Te pidempään naimisissa jo olleet!

ei

On oltu naimisissa 17 vuotta. Sellaista naistelehtien kriisikautta meillä ei ole ollut, mutta erinäisiä muita vaikeuksia ja ylä-tai alamäkiä kyllä. On ollut väsyttävä pikkulapsiaika, talonrakennusaikoja, esikoisen pitkäaikaissairaus ja siitä aiheutuneet huolet, työttömyyskausi, rahanvähyyskausi, toisen ulkomaankomennuksesta johtunut etäsuhdekausi ja seksinvähyyskausikin liittyi johonkin. 

Minusta kriisi sinänsä ei lujita suhdetta. Se, mikä lujittaa on päätös pysyä yhdessä siitä huolimatta ja tehdä töitä suhteen eteen. Tämän jälkeen vaikeuksista voi tulla yhteisiä kokemuksia ja ne voivat lujittaa suhdetta tai ainakaan ne eivät pysyvästi hajota sitä, kun on päätetty elää yhdessä niistä huolimatta. Me olemme päättäneet ja näiden päätösten myötä pn lujittunut myös usko siihen, että vaikka tulisi mitä vaikeuksia, omaan kumppaniin voi viimekädessä kuitenkin luottaa. 

On meillä ollut vaikeita aikoja, keskenmeno, läheisten sairastamisia ja kuolemisia, homeoikeudenkäyntejä ja sitten tavanomaisempia, kuten työpaikan vaihdoksista, muutoista, ulkomaankomennuksista, uusista vauvoista jne johtuvia asioita. Keskenäisiä kärhämiä ei oikeastaan ole ollut kuin yksi, kun mies kuuli että mun vanhemmilla on testamentissa lasten puolisoiden avio-oikeuden perintöön pois sulkeva lause (joka on tehty jo kun me lapset oltiin pieniä). Mies piti sitä suorana epäluottamuslauseena. Mutta vaikeuksista ollaan kaikista selvitty.

Me ei vaan välitetä siitä, että ajoittain on nahisteltu vähän enemmän tai että on oltu niin väsyneitä, ettei samassa sängyssä jakseta kuin nukkuaö. Me ollaan naimisissa ja sillä sipuli, rakkautta ja sitoutumista on ihan samalla tavalla vaikkei sitä ylospäin näykään. Ei elämä yleensäkään ole koko ajan fantsua, eikä puoliso ole mikään sun elämän väsymätön viihdytysjoukko. Parisuhde on yhteisyritys, jossa molemmilla on vastuunsa ja velvollisuutensa -ja myös oikeus olla ihminen.

Meillä on se kuuluisa seitsemäs vuosi. Eipä ole toistaiseksi kriisejä näkynyt. Olemme sovinnonhaluisia go with the flow -ihmisiä, jotka eivät saa oikein riitojakaan aikaiseksi mistään. Meidän elämämme on myös järjestetty sellaiseksi, että parisuhdetta rasittavia kriisejä ei helposti synny. Emme esimerkiksi alkaisi ikinä rakentaa omaa taloa tai hankkia lapsia. Kumpikin on ollut välillä työttömänä, mutta sitten on vain vähennetty menoja. Puhumme paljon parisuhdeasioista ja puutumme ongelmiin mahdollisimman pian. Kumpikin on rajoistaan ja tarpeistaan tarkka ihminen, joka ei siedä toiselta mitään venkoilua.

Yhdessä 25 vuotta. Kriisejä on olleet lapsen sairastuminen, vammaisen lapsen syntymä, konkurssi, isovanhemmiksi tulo, läheisen kuolema, taloudelliset vaikeudet jne. Kaikista on tähän asti selvitty. 

Vaimolle 40-kriisi - melkein ero, kun tarve itsenäistymiseen oli kovin suuri. Siihen mennessä yhdessä oltiin oltu lähes neljännesvuosisata.

Näin jälkikäteen oikeastaan on pieni ihme, että edlleen ollaan yhdessä.

Vaimolle 40-kriisi - melkein ero, kun tarve itsenäistymiseen oli kovin suuri. Siihen mennessä yhdessä oltiin oltu lähes neljännesvuosisata.

Näin jälkikäteen oikeastaan on pieni ihme, että edlleen ollaan yhdessä.

Ei. Välillä on ollut raskaampia kausia, lähinnä silloin kun on ollut esim. työstressiä, työttömyyttä, pikkulapsiaikaa jne. mutta mikään ei ole aiheuttanut kriisiä parisuhteeseen. Yhdessä oltu 15 v, naimisissa 10, lapsia 2, ikää 35, elämään mahtunut mm. muutto ulkomaille.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 13:05"]

On meillä ollut vaikeita aikoja, keskenmeno, läheisten sairastamisia ja kuolemisia, homeoikeudenkäyntejä ja sitten tavanomaisempia, kuten työpaikan vaihdoksista, muutoista, ulkomaankomennuksista, uusista vauvoista jne johtuvia asioita. Keskenäisiä kärhämiä ei oikeastaan ole ollut kuin yksi, kun mies kuuli että mun vanhemmilla on testamentissa lasten puolisoiden avio-oikeuden perintöön pois sulkeva lause (joka on tehty jo kun me lapset oltiin pieniä). Mies piti sitä suorana epäluottamuslauseena. Mutta vaikeuksista ollaan kaikista selvitty.

[/quote]

...yhdessä 31 v, naimisissa 23, 3 lasta

Tiedä ollaanko pitkälinjalaisia, mutta yhdessä kohta 20 vuotta. Ei selkeetä kriisiaikaa, mutta kuten kolmonen tuolla jo sanoi, että vaikeita asioita ollaan yhdessä käyty läpi. Läheisten kuolemia ja taloudellisesti on mennyt perseelleen, mutta ei ne repinyt erilleen, enkä osaa sanoa lähensikö... mutta pohjamudissa ollaan yhdessä käyty.

Nimenomaan sekin, että ollaan päätetty olla yhdessä. Kummatkin ollaan risoista perheistä ja ei haluta lapsille sitä paskaa mitä itse ollaan saatu niskaamme. Lapsiakin alettiin yrittämään vasta, kun oltiin parisuhteesta täysin varmoja. Että seitsemän vuotta kerittiin olla yhdessä, ennenkuin nakattiin ehkäisyt nurkkaan.

Todella tavallista arkea vuosia jo. Pientä romantiikkaa päivittäin, kosketuksia ja suukkoja. Tietenkin sitä toisen kuuntelemista, me jutellaan paljon keskenämme ja osataan myös nauttia toistemme seurasta hiljaakin. Mä koen, että suhteemme on vakaalla pohjalla.

up