. En paljon peiliin katsonut, kuvissa olen melko kalpea ja väsyneen näköinen.
Kuopuksen kanssa kaikki meni helpommin, mutta pääsimme silti kotiin vasta neljäntenä päivänä. Olin pirteämpi ja pystyin heti kävelemään kunnolla, käymään suihkussa ja imetyskin lähti hyvin käyntiin. Vauva oli paljon rinnalla, lähinnä pötköteltiin sängyllä. Taisin tällä kertaa meikata lähtöpäivänä joten oli varmaan ihan pirteän näköinen kotiin lähtiessä. Kiloja ei paljon tullut ja olen hoikka luonnostaan, mutta vatsa oli löysä pitkään. En ole stressannut siitä enkä panosta ulkonäkööni paljoa. Minulle riittää kevyt meikki jos olemme ihmisten ilmoille lähdössä, kotipäivinä en meikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään tietoa. Kuljin selkä kumarassa hiukset likasina pitkin sairaalaa, kun raskausmyrkytys ei millään ottanut laantuakseen ja sektiohaavaa aristi. Oli aikalailla viimeisenä mielessä omat tai muiden raskauskilot.
Maha oli veltto röllykkä, tissit jättimäiseksi turvonneet ja kipeät. En pystynyt istumaan ollenkaan repeämien takia, vain makaamaan tai seisomaan. Vessakäynnit sattui mielettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mistä synnytyksestä puhutaan, mutta keskimmäinen oli varmaan pahin: vielä kolme viikkoa synnytyksestä oon kuvissa ihan kalmanvalkoinen, sairastin pahan rintatulehduksen, sektiohaava tulehtui ja vauva sai äidinmaitokeltaisuuden eli imettäminenkin loppui. Enemmän mä kuolleelta näytän kuin elävältä...
Hoikalta ja muuten ihan normaalilta itseltäni mutta vatsan kohdalla vielä oli se pieni pussukka. Vessassa käynti oli kyllä vielä hankalaa mutta ihan pystyin liikkuumaan yms. mutta istua en ihan normaalisti uskaltanut vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan synnytyksen jälkeen olin todella litteämahainen jo muutaman päivän päästä synnytyksestä, mitä sairaalassa kätilötkin kyllä vähän ihmettelivät. Mulla oli oikeasti vain kuoppa vauvamahan kohdalla, koska kohtu supistui niin nopeasti. Painoakin tuli raskausaikana niin vähän, ettei vatsanahka venynyt ja kilot lähtivät synnytyksessä. Arpia ei tullut edes viidettä odottaessani. Pysyin istumaan ja liikkumaan heti synnytyksen jälkeen. Pidän tuota norjalaisnaisen kuvaa ihan normaalina.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:03"]
Hoikalta ja muuten ihan normaalilta itseltäni mutta vatsan kohdalla vielä oli se pieni pussukka. Vessassa käynti oli kyllä vielä hankalaa mutta ihan pystyin liikkuumaan yms. mutta istua en ihan normaalisti uskaltanut vielä.
[/quote]
Kyllä se vatsan ulkonäkö on aika paljon kohdun supistumisesta kiinni. Mulla jäi kaikki kilot laitokselle, joten en lihonut raskausaikana, mutta vatsan kutistuminen kesti viikkoja. Eikä se ollut mitään nahkaa, vaan sellainen kiinteä kupu niin kuin raskausaikana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:03"]
Hoikalta ja muuten ihan normaalilta itseltäni mutta vatsan kohdalla vielä oli se pieni pussukka. Vessassa käynti oli kyllä vielä hankalaa mutta ihan pystyin liikkuumaan yms. mutta istua en ihan normaalisti uskaltanut vielä.
[/quote]
Kyllä se vatsan ulkonäkö on aika paljon kohdun supistumisesta kiinni. Mulla jäi kaikki kilot laitokselle, joten en lihonut raskausaikana, mutta vatsan kutistuminen kesti viikkoja. Eikä se ollut mitään nahkaa, vaan sellainen kiinteä kupu niin kuin raskausaikana.
Ap
[/quote]
Tarkoitus oli lainata tuota omaa viestiäni edeltävää viestiä, mutta koska ne ovat näköjään molemmat numerolla 4, järjestelmä arpoi sen aiemman.
Ap
(esikoisesta)
Istuin sellaisen renkaan päällä, liikkuminen oli huonoa. Maha oli tyhjän tuntuinen ja löllyvä, roikkui. Naama oli turvoksissa, nestettä oli ketääntynyt hirveästi kasvoihin ja jalkoihin. Puhumattakaan raskausaikana tulleista kiloista, joista ei jäänyt kuin murto-osa synnärille. En ollut vilkaissutkaan peiliin synnytyksen jälkeen. Olo oli hutera ja heikko, kävelin korkeintaan sairaalan päiväsaliin. Vietin sairaalassa viikon.
(kuopuksesta)
Maha oli tyhjän tuntuinen ja löllyvä, roikkui. Olin ollut kotona jo pari päivää, kävelin synnäriltä suoraan isoon markettiin (oli pitkät pyhät tulossa). Olin meikannut. Käytin tukivyötä joka muistutti pitämään "korsetti kasassa" joten maha ei ollut ihan yhtä pahan näköinen kun esikoisen synnytyksen jälkeen, mutta ilman vyötä se oli ihan samanlainen. Äitiyshousuja käytin muistaakseni kuukausia synnytysten jälkeen.
Kuntoilemaan en ole alkanut vauva-aikana, eikä minua ole oikeastaan koskaan lasteni vauva-aikoina edes kiinnostanut mun liikakilot, vasta lasten ollessa isompia ja kun vauvanhoito ei ole enää ollut niin sitovaa, olen alkanut liikkua entiseen malliin. Vuosi synnytysten jälkeen näytin vasta "itseltäni", raskausaikana tulleet kilot (reilusti yli 20) oli sulaneet ja olin taas oma alle 55-kiloinen itseni. Seuraavaan raskauteen asti...
Näytin ekan kohdalla varmaan aika kuolleelta, koska olin tiputuksessa vielä silloin. Maha roikkui pussina polvissa. Tokan kohdalla näytin ihan itseltäni, mutta maha oli tyhjä pussi.
Siltä, kuin olisin seitsämännellä kuulla raskaana.
Kävelin sairaalasta ulos samoissa farkuissa kun olin ennen raskautta, mahassa nyt oli vähän löysää, mutta olin n. 3 vkossa mielestäni ennallani. Tästä on 12 vuotta, olin 25-v. Nyt tosin olen ylipainoinen, mutta ei se lapsista johdu, pidän juomisesta ja syömisestä.
Turvonneelta itkuiselta paskalta.