Hassua, kun Elina Kiikko kertoi aiemmin, ettei

Näinhän nää aina menee.

Miten ihminen on noin tyrkky? Mä en vaan ymmärrä, en mitenkään. Mikä ihme ajaa keski-ikäisen naisen antamaan haastatteluja jatkuvasti itsestään, painostaan, suhteestaan Ilkkaan jne. Hoitaisi parisuhdettaan, itseään terapiassa eikä naistenlehtien sivuilla. Ketään ei oikeasti kiinnosta.

Syomishairioinen ei todellakaan saa painoaan nousemaan helposti, monet jopa kuolevat.

Mutta tuossa uusimmassa artikkelissa myöntää, ettei edes halunnut nostaa painoaan, vaikka aiemmin väitti niin. ap

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:25"]

Syomishairioinen ei todellakaan saa painoaan nousemaan helposti, monet jopa kuolevat.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:27"]

Mutta tuossa uusimmassa artikkelissa myöntää, ettei edes halunnut nostaa painoaan, vaikka aiemmin väitti niin. ap

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:25"]

Syomishairioinen ei todellakaan saa painoaan nousemaan helposti, monet jopa kuolevat.

[/quote]

[/quote]

No niinpä, sitähän se syömishäiriö on.

Mun mielestä tuo muija on järkky säälipisteiden kerääjä. Aina koiranilme naamalla kitisemässä jostain. Huomatkaa mut! Säälikää mua!

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 18:24"]

Miten ihminen on noin tyrkky? Mä en vaan ymmärrä, en mitenkään. Mikä ihme ajaa keski-ikäisen naisen antamaan haastatteluja jatkuvasti itsestään, painostaan, suhteestaan Ilkkaan jne. Hoitaisi parisuhdettaan, itseään terapiassa eikä naistenlehtien sivuilla. Ketään ei oikeasti kiinnosta.

[/quote]

Varmasti kiinnostaa moniakin. On tärkeää, että näistä asioista keskustellaan myös julkisesti eikä aina suomalaiseen tapaan pidetä "omina asioina". Varmasti moni syömishäiriöinen lukisi mielellään enemmänkin omakohtaisia tarinoita tästä sairaudesta, samoin parisuhdeasiat ovat kiinnostavia - yleensäkin tunnepuolen asioista (syömishäiriökin on sitä) voitaisiin Suomessa puhua enemmänkin.

On todella pinnallinen ihminen tuo Ellu, kun ei puhu muusta kuin omasta kehostaan. Ihmisen pitäisi lukea kirjoja, tehdä työtä, urheilla, rukoilla, matkustaa, harrastaa jotakin. Tylsä ihminen jauhaa vain omaa painoaan. ¤44-vuotias täti käyttäytyy kuin 12-vuotias teini: aina vain oma puheena keho, jota esittelee. Itse painan 53 kg - entä sitten? Se on vain paino. Mitä simmosta vuosi tolkulla jauhamaan.

Syömishäiriössä ei ole mitään hassua (otsikko). 

Minua häiritsee se tapa, millä Elna oli kuvattu Annaan jossa kerto syömishäiriöstään. Hänet oli kuvattu kutrien takaa kurkistelevana totisena pikkutyttönä, sellaisena "ota iso mies mut sun siipien suojaan kun mää tällain mutristelen". Jos oikein käsitin, hän on kuitenkin älykäs ja tarmokas aikuinen nainen (ei kai samaan asemaan sentään pääse pelkästään olemalla Kanervan tyttöystävä) ja ois ollut kiva, että kuvat ois viestineet muutakin kuin että tää säikky ja ahdistunut nainen on raahattu haastateltavaksi ja kuvattavaksi vaikka häntä ei yhtään haluttaisi. Ei oikein tiennyt että mitä hänestä olisi pitänyt ajatella - halusiko hän antaa haastattelun vai eikö halunnut.

Mua erityisesti häiritsee se, että tässä on aikuisen vastuuta äidin terveydestä lykätty lapselle. Olen itsekin sairastanut vuosia syömishäiriötä, mutta kun tulin äidiksi, yritin kaikkeni, että lapset eivät ikinä huomaa asiaa. Itse asiassa äitiys oikeastaan jopa paransi minut tai ainakin auttoi asiassa. Nyt olen ollut oireeton vuosia. Ajatus siitä, että minun poikani olisi jotenkin pitänyt kantaa huolta minun syömisestäni on täysin musertava. Aikuisen kuuluu kantaa huolet, ei lasten.

Minuakin häiritsee tämä. Se menee jotenkin jo vähän epäterveen puolelle, että tytär soittelee äitinsä perään ja kyselee, että oletko äiti tänään syönyt. Aivan kuin tässä ois kyseessä erittäin huomionhakuinen persoona, joka viihtyy siinä tilanteessa, että muilla on huoli hänestä. Sekin on eräänlaista vallankäyttöä, ja saahan sitä ihminen harrastaa, mutta omia lapsia pitäisi suojella.  Itseltäänkin.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 07:20"]

Mua erityisesti häiritsee se, että tässä on aikuisen vastuuta äidin terveydestä lykätty lapselle. Olen itsekin sairastanut vuosia syömishäiriötä, mutta kun tulin äidiksi, yritin kaikkeni, että lapset eivät ikinä huomaa asiaa. Itse asiassa äitiys oikeastaan jopa paransi minut tai ainakin auttoi asiassa. Nyt olen ollut oireeton vuosia. Ajatus siitä, että minun poikani olisi jotenkin pitänyt kantaa huolta minun syömisestäni on täysin musertava. Aikuisen kuuluu kantaa huolet, ei lasten.

[/quote]

Tuo Kiikko on outo tapaus. Ei koskaan puhu isästään mitään... Onko Kanerva hänelle se isähahmo, joka pelasti jostain tilanteesta? Kilot ei lukijoita kiinnosta, vaan se syövätkö uuniperunoita yhdessä saunaillan jälkeen. Ihme suhde tuo on. Kulissia vai riippuvaisuutta.