Hyviä puolia kotiäitinä?

Saan itse määrätä päivän aikataulumme! 

Minusta ihanaa on kun saa itse suunnitella päivärytmin ja hommia voi tehdä fiiliksenkin mukaan koska ei ole kiire mihinkään.

Varsinkin ne kiireettömät aamut ovat ihania kun saa kaikessa rauhassa pyjamissa syödä aamupalaa.

Itse olen aina pystynyt tekemään kaikki kotihommat jo päivällä lasten kanssa niin illat ja viikonloput on "perheaikaa" tai omaa aikaa.

Lapset ovat sairastaneet vähän.

Ei ole työressiä.

kaikille se kotiäitiys ei vaan sovi ja toisille sopii tosi hyvin. jonkun plussa voi ap olla sun miinus. itse se täytyy kokea ja päättää, mikä teidän perheelle on paras ratkaisu.

No onhan se tosi mahtavaa aikaa. Ainakin minä olen kokenut sen ajan niin, olin viisi vuotta kotitäitinä. Koska kotiäiti ei ole Kiireinen Ihminen, hän voi suhtautua kaikkeen vähän eri näkövinkkelistä. Kaikelle voi olla avoin, kaikelle on aikaa. Sille, mille ennen sanoi EI koska elämässä oli niin paljon muutakin, voi kotiäitinä sanoa kyllä, koska sitä aikaa on ihan eri lailla. Sitä voi löytää itsensä käymästä hyvin mielenkiintoisia keskusteluja hiekkalatikon laidalta eri uskontokunnasta, maasta tai muuten eri maailmasta tulleen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan muuten olisi pysähtynyt juttelemaan, koska lähtökohdat ovat niin erilaiset. Sellaista ihmistä, joka on Vain Äiti, on myös helppo lähestyä, ja ihmiset jakavat itsestään vähän eri tavalla sellaisissa kiireettömissä, rauhallisissa tilanteissa, jolloin on aidosti aikaa kuunnella.

Minä sain kotiäitiakoina paljon uusia kavereita ja ystäviäkin. Kaikki päivät oikeastaan luuhasin milloin missäkin häppeningissä tai kaverin luona lasten kanssa, ja loput ajat kaverit lapsineen tai pelkät lapset olivat meillä. Siis ihan mahtavaa, kun lapsia vilistää siellä ja täällä, on elämisen menoa ja meininkiä.

Parasta tietenkin on ne omat lapset ja se että sain oikeasti olla heidän kanssaan niinä hyvinä ja vähemmän hyvinäkin hetkinä (jotka nekin näin jälkeenpäin olivat kuitenkin aika huolettomia aikoja). Minä sain olla se, joka lohdutti, opetti, nauratti ja tiesi koko ajan kenen kanssa lapset ovat ja mitä heille kuuluu. Oli kiva että sairaspäivinä ei tarvinnut stressata, kenenkään vaan lapsi sai aina parantua kaikessa rauhassa. Minulle oli myös tosi tärkeää, että lapset näkivät isovanhempiaan, joita välimatkan vuoksi he eivät olisi muuten nähneet kuin pari kertaa vuodessa (nykyään asutaankin lähempänä heitä, lasten myötä tuntui tärkeältä olla lähemäpänä sukuaan.)

 Minä olen saanut noista kotiäitivuosista paljon. Saan niistä edelleen voimaa, koska viidessä vuodessa ehtii oikeasti kunnolla levähtää, elää terveellisesti, huolehtia kunnostaan jne. Oli kiva viedä lapset hoitoon sen ikäisinä, että he osasivat jo ilmaista omia tarpeitaan ja kertoa mitä tarhapäivän aikan on tapahtunut. 

Suhtaudu ap ennakkoluulottomasti edessä oleviin perhevapaisiin. Ne on harvoja vapaita hetkiä aikuisen ihmisen elämässä. Saat sentään valita missä olet milloinkin ja mihin aikaan, saat valita ne ihmiset joiden kanssa olet tekemisissä ja saat valita sen mitä päivisin teet. Sulla on aikaa kaikenlaiseen. Eihän tää yhtälö nyt aivan kammottavalta kuulosta, vai kuulostaako? ;)

Onnea vauvasta!

Kuulostaa melko ihanalta! :) Miksihän siitä niin paljon "pelotellaan"? Itselläni LA on toukokuussa eli kesän alussa :) Puolisoni saa pitää isyysvapaan ja kesäloman putkeen eli ihana kesä edessä kolmisin <3 -ap

Kotona on niin ihanaa :) Esikoisen kanssa ehdin olla vain 1,5 vuotta kotona (oli opiskelut kesken). Nyt kakkosen kanssa aion olla kotona niin kauan kun saan. Olenkin miettinyt jos tekisimme lapsia lapsien perään, saisin olla aina kotona! :D

On mukavaa tehdä päivisin sitä mitä itse tai lapset haluaa silloin kun siltä tuntuu. Ei ole pakko juosta tukka putkella joka paikkaan ja olla koko ajan kiireinen ja väsynyt.

5 -> ap. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja kokevat asioita eri tavalla.  Lapsi muuttaa esimerkiksi sosiaalista elämää aika usein, ja riippuu monesta tekijästä, onko se muutos hyvä (kuten minun kohdallani) vai kokeeko äiti itsensä hylätyksi, unohdetuksi ja mitättömäksi ilman työpaikan ja opiskelujen tuomaa sosiaalista elämää ja asemaa. Minä en ole lapsen myötä menettänyt mitään, mutta niitäkin on, jotka kokevat toisin.

Puolison tuella on myös valtava merkitys. Sen lisäksi iso merkitys on myös sillä, että on itselleen armollinen, eikä aseta itselleen älyttömiä vaatimuksia ihmisenä ja äitinä. Se, että äiti joskus esimerkiksi suuttuu ja hermostuu, on ihan normaalia elämää, eikä merkki siitä että pitäisi palata pikapikaa töihin. Äitiys on energian hallintaa, sekä omaa että perheen sisäisen energian hallintaa, ja lapsen oman energian ohjaamista ja suuntaamista. Siinä on useimmilla aika lailla oppimista eikä se aina mene ilman kupruja. Joskus se menee suorastaan hävettävän huonosti. Ei ole vaarallista jos lapsi näkee että äitikin on vaan ihminen. Jos koko ajan yrittää suoritaa äitiyttä ja olla jotenkin erityisesti "äiti", menee hukkaan itseltään ja luo itsensä ja lapsensa välille etäisyyden, ja väsyy koska ei anna itselleen tilaa olla se mikä on. Se vie äitiydestä ilon ja silloin lapsista ei saa itselleen voimaa, koska se energia menee riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteisiin. Silloin helposti tulee kiusaus paeta sitä mikä selvästi näyttää menevän huonosti ja missä ei näytä olevan mikään maailman mahtavin, ja piiloutua niiden roolien taakse jotka tuntee osaavansa. Silti se aika on arvokasta ja ainutlaatuista.

Tämä näin sivuhuomautuksena. ;)

5

2 jatkaa...

Olen ollut kotiäitinä 12 vuotta, vielä puoli vuotta jäljellä. Useampi lapsi. Välillä ollut kyllästymisen kausia, mutta pääsääntöisesti mukavaa. Vapaus kaiken toiminnan suhteen on ollut avaintekijä kotiäitiydessä mulla. 

Esikoisem kanssa on ihanan paljon lomaa!