Onko muita, joille juhannus ei

Juhannus on mulle se, että jos ennen sitä ei ole grillattu, niin silloin on jo korkea aika. Muuten ei ole mikään erityinen.

Kaupat ei oo lauantaina auki. Normisti olisi yksi ylimääräinen vapaapäivä, mutta nyt sattui loma tähän, niin se ei sillä tavalla tunnu, vaikka sen vapaapäivän saakin loman jatkeena. Johan tätä voi juhlia. Minusta on vaan mukavaa syödä joskus täytekakkua ja mulle se tarvitsee jonkun hyvän syyn, kalenteriin merkitty juhlapäivä on hyvä syy. 

Ei juhlita. Asutaan järven rannalla niin mökki olisi jotenkin turha. Liian samanlainen kuin oma koti ja liian samanlaisessa ympäristössä. Muualle ei lähdetä, kun ihmiset ryyppää ja ei käytetä alkoholia.

Ei ole normiviikonloppu, kun perjantaikin on vapaa. Ihana pidennetty viikonloppu, hyvä aika levätä ja nauttia kesäisestä viikonlopusta, kun on ennusteiden mukaan ihan kivaa säätä luvassa. Mutta ei meillä erityisesti juhlita juhannusta, ei sillä ole merkitystä että on juhannus, vain se merkkaa, että on ylimääräinen vapaapäivä!

mulle juhannus ei merkitse yhtään mitään. Yleensä pyrin aloittamaan lomat ja lähtemään reissuun jonnekin.Tänä vuonna olen ilmeisesti yksin koko juhannuksen kotona eikä harmita tai ahdista ollenkaan. Ehkä menen auttamaan äitiä pakkaamaan muuttokamoja tai makaan sängyssä ja luen kirjaa tai urheilen.

Jotenkin aivan turha juhla.

MIten se on turha juhla? Miksi joillekin kaikki juhlat tuntuvat olevan turhia? Eikö ole ihan kiva että arjen keskellä on jotain muutakin kuin sitä arkea? Onko teillä synnynnäisesti sitruunaa pimpissä vai mistä tuo asenne tulee?

Me. Meille se on ihan normaali viikonloppu. Ei mitään ihmeellistä. Näin on ollut aina.

Minäkään en juhli mitenkään, syynä yksinäisyys. Ei minulla ole ketään kenen kanssa sitä juhlia, ei missään mitään mökkiä tai muuta paikkaa minne mennä. Eikä sitä yksikseen helsinkiläiskaksiossa jaksa kauheasti juhlia. Muutaman kaljan varmaan juon, siinä se juhlinta. Samasta syystä en myös juhli joulua tai vappua tai muitakaan perinteisiä juhlia.

Mun vanhemmat. Kaipasin lapsena jotain kivaa juhannusjuttua, mutta oli tosiaan vaan tavallinen, joskisn päivää pidempi viikonloppu kotona.

Sen jälkeen kun en enää viettänyt juhannusta vanhempien kanssa, olen viettänyt sitä yleensä mökillä kavereiden kanssa mökillä tai miehen suvun mökillä jonne tulee muitakin perheellisiä ja perheettömiä. Eli aina isommalla porukalla.

Mennään polttaan kokko, koko kokkoko? koko kokko.

Sen jälkeen kun lapsi kuoli niin olen koittanut opettelemaan ottamaan aikaa itselleni, nauttinut hiljaisuudesta ja luonnosta.

Minulle juhannus on keskikesä. Jos silloin on kännissä niin on kännissä, mutta yhtälailla voisi olla kännissä muulloinkin. Minusta on ihanaa pysähtyä keskellä kesää, nauttia luonnosta, valosta ja lämmöstä. Se on minulle juhannusta: kesää. Tästä taas otetaan askelia kohti talvea.

Minusta on ihanaa että juhlitaan juhannusta: on aikaa perheelle, otetaan rauhassa, ollaan vaan! Kaupasta ostin juhlan kunniaksi UNO-kortit. Kedolta haen lapsien kanssa kimpun kukkia ja iloitaan siitä että meillä on toisemme. Ei siihen muuta tarvita. Ei joulukaan tarvitse olla materiaa; ihmiset tekee juhlan, ihan vaan arkeen ja elämään.