Lue keskustelun säännöt.
Perätilavauvan synnyttäminen - mitä mieltä?
19.11.2013 |
Aloitan kertomalla, että aihe ei ole minulle ajankohtainen, mutta jostain syystä se on pyörinyt mielessä viime viikkoina. Olen raskaana, mutta niin alussa, ettei tällaista sen puolesta tarvitse miettiä.
Pohdinta taisi saada alkunsa siitä, että eräs tuttu kertoi, että eräs hänen sukulaisensa oli synnyttänyt perätilassa olevan vauvan. En nyt muista tarkasti, mitä sanamuotoa tämä tuttuni käytti, mutta jotain sinne päin, että tämä hänen sukulaisensa oli puhuttu ympäri synnyttämään perätilavauva.
Tällä tutullani on itselläänkin kokemusta perätilavauvasta, mutta hänelle tehtiin sektio ja hän sanoi, ettei missään tapauksessa olisi synnyttänyt perätilassa olevaa vauvaa. Itse asetun samalle kannalle, mun synnytys oli niin vaikea, etten uskaltaisi lähteä sellaiseen. Olisin varmaan niin stressaantunutkin, että koko homma menisi plörinäksi. Ilmeisesti tämän tuttuni sukulaisenkin synnytys oli ollut varsin rankka ja kivulias.
Tässä vielä mielenkiintoinen blogikirjoitus perätilavauvasta ja siihen liittyvistä asioista, tämä teksti itse asiassa saikin mut tekemään avauksen:
http://blogit.kaksplus.fi/kotitalouskriisi/3dt-paahan-ja-synntamaan/
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:17"]
Kaveri synnyti perätilavauvan tietämättään. Eli vasta syntyessä selvisi että peppuhan se sieltä ekana tuleekin. En ole kysynyt oliko kääntynyt juuri ennen synnytystä tai jotain. Mutta tosiaan synnyttämään mennessä oli luultu että lapsi on oikein päin.
Hyvin se oli mennyt. Tieto lisää tuskaa.
[/quote]
No ohhoh!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua yritti puhua ympäri lääkärit ja hoitajat. Minun mielestä lapsella on joku syy olla väärinpäin kohdussa. Joko ei mahdu olemaan oikeinpäin, liian lyhyt napanuora tai joku muu syy. Itse en edes miettinyt perätilasynnytystä vaan halusin suoraan sektioon.
Terve vauva syntyi ja syytä perätilaan ei koskaan löydetty. En kadu kuitenkaan, että sektio tehtiin.
Itse en haluaisi edes yrittää alatiesynnytystä jos vauva olisi perätilassa. Mulla on kaksi nopeaa lääkkeetöntä synnytystä takana, eli uskon kestävänä normaalin synnytyskivun, mutta jos tietäisi että vaikeuksia on edessä perätilan takia, niin miksi pitäisi yrittää alateitse? Olisko se rahan takia, kun sektio on kuitenkin paljon kalliimpi? Mielestäni minulla olisi siihen oikeus, kun kerran pelkotilojenkin takia sektioon pääsee, ja monissa ulkomaissa ihan vaan jos jostain syytä haluaa...
Minäkin pohdiskelin perätilasynnytystä odotusaikana, kun vauva oli pitkään perätilassa (kääntyi kuitenkin onneksi lopulta itsekseen raivotarjontaan). Sukulaiseni, joka on gynekologi ja on aikanaan kuulemma hoitanut monia perätilasynnytyksiä, sanoi ettei perätilasynnytys yleensä ole sen kummempi juttu, mikäli kaikki sen kriteerit täyttyvät. Jos taas eivät täyty, niin siihen ei ryhdytä ollenkaan. Hänen oma empiirinen kokemuksensa siis oli, että perätilasynnytykset eivät ole sen riskialttiimpia kuin normisynnytyksetkään, koska kaikki sellaiset synnyttäjät, joilla on jokin este perätilasynnytykseen, karsitaan jo etukäteen pois.
Jos minun vauvani olisi pysynyt perätilassa ja perätilasynnytyksen edellytykset olisivat minun kohdallani täyttyneet, niin edellä kerrotun valossa olisin varmaankin kieltäytynyt sektiosta ja synnyttänyt alakautta.
Synnytin toisen lapseni, tytön 51 cm 3950 gr, perätilassa alakautta, ja kaikki meni hyvin, sekä vauva että minä voimme kaikinpuolin hyvin.
Kotiinkin lähdin jo seuraavana päivänä.
Eli olen samaa mieltä numeron 6 kanssa.
Ja itselläni on myös tuttava, joka synnytti ensimmäisen lapsensa perätilassa alakautta, viikkoja taisi olla tuolloin 38, koska seuraavaksi päiväksi oli sovittu synnytystapa-arvio...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin toisen lapseni, tytön 51 cm 3950 gr, perätilassa alakautta, ja kaikki meni hyvin, sekä vauva että minä voimme kaikinpuolin hyvin.
Kotiinkin lähdin jo seuraavana päivänä.
Eli olen samaa mieltä numeron 6 kanssa.
Ja itselläni on myös tuttava, joka synnytti ensimmäisen lapsensa perätilassa alakautta, viikkoja taisi olla tuolloin 38, koska seuraavaksi päiväksi oli sovittu synnytystapa-arvio...
Siskoni synnytti perätilassa olevan vauvan, ja ei alkuun ollut mitään ongelmia! Nyt tulossa kolmas leikkaus koska alakropassa mennyt koko kalusto sekaisin tässä 3 vuoden aikana. Ei suoranaiSesti ole tietoa onko kyse synnytyksestä mutta kun siskoni oli 22v synnytyksessä ja tuollainen homma tapahtuu yleensä vasta 50 ikävuoden jälkeen.. Itselläni on raivotarjonnassa mutta kun oli yhdessä vaiheessa epäily että on väärinpäin päätin että jos kääntö ei onnistu niin valitsen sektion vaikka siinäkin omat ongelmansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:17"]
Kaveri synnyti perätilavauvan tietämättään. Eli vasta syntyessä selvisi että peppuhan se sieltä ekana tuleekin. En ole kysynyt oliko kääntynyt juuri ennen synnytystä tai jotain. Mutta tosiaan synnyttämään mennessä oli luultu että lapsi on oikein päin.
Hyvin se oli mennyt. Tieto lisää tuskaa.
[/quote]
No ohhoh!
Ap
[/quote]itse olin tulossa toinen jalka edellä, joten äiti joutui hätäsektioon! Eli ei se aina vaikka perätilassa onkin niin tarkoita sitä että se peppu sieltä ekana tulee, jos jalka liuskahtaa väliin. Äitini sanoi että olisi ollut parempi jos olisi ollut suunniteltu sektio..
Lääkärit arvioi sen tilanteen ja jos ne sanoo kaiken olevan ok perätilasynnytykseen, niin siinä ei ihmeempiä ongelmia pitäisi olla.
Itse jouduin sektioon poikkeuksellisen ahtaiden lantiomittojen vuoksi. Paras kaverini taas synnytti perätilassa olevan vauvan ihan sujuvasti vaikka aluksi jännitti siihen ryhtymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei omaa kokemusta, mutta sisareni kieltäytyi synnyttämästä perätilavauvaa alakautta. Ok, tehtiin sairaalassa synnytystapa-arvio, keskusteltiin asiat puolesta ja vastaan ja sovittiin lääkärin kanssa leikkauspäivä. Kuulemma ihan asiallinen tapaaminen. Vähän ennen sovittua sektiopäivää tuli muuta asiaa äitipolille. Vastassa oli toinen lääkäri (päivystäjä), joka sen kertaisen asian hoitamisen jälkeen alkoi haukkua ja syyllistää siskoa sovitusta sektiosta, paasata leikkausriskeistä, "mitäs lapselle käy, jos sä kuolet, ja onhan sulla muitekin lapsia...." jne. Ikävä tilanne, mutta ei muuttanut päätöstä ja suunniteltu sektio tehtiin. Lyhyt napanuora lapsella ja sekin kaulan ympäri kertaalleen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, äiti ja lapsi toipuivat mainiosti.
Mietin vain, mitä olisi tapahtunut ilman siskon jääräpäisyyttä. Hapenpuute synnytyksessä olisi ollut todennäköinen ja sen myötä riski isoille kehitysvaurioille. Tässä tapauksessa ne leikkauskulut on kyllä säästetty yhteiskunnalle moneen kertaa, kun lapsesta ei tullutkaan hapenpuutteen seurauksista kärsivää, paljon kuntoutusta ja erityisjärjestelyjä tarvitsevaa lasta, vaan ihan tavallinen lapsi, pikkukoululainen nykyään. Näin meillä täällä pohjoisessa....
En synnyttäisi perätilassa olevaa vauvaa alakautta. Ajattelen tuon niin että suunnitellussa sektiossa on omalla kohdallani vähemmän riskejä, kun repesin kohtalaisen pahasti ihan tavallisessa raivotarjontasynnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa pt-vauvojen synnytyksistä alateitse menee hyvin. Kuten rt-vauvojenkin.
Minun toinen lapsi oli perätilassa ja alateitse synnytin, ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Ei ollut yhtään sen kummempi synnytys kuin ensimmäinenkään, joka ei ollut perätilassa.Itse asiassa ensimmäisestä repesin, vaikka vauva pienempi (2800 g) ja toisesta en ollenkaan (vauva 3500 g).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata panna kakkoseen, niin ei tarvitse näitäkään murehtia.:)
Mulla kaksi normi alakautta synnytystä takana kun kolmonen taas oli jostain syystä koko raskauden perätilassa. Magneettikuvissa oli kuulemma ehkä yksi välimitta hiukan ahdas. No se siitä sitten, mitään muuta en suostunut edes miettimään kuin sektiota. En kokenut tarpeelliseksi ottaa riskiä hapenpuutteesta tai muusta vauvalle aiheutuvasta riskistä. Uskon että on joku syy miksi lapsi oli perätilassa. Synnytys lähti itsestään käyntiin rv 38 ja lääkäri kusyi haluanko kumminkin kokeilla alakauttasynnytystä kumminkin vaikka sektioaika oli varattu. Kysyin synnytyslääkäriltä miten hän voi varmasti tietää ettei esim napanuora ole liian lyhyt tai voiko hän luvata ettei vauva jää kiinni ja saa hapenpuutetta. No ei voinut lääkäri varmasti sanoa mitään. Eli sektiolla mentiin ja olen todella tyytyväinen ettei kukaan yrittänyt pakottaa mihinkään muuhun.
Mä jouduin pohtimaan tuota kakkosen kanssa, kun synnärin kontrollissa rv 35 sanoivat, että vauva on perätilassa. Esikoinen oli 4600g ja olin ihan varma, että myös tämä kakkonen olisi iso. Esikoisen synnytys oli ok, käynnistetty. Iso episiotomia ja lisäksi repesin pahasti. Päätin, että odotan lääkärin arviota. Lopulta selvisi, ettei vauva ollutkaan perätilassa, mutta syntyi avotarjonnassa erittäin kivuliaasti.
Kaveri synnyti perätilavauvan tietämättään. Eli vasta syntyessä selvisi että peppuhan se sieltä ekana tuleekin. En ole kysynyt oliko kääntynyt juuri ennen synnytystä tai jotain. Mutta tosiaan synnyttämään mennessä oli luultu että lapsi on oikein päin.
Hyvin se oli mennyt. Tieto lisää tuskaa.