Miksi muu perhe saa kärsiä, mutta lapsi vaan rellestää?

Kysyn tätä lastensuojelun asiakkaana. Lapsellani on todettu kaksi neuropsykiatrista häiriötä, joiden vuoksi hän oireilee vahvasti ja käytöksensä takia olemmekin nyt mm. lastensuojelun piirissä. Ei tässä mitään, hyvä jos apua saadaan. Mutta.

En ymmärrä, minkä takia tämä oireileva lapsi on kuninkaan asemassa perheessäämme. Olemme kohdelleet häntä kuten muitakin lapsia ja vaatineet samat, ikätasoiset jutut, joihin tiedämme hänen pystyvän yhtä hyvin kuin sisaruksensa. Nyt kun on tämä lastensuojelurumba + tutkimuksia ollut, niin saamamme palaute on ollut luokkaa "vaaditte lapseltanne liikaa, hän ei oireile tahallaan ja hänen kanssaan pitää olla paljon enemmän". Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt osoittamaan yhtään selvää kohtaa, jossa tekisimme väärin, kaikki puhe pyörii yleisellä tasolla ja on ihan ihmeellistä diipa-daapaa. Esimerkiksi kun sanoin että joskus väsyttää lapsen tyyli tulla "iholle" jatkuvasti, tästä kauhistuttiin ja melkein vedet silmissä alettiin säälimään lastamme (ja sättimään minua). Selitin, mitä tarkoitin, mutta edelleen sanomani painaa ja se vedetään esiin säännöllisesti.

Koen myös, että muun perheen hyvinvointi on täysin laiminlyöty ja meidät vanhemmat on valjastettu ensisijaisesti olemaan vain tätä yhtä lasta varten. Kun nuorin lapsistamme täytti 5, halusin palata työelämään. Tähän suhtauduttiin äärimmäisen kielteisesti ja muistutettiin, että lapseni tarvitsevat minua. Mieheni, joka teki vuorotyötä, sai potkut kun joutui yhdessä vaiheessa olemaan niin paljon tämän yhden lapsen takia pois töistä (mm. osastojaksot 6 viikkoa kerrallaan jne.) ja tätä pidettiin HYVÄNÄ asiana: "nyt sinulla on aikaa olla lapsesi kanssa enemmän". Joo...vaan kuka maksaa meidän elämisen, kun mies on työtön ja minä "en saisi" töihin palata?

Olen aika kyllästynyt koko tilanteeseen. Jos valitan, aletaan puhumaan huostaanotosta. Onko se tosiaan ainoa keino saada tilannetta kuntoon? Lääkitys, jota sekä minä että koulu toivomme, on yksi vaihtoehto mutta hoitava tahomme ei suosittele sen aloittamista jostain syystä vaan keksii syitä, miksi aloitus olisi hankalaa/epäsopivaa juuri nyt.