koirapuistoetiketistä

Taudit tarttuu....

Mun aikuinen uros koira keskittyy lähinnä tohon nylkyttämiseen puistoissa, joten siksi käydään harvoin tai ei olla pitkään. Nylkyttää siis kaikkia koiria, toisia uroksiakin, koska se on ihan normaalia koirien käytöstä (dominoiva ele). Nartut yleensä osaa pitää puolensa nylkyttäjille (ärähtävät) ja urokset tosiaan nylkyttää toinen toisiaan vuoron perään... Mutta siis mieluummin niin, että juoksisi ja remuaisi muuten siellä puistossa.

Ainoat säännöt koirapuistossa on mielestäni ne, että ei aggressiivisia tai kiimaisia tai sairaita koiria puistoon.

Minulla on narttukoira. Siinä vaiheessa kun jopa kolme urosta sitä nylkyttää ja se koittaa parhaansa mukaan päästä niistä eroon (huomauttaa kehonkielellään, murahtaa tai koittaa mennä eteenpäin nuuskimaan paikkoja/juoksentelemaan) lähdemme pois puistosta.

Mielestäni se on ärsyttävää että urokset viskovat mällejä sen kylkeen. Eikö semmoiset olisi parempi leikata? En vie koiraa juoksu aikoina puistoon. 

En halua myöskään antaa sen kerätä kierroksia nylkyttäjille ja antaa hampaista.

Normaali takapuolien haistelu ja peuhaaminen on tietenkin ok.

Olet oikeassa. Takapuolia saa nuuhkia, saa painia ja nylkyttääkin, mutta jos joku jää täysin altavastaajatollukaksi, yleensä sen emäntä/isäntä sitten vie sen pois. 

Koirapuistossa on olennaista, että koirat saavat vapaasti peuhata ja juosta ja oppia koiralaumassa olemisen tapoja. 

Kyllä minä kiellän omaa urostani, jos vaan nylkyttää koko ajan muita. Muuten ei tee sitten mitään muuta. Tai jos yrittää nylkyttää/ahdistella koko ajan jotain yhtä koiraa, joka ei uskalla sanoa vastaan ja näyttää selkeästi ahdistuneelta tilanteesta.

Lisäksi toisten urosten nylkyttäminen on alistava ele ja saa pian aikaiseksi tappelun, kun omani yrittää tällä tavalla alistaa, jos siihen ei puutu. Se on pieni koira, mutta sillä on valtavan suuri ego. Tykkää kyllä muista koirista eikä ala rähisemään, mutta samalla kuitenkin provosoi muita tosi herkästi pienillä eleillään ja vaikka ei itse ala tapella, niin on usein kuitenkin se, joka saa toiset rähisemään itselleen.

Koirapuistoissa käydään kyllä äärettömän harvoin muutenkin, ne on koiralle todella stressaavia paikkoja, jos kaikki paikalla olevat koirat eivät ole tuttuja joita nähdään todella usein muutenkin. Eli jos paikalla olevat koirat ovat tuttuja ja niiden välinen arvojärjestys ja käyttäytymismalli on jo selkeä jokaiselle osapuolelle, se ei ole niin stressaavaa koiralle kuin se, että esim. monta kertaa viikossa joutuu keskelle "uutta laumaa" ja sitten selvitellään arvojärjestykset ja välit joka kerta uudelleen.

Huom. Stressi ei näy aina alistuneena ja masentuneena ja pelokkaana käytöksenä tällaisissa tilanteissa, stressioire on myös ylikierroksilla käyminen ja sellainen hullu innokkuus päästä sinne koirapuistoon. Eli se, että koira näyttää tykkäävän ja viihtyvän, ei välttämättä kerro etteikö se nostaisi sen stressitasoja tosi paljon.

En juurikaan viitsi enää käydä koirapuistoissa silloin kun siellä on muita, nimenomaan siksi että suurimmalla osalla ihmisistä vaikuttaa olevan ihmeellinen harhakäsitys ettei siellä ole juuri käytössääntöjä. Luullaan että koirat voi vain heittää sisään tekemään mitä sattuu ja luottaa, että ne "selvittävät välinsä itse", eikä ihmisen pidä puuttua koiransa tekemisiin kuin tappelutilanteessa. Eikä osata lukea koirien elekieltä, ei sitten yhtään.

Ihmisten pitäisi seurata ja pystyä kokoajan kontrolloimaan koirien välistä kommunikaatiota puistossa, niin ettei tappeluun saakka edes jouduta koska tilanteen eskaloituminen estetään heti siinä vaiheessa kun joku koirista alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla. Omistajan vastuulla on opettaa koiralleen kunnon käytöstavat ja valvoa, että koira osaa käyttäytyä puistossa. Oman koiran ei pidä antaa jahdata, nylkyttää, tökkiä, hyppiä vasten tms. toista koiraa joka osoittaa, ettei se halua sitä. Jos koira ei osaa itse tulkita toista koiraa ja lopettaa "leikkiä" kun toinen eleillään niin näyttää (usein ei kyse edes ole leikistä, vaikka ihmiset niin luulevat koska valtaosa ei yksinkertaisesti osaa lukea koirien elekieltä), on omistajan itse joko saatava koiransa jättämään toinen koira rauhaan tai lakattava kokonaan käymästä koirapuistoissa. Ja mentävä tottistunneille opettelemaan, miten oma koira pidetään hallinnassa. On yksinkertaisesti vastuutonta tuoda puistoon koira, joka ei tottele luoksetulokäskyä ja lopeta riehumista pyydettäessä.

"Leikin" pitää tapahtua sen ujoimman koiran ehdoilla, ja kenellä tahansa osapuolella on oltava oikeus vetäytyä leikistä milloin tahansa joutumatta pakotetuksi siihen. Omistajan, jolla ei ole koira hallinnassa ja jonka koira ahdistelee muita, on liian raisu, ei ymmärrä toisten eleitä ja ei lopeta leikkiä pyydettäessä EI PITÄISI TUODA KOIRAANSA PUISTOON LAINKAAN. Nämä tilanteet kärjistyvät usein tappeluksi jonka lopulta (tietämättömien ihmisten näkökulmasta) "aloittaa" se ujo koira, koska se yritti pitkään kertoa eleillä haluavansa tulla jätetyksi rauhaan, mutta kun näin ei tapahtunut, sen oli pakko alkaa puolustautumaan tosissaan.

Vaikka vastuu puistosta poistumisesta onkin sillä, joka ei pysty koiraansa kontrolloimaan ja antaa sen kiusata muita, näin ei tietenkään usein käy vaan koirista mitään tajuamaton omistaja vain naureskelee kun "se leikkii niin söpösti" eikä mielessäkään käy, että meneillään on tilanne jossa oma koira on huonosti käyttäytyvä kiusaaja. Jos oma koirasi on ujo ja raisumpien koirien omistajat eivät välitä kontrolloida omia koiriaan, on parempi poistua paikalta kuin pitää koiraansa ahdistavassa tilanteessa. On turha kuvitella, että sellainen on koiralle jotenkin tarpeellista lajitoverien kohtaamista ja sosiaalistamista. Ei ole. Se on koirasi kiusaamista jolta sinun omistajana tulee sitä suojella, ja jos näin et tee, koirasi luottamus sinua kohtaan kärsii ja ahdistavat koirapuistokokemukset voivat aiheuttaa sille käytöshäiriöitä.

Juuri koiria, jotka eivät itsekään osaa tulkita toisten koirien eleitä, on kaupungissa ihmeen paljon. Ei ole sosiaalistettu kunnolla pentuna, ihmiset eivät ole asettaneet selviä rajoja, ja puistoon tullessa energiaakin on niin paljon ettei malteta kuunnella toisia. Yksi asia mitä ei näytetä tajuavan onkin se että koiraa ei ole tarkoitus tuoda puistoon purkamaan energiaa, vaan se energia puretaan ensin lenkillä/treenillä ja puistoon mennään kun koira on rauhoittunut ja pystyy käyttäytymään toisten kanssa asiallisesti. 

Koiralle meneminen keskelle vierasta koirasakkia on stressaava tilanne, joka voi ilmetä monin eri tavoin, kuten joku jo aiemmin mainitsi. Isommissa kaupungeissa puistossa harvoin on sama tuttu sakki joka päivä. Koiralle paljon parempi vaihtoehto on viettää aikaa/lenkkeillä/treenata/leikkiä omistajan kanssa vaikkei perheessä edes olisi muita koiria, kuin tulla joka päivä heitetyksi laumaan tuntemattomia koiria joita omistajat eivät viitsi/osaa kontrolloida millään tavalla. Omalla vuosien kokemuksella puistoista voin sanoa, että sinne harvoin tulevat juuri ne koirakot, joiden kanssa olisi turvallista olla - hyvin koulutetut, tottelevaiset koirat ja koiriaan ymmärtävät omistajat. Lähinnä vaikuttaa siltä että koirapuistot ovat laiskoille ihmisille ja heidän kouluttamattomille koirilleen suunnattu ajanviete, joka korvaa lenkin, koulutuksen, leikkimisen ja ties minkä muunkin vaivannäön, minkä vastuullinen ja fiksu koiranomistaja koiralleen mielellään suo.

Vanha ketju, mutta aihe on aina ajankohtainen. Pakko purkaa vähän omaa harmistumista. Koirani sai muutama kuukausi sitten koirapuistossa dominoivalta urokselta pataan ja tämän jälkeen käytös on muuttunut. Oli aiemmin kaikkien kaveri, mutta nyt ei siedä kaikkia, etenkään isompia pentukoiria, koska luulen, että pelkää niiden raisuja lähestymisiä. Kesällä meille sattui naapuriston saku pennun kanssa tilanne, missä koirani nappasi tätä poskesta, kun pentu huitoi sitä tassuilla. Pennulle ei käynyt pahasti, mutta en titenkään toivo yhdellekään pennulle negatiivia kokemuksia ja siksi ollaan sen jälkeen kierretty ko. pentu. Ollaan myös rajoitettu koirapuistoissa käyntiä tämän jälkeen ja käyty todella aikaisin aamulla, ettei törmätä muihin tai vain tuttujen koirien kanssa.

Viime aikoina koira on taas ollut rennompi ja ollaan pystytty kohtaamaan uusiakin koiria hyvässä hengessä. Muutamat kohtaamiset koirapuistossakin on menneet mallikkaasti. Tänään törmättiin tuohon sakupentuun uudelleen koirapuistossa. Olisin valinnut ohitusreitin, jos olisin ehtinyt, mutta pentu huomasi meidät ja lähti tulemaan kohti. Yritin mennä oman koiran eteen ja tervehtiä pentua ystävällisesti, että oma koira ymmärtäisi, ettei hätää. Tämä ei kuitenkaan auttanut, vaan koirani alkoi ärisemään, kun pentu tuli sen lähelle. Koiran omistaja oli kaukana luurit päässä ja katseli haaveillen merelle. Nappasin ensin oman koiran kiinni, mutta kun saku ei poistunut otin koiran syliin. Omistajankin viimein haahuili paikalla, muttei meinannut millään ottaa kuulokkeita päästä. Viimein, kun suopui kuuloketta siirtämään, yritin selittää tilannetta, että koirani ei nyt suhtautunut hyvin ja en tiedä muistaako se sen edellisen negatiivisen tilanteen. Olisin halunnut selittää, miksi toimin niin kuin toimin ja että olisin toivonut hänen kutsuvan koiransa luokseen, mutta omistaja, vaan tylysti kommentoi, että miksi sitten tulen sinne kävelemään, kun tämä on kohtauspaikka. Ok, eipä mulla muuta, kiitos rakentavasta keskustelusta.

Sen verran ollaan ehditty puistoissa käymään, että monenlaisia tilanteita on nähty. Harvasta koirasta voi olla sata varma. Siksi toivoisinkin, että omistajat pystyisivät juttelemaan hyvässä hengessä ja voitaisiin saada toisiltamme neuvoja ja vertaistukea, miten selvitä näistä tilanteista. Mielestäni omistajan tulisi aina seurata koiraansa puistossa ja tarvittaessa puuttua tilanteeseen ja kutsua luokse. Tämä tilanne ei aiheuttanut suurikokoiselle pennulle fyysistä vaaraa. Eniten harmitti uuden negatiivisen tilanteen synty.