Lue keskustelun säännöt.
Pitkän parisuhteen päättäminen
20.06.2013 |
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia / olleita, kokemuksia kaipaan kipeästi.
Tilanne on lyhykäisyydessään tämä : parisuhdetta takana yli kaksikymmentä vuotta, kaksi teini-ikäistä lasta, ei pahempia riitoja, mutta ei mitään puhuttavaakaan :(
Eli tuntuu koko ajan että elämä menee "hukkaan" enkä tarkoita sitä että pitäisi uusi ihminen löytää vierellä, vaan sitä että nykyisen puoliskon kanssa ei yksinkertaisesti ole mitään puhumista, on kuin vieraan ihmisen kanssa asustaisi.
En tiedä kuinka tästä eteenpäin, tuntuu että mitä pitempää tätä jatkuu, niin sitä suurempi mahdollisuus on että toiseen turhautuu vaan enemmän ja enemmän ja koko perhe siitä kärsii..
Ihan konkreettisia neuvoja / mielipiteitä kaipaisin, tämä on kuitenkin tullut itselle esiin aika yllättäin ja tiedän että lähipiiriltä tulen eron jälkeen saamaan vaan ihmetteleviä kommentteja, joten helpompi kysyä "neuvoa" täysin vierailta ihmisiltä...
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 11:21"]
Tuntuu että olisi hyväksyttävämpää erota jos jompikumpi pettäisi, käyttäisi ylettömästi päihteitä , hakkaisi tms. Mutta se ettei enää "viihdy" toisen kanssa ei tunnu olevan oikea syy. Vielä ei kukaan ole "päässyt " syyllistämään, koskapa nämä vasta ovat ajatuksia, mutta luulen että näin se tulee menemään..
[/quote]
Vanha ketju vähän samasta aiheesta:
http://www.vauva.fi/keskustelu/3403653/ketju/kyllastyminen_syy_eroon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 10:42"]
Miksi pitkä parisuhde on niin haluttu asia? Voisin luetella omasta tuttavapiiristäni monia pareja, jotka on ollut yhdessä 10-20 vuotta ja joiden parisuhde on väljähtänyt. Monet näistä pareista on yhdessä vain lasten, taloudellisen tilanteen tai tottumuksen takia. Miksi kannattaisi hukata elämästään vuosikausia yrittämällä saada väljähtänyt avioliitto toimimaan? Kaikkien kannalta olisi todennäköisesti parempi, että pariskunta asuisi erillään ja nauttisivat elämästään sen sijaan, että epätoivoisesti tekisivät töitä väljähtäneen parisuhteen eteen.
[/quote]Tälläkin tavalla saa tietysti vapaassa maailmassa ajatella ja elää, mutta silloin ei pidä mennä naimisiin. Avioliitto tarkoittaa sitä että aiotaan elää yhdessä periaatteessa kuolemaan saakka ja silloin kun normaaleja väljähtymisen kausia tulee eteen, niitä yritetään yhdessä työstää.
[/quote]
Avioliitto ei suinkaan tarkoita tuota. Sinä ehkä lataat avioliittoon romattisia merkityksiä, mutta periaatteessa avioliitto on pelkkä juridinen sopimus. Sitä ei ole "tarkoitettu" lopulliseksi, ja siksi se voidaan purkaa tarvittaessa. Avioliittosopimuksella sovitaan tiettyjä taloudellisia seikkoja, siksi se kannattaa joissain tapauksissa solmia.
[/quote]
Näin ajatellen ei avioliitossa ole mitään vikaa, vaikka se "väljähtyy", koska liitto on juridinen, pääosin taloudellinen sopimus. Ei esimerkiksi oma työsopimukseni tai vuokrasopimuksenikaan mitenkään erityisen isoilla odotuksilla ladattuja ole, joten miksi olisi avioliittokaan?
Jos ei ole alkoholismia, väkivaltaa jne., niin miksi se liitto muka olisi jotenkin huonompi kuin muutkaan? Ja miten muka elämä menee erityisesti hukkaan, jos puoliso on ensisijaisesti kaveri ja vasta sitten jotain muuta? Eikö kuitenkin ole paljon parempi, että puolisona on ystävä eikä vihamies?
Avioliittosopimusta ei mielestäsi ole tarkoitettu lopulliseksi, joten miksi ihmeessä lainsäätäjä on erityisen paljon ladannut vaatimuksia liiton päättämiselle eroon? Pelkkä ilmoitus ei riitä vaan tarvitaan harkinta-aika.
Oletko miettinyt, mikä omassa hyvinvoinnissa ja "elämän elämäksi tuntemisessa" riippuu parisuhteestasi, ja mikä itse asiassa parisuhteesta huolimatta, sinusta? Jokaiselle ihmiselle suhteesta huolimatta voi tulla tuo sama tilanne, ajatus että elämä kuluu hukkaan, jotakin muuta olisi tehtävä. Joten tee jotakin muuta. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että se suhde on rikottava ensin. Harhakuva, ettetkö voisi elää omaa elämääsi ja tehdä itsellesi tärkeitä uusia juttuja, vaikka se perhe ja suhde siinä olisi myös. Puolisosi ei ole vastuussa elämäsi tylsyydestä.
Yksi hyvä kirjoitus aiheesta tässä: http://theweek.com/article/index/99512/the-last-word-he-said-he-was-leaving-she-ignored-him#
En tässä ala neuvoja antamaan, mutta siitä huolimatta ap:n pitää ensin vähän rauhassa tutkiskella itseään, omaa mieltään, onko nyt kyseessä pysyvä vai väliaikainen olotila suhteessa, onko kyse jostain "normaalista" ikääntymiseen kuuluvasta uudelleenarvioinnista tms. keski-ikäkriisistä omassa päässä.
Pohdiskeltavaa ap:lle:
- onko suhteessa tapahtunut oikeasti jotain muutosta vai onko kysymys vain siitä, ettei 20 vuotta koettu sma taika enää tunnu riittävästi ?
- onko puhuttomuus molemminpuolista vai onko vain mies liian hiljainen?
- toimiiko seksi? jos ei niin reagoiko mies seksin ongelmiin olemalla "liian vaisu" yhteisissä tekemisissä ja puhumisissa?
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 15:47"]
Oletko miettinyt, mikä omassa hyvinvoinnissa ja "elämän elämäksi tuntemisessa" riippuu parisuhteestasi, ja mikä itse asiassa parisuhteesta huolimatta, sinusta? Jokaiselle ihmiselle suhteesta huolimatta voi tulla tuo sama tilanne, ajatus että elämä kuluu hukkaan, jotakin muuta olisi tehtävä. Joten tee jotakin muuta. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että se suhde on rikottava ensin. Harhakuva, ettetkö voisi elää omaa elämääsi ja tehdä itsellesi tärkeitä uusia juttuja, vaikka se perhe ja suhde siinä olisi myös. Puolisosi ei ole vastuussa elämäsi tylsyydestä.
Yksi hyvä kirjoitus aiheesta tässä: http://theweek.com/article/index/99512/the-last-word-he-said-he-was-leaving-she-ignored-him#
[/quote]
Tuo kirjoitus on kyllä hyvä, mutta omalla kohdalla se ennemminkin kannustaisi eroamaan. Minulla on elämään aika pitkälti samanlainen asenne kuin tuon jutun kirjoittajalla. Miehen mielestä minä taas olen vastuussa hänen onnellisuudestaan. Mutta hän ei suinkaan halua erota, vaan hän haluaa, hän suorastaan vaatii, että minun pitää ruveta toimimaan niin, että hän voi olla minun kanssani onnellisempi.
Minä väistän kaikki riidanhaastamiset, koska niihin ei ole todellista aihetta eivätkä ne johda mihinkään. Minä keskityn pitämään arjen sujuvana sekä meille aikuisille että lapsille. Itsekkäästi yritän myös mahdollisuuksien mukaan järjestää itselleni omaa aikaa, joskus sanon suoraan miehelle, että haluan olla yksin.Siksi, että hänen seurassaan joudun keskittymään pelkästään siihen väistämiseen.
Meillä ei ole pitkää aikaa siihen, että lapset muuttavat pois kotoa. Luulen, että kun he lähtevät, me eroamme. Mieheni ei ole vastuussa minun onnestani, mutta hänen läsnäolonsa imee ihan suunnattoman määrän energiaa, ja tuntuu, että pystyn rentoutumaan vain silloin, kun hän on poissa. Kun mies tässä taannoin oli työmatkalla, tuntui, että ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin nukuin kunnolla.
Mies kyllä tajuaa, että suhteemme ei ole kunnossa. Hänen ratkaisunsa sille vain on se, että hän luettelee, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä sen parantamiseksi. Hänhän tekee koko ajan kaikkensa meidän suhteemme hyväksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita joku oma harrastus, jossa tapaat uusia ihmisiä.
Hanki nuori kiihkeä rakastaja.
Eli määrittelet itsesi parisuhteesi kautta? Mikset hanki omaa elämää? Tai ennemminkin, miksi omaa elämää varten tarvitsee erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh - kun mikään ei riitä... Eli kaikki on periaatteessa ok, on perhe ja lapset, pitkä suhde miehen kanssa, josta et keksi mitään pahaa sanottavaa, ei riitoja, mutta on olemassa MAHDOLLISUUS, että joku ehkä jossain vaiheessa jotenkin kärsisi... Ihmettelen samaa kuin aiemmat. Miksi pitäisi erota? Miksi et jatka tuota ilmeisen rauhallista rinnakkaiseloa, mutta kehitä itseäsi ja omaa elämääsi siinä ohessa?
No jos kerran perusasiat on kunnossa niin mikä siinä on ettei vois kipinää herätellä henkiin uudestaan? ihan pienillä arkipäivän jutuilla, hipaisemalla ohimennessään, suukoilla, sohvalle vietreen istahtamisella, jne. Laittaa itteään nätiksi itseään varten ja plussaa olis jos mieskin huomaa, jne. "Viatonta" viekottelua vaikka uusilla seksikkäillä alusvaatteilla. Laittaa toisen lempiruokaa ja kattaa nätisti. Kysyy että mitä kuuluu. Jos kipinä ei siitä huolimatta enää syty, niin sitten voi miettiä eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:n pointin. Itse ajattelen samalla tavoin, eli parisuhteenkin tulee mielestäni perustua ystävyyteen, jossa toiselle on jotain annettavaa. Ei pelkästään asuta samassa osoitteessa ja saada täten kuluja jaettua kuten toisilleen vieraat kämppikset. Mikäli teillä molemmilla on tahtoa elää yhdessä, niin kehottaisin keksimään yhteisen harrastuksen. Jollekin se on golf, jollekin veneily, jollekin hiihtäminen...mikä vain, kunhan olette siellä yhdessä. Uskoisin, että yhteisen harrastuksen myötä löytyy yhteistä puhuttavaakin. Eikö ystävyyskin perustu yhteisiin intresseihin. Toki tämän lisäksi on hyvä olla myös se kuuluisa oma elämä ja lasten ollessa jo isompia teillä on nyt hyvä mahdollisuus tehdä enempi myös omia jttuja omien ystävien kanssa.
Itse olen miehelle sanonut, että mikäli emme osaa pienten lasten hieman kasvettua löytää yhteisiä asioita uudelleen, en minä vain jaksa sellaista parisuhdetta. En halua olla kokko ja pyykinpesijä, jos en saa vastineena mitään. Jollekin sellainen elämä sopii, joku toinen haluaa muuta. Onneksi mies ainakin väittää ymmärtävänsä pointin.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 09:58"]Aloita joku oma harrastus, jossa tapaat uusia ihmisiä.[/quote]
Mä taas suosittelisin hankkimaan puolison kanssa yhdessä joku uusi harastus, ehkä sitten taas löytyisi jotain puhuttavaa? Meillä 10 vuoden liitto takana, ja monena monena vuotena on tuntunut, "ettei ton kanssa ole enää mitään muuta yhteistä kuin lapset", mutta sitten aina jostain on löytynyt voimia jatkaa ja urittää keksiä jotain, ja tähän mennessä on aina löytynyt. En luovuttaisi, pitkä "turvallisen tylsä" parisuhde on äärettömän arvokas asia ja voimavara, jos sen sellaiseksi osaa kääntää.
"Sen minä taakseen jättää, edestään löytää", toisaalta sitä mistä nyt aiot luopua, et sitten enää koskaan, kenenkään kanssa, uudestaan saa. Jotain muuta kyllä, mutta itse en vaihtaisi, kaikkien näiden koettelemusten jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitkä parisuhde on niin haluttu asia? Voisin luetella omasta tuttavapiiristäni monia pareja, jotka on ollut yhdessä 10-20 vuotta ja joiden parisuhde on väljähtänyt. Monet näistä pareista on yhdessä vain lasten, taloudellisen tilanteen tai tottumuksen takia. Miksi kannattaisi hukata elämästään vuosikausia yrittämällä saada väljähtänyt avioliitto toimimaan? Kaikkien kannalta olisi todennäköisesti parempi, että pariskunta asuisi erillään ja nauttisivat elämästään sen sijaan, että epätoivoisesti tekisivät töitä väljähtäneen parisuhteen eteen.
Näkyykö teilläkin jotkut vastaukset pienemmällä fontilla kuin muut? Mulla näkyy 4 ja 5. Mistä se johtuu, onko vain joku bugi? Jossain vaiheessa kun joku sanoi, että ap:n vastaukset ketjuun näkyy tuolla tavalla... Sori OT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ap.
Kiitos kaikille jo vastanneille, hyviä poinneja.
Aika mielenkiintoisia vastauksia olisin itselleni laittanut jos omat vastaukset näkyisivät pienemmällä fintilla (kuten mullakin näkyy 4 ja 5 ) ;)
Joka tapauksessa juuri sellaisia vastauksia osa jota odottelinkin, eli miksi valittaa turhasta kun kaikki on periaatteessa hyvin. Kyllähän se kuitenkin niin on että jos yksinkertaisesti ei enää viihdy jonkun toisen kanssa niin yhteydenpito tälläisiin ystäviin vähän vähältä jää vähäisemmäksi. Parisuhteessa ei oikein voi nbäin toimia, vaan ilmeisesti sitä joko ollaan "kokonaan" tai ei olla .. lapset kuitenkin "niittaavat" jollain tavalla yhteen, eli yhteydenpitoa ei voi eikä ole tarkoituskaan lopettaa.
Tuo että henkkisi yhteisen harrastuksen on tosi hyvä neuvo- en ymmärrä miten tuollaista ei ole tullut ajatelleeksikaan.
Molemmat ollaan aina harrastettu aivan omia juttuja ja se on toiminutkin varsin hyvin, siitäkään ei siis ole kyse ettei olisi saanut "elää" . Molemmat luonnollisesti joutuivat omista menoistaan tinkimään kun lapset olivat pieniä, nyt tilanne on helpottanut siltä osin.
Ehkäpä sitä vaan sitten on ihminen "jolle ei mikään riitä", en tiedä, ei tämä helppoa tunnu olevan eikä myöskään hyvältä tunnu.
Tuntuu että olisi hyväksyttävämpää erota jos jompikumpi pettäisi, käyttäisi ylettömästi päihteitä , hakkaisi tms. Mutta se ettei enää "viihdy" toisen kanssa ei tunnu olevan oikea syy. Vielä ei kukaan ole "päässyt " syyllistämään, koskapa nämä vasta ovat ajatuksia, mutta luulen että näin se tulee menemään..
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 10:42"]
Miksi pitkä parisuhde on niin haluttu asia? Voisin luetella omasta tuttavapiiristäni monia pareja, jotka on ollut yhdessä 10-20 vuotta ja joiden parisuhde on väljähtänyt. Monet näistä pareista on yhdessä vain lasten, taloudellisen tilanteen tai tottumuksen takia. Miksi kannattaisi hukata elämästään vuosikausia yrittämällä saada väljähtänyt avioliitto toimimaan? Kaikkien kannalta olisi todennäköisesti parempi, että pariskunta asuisi erillään ja nauttisivat elämästään sen sijaan, että epätoivoisesti tekisivät töitä väljähtäneen parisuhteen eteen.
[/quote]Tälläkin tavalla saa tietysti vapaassa maailmassa ajatella ja elää, mutta silloin ei pidä mennä naimisiin. Avioliitto tarkoittaa sitä että aiotaan elää yhdessä periaatteessa kuolemaan saakka ja silloin kun normaaleja väljähtymisen kausia tulee eteen, niitä yritetään yhdessä työstää. Jos ei tällaista elämää halua, ei pidä myöskään kosia ketään, vaan tehdä alusta asti selväksi että minä haen vain sellaista suhdetta jota jatketaan niin kauan kuin on kivaa. Toisella osapuolella pitää olla mahdollisuus valita tekeekö lapsia tällaisen ihmisen kanssa.
Sinäkö päätät, millä kriteereillä naimisiin voi mennä? Avioliitto tuo myös taloudellista turvaa, joten sekin voi olla syy mennä naimisiin. Kaikki eivät kuitenkaan halua kituuttaa huonossa suhteessa vuosikausia, jos parempiakin ratkaisuja on.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 10:42"]
[/quote]Tälläkin tavalla saa tietysti vapaassa maailmassa ajatella ja elää, mutta silloin ei pidä mennä naimisiin. Avioliitto tarkoittaa sitä että aiotaan elää yhdessä periaatteessa kuolemaan saakka ja silloin kun normaaleja väljähtymisen kausia tulee eteen, niitä yritetään yhdessä työstää. Jos ei tällaista elämää halua, ei pidä myöskään kosia ketään, vaan tehdä alusta asti selväksi että minä haen vain sellaista suhdetta jota jatketaan niin kauan kuin on kivaa. Toisella osapuolella pitää olla mahdollisuus valita tekeekö lapsia tällaisen ihmisen kanssa.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 10:42"]
Miksi pitkä parisuhde on niin haluttu asia? Voisin luetella omasta tuttavapiiristäni monia pareja, jotka on ollut yhdessä 10-20 vuotta ja joiden parisuhde on väljähtänyt. Monet näistä pareista on yhdessä vain lasten, taloudellisen tilanteen tai tottumuksen takia. Miksi kannattaisi hukata elämästään vuosikausia yrittämällä saada väljähtänyt avioliitto toimimaan? Kaikkien kannalta olisi todennäköisesti parempi, että pariskunta asuisi erillään ja nauttisivat elämästään sen sijaan, että epätoivoisesti tekisivät töitä väljähtäneen parisuhteen eteen.
[/quote]Tälläkin tavalla saa tietysti vapaassa maailmassa ajatella ja elää, mutta silloin ei pidä mennä naimisiin. Avioliitto tarkoittaa sitä että aiotaan elää yhdessä periaatteessa kuolemaan saakka ja silloin kun normaaleja väljähtymisen kausia tulee eteen, niitä yritetään yhdessä työstää.
[/quote]
Avioliitto ei suinkaan tarkoita tuota. Sinä ehkä lataat avioliittoon romattisia merkityksiä, mutta periaatteessa avioliitto on pelkkä juridinen sopimus. Sitä ei ole "tarkoitettu" lopulliseksi, ja siksi se voidaan purkaa tarvittaessa. Avioliittosopimuksella sovitaan tiettyjä taloudellisia seikkoja, siksi se kannattaa joissain tapauksissa solmia.
Entäs jos menisitte jollekin parisuhdeleirille? Itselläni ei ole kokemusta, mutta kovasti niitä aina kehutaan ja ovat kuulemma pelastaneet monta liittoa rutiineilta ja tylsyydeltä. Saisitko miehesi houkuteltua mukaan?
Mites kommunikaationne ylipäätään, saatteko puhuttua asioista ja ongelmistanne? Onko tämä suhteenne nykytila koskaan ollut teillä puheenaiheena? Ja vielä yksi kysymys: millainen seksielämä teillä on?
"Sinäkö päätät, millä kriteereillä naimisiin voi mennä? Avioliitto tuo myös taloudellista turvaa, joten sekin voi olla syy mennä naimisiin. Kaikki eivät kuitenkaan halua kituuttaa huonossa suhteessa vuosikausia, jos parempiakin ratkaisuja on."
Eihän se mitään taloudellista turvaa tuo, jos se kerran katkaistaan heti kun ei enää ole kivaa. Ja ei, minä en ole päättänyt, mitä useimmat ihmiset ymmärtävät avioliitolla. Useimmat ihmiset menevät naimisiin sillä ajatuksella ja tavoitteella että tässä on nyt minun elämänkumppanini, ja tämä on se ajatus siinä vaikka kuinka tiedetään että liitto voi myös purkautua. En tiedä mikä sinun ongelmasi tässä on; sen kuin kärhämöit siellä.